Hyi helkkari mikä marttyyrikirjoitus taas (äitiydestä).

Äiti on vähän rähjäinen

Lässyn lässyn ja paskan marjat! Vaikka kuinka olen ollut väsynyt niin silti olen saanut puhtaat vaatteet puettua ja hiukset kammattua. Ja tämä:

"Kaksi numeroa liian suuret vaatteet eivät suinkaan tarkoita, etteikö nainen koskaan katsoisi peiliin. Se tarkoittaa, että hän käyttää rahansa mieluummin lapseensa kuin itseensä – ja jatkaa itse raskausaikana ostamiensa vaatteiden käyttöä."

Kirjoituksesta puuttuu enää kohta: "Haiseeko äiti virtsalle ja ulosteelle? Ei siksi etteikö äiti välittäisi, vaan siksi koska lapsistaa välittävä äiti tekee tarpeensa housuun mielummin kuin käyttää ajan itsekkäästi vessassa istumalla".

 

:O :O

Tästä tuntisin jo melkoista myötähäpeää jos tätä joku jakaisi facebookissa.

 

Kieltämättä kyllä pirun ärsyttävä kirjoitus. En kestä tuollaista äitiyden ylistämistä ollenkaan, ihan kuin lapsen saanti tekisi naisesta jonkun Äiti Teresan tai pyhän ihmisen.

 

Pakko sanoa, että minulla on tukka ollut nyt 4päivää pesemättä, suihkussa kävin viimeksi toissa päivänä. Mutta ei sen takia, että käytän aikaani mieluummin lapseen, vaan sen takia että olen masentunut, eikä mua huvita mennä sinne suihkuun. En tiedä koska tästä pitäisi käydä juttelemassa jollekin, nyt vaan odotan että päivä kuluisi nopeasti ja pääsisin nukkumaan.

Tuohon lapsille omistautumiseen en usko pätkääkään, oman egon pönkitystä.

 

Mä inhoon noita myös. En halua kuulua semmoiseen ryhmään, kuin äidit tai mammat, kun se on kerran tuollaista, että ollaani lihavia, epäedustavia ja possusia. Ja että sitten vielä itketään, että kun ei kykene muuta, koska kerran on nää lapset joita pitää hoitaa.

 

[QUOTE="vieras";28625191]Pakko sanoa, että minulla on tukka ollut nyt 4päivää pesemättä, suihkussa kävin viimeksi toissa päivänä. Mutta ei sen takia, että käytän aikaani mieluummin lapseen, vaan sen takia että olen masentunut, eikä mua huvita mennä sinne suihkuun. En tiedä koska tästä pitäisi käydä juttelemassa jollekin, nyt vaan odotan että päivä kuluisi nopeasti ja pääsisin nukkumaan.

Tuohon lapsille omistautumiseen en usko pätkääkään, oman egon pönkitystä.[/QUOTE]

Mee pesulle ja meikkaa, sun tulee parempi olla. Tiiän kyllä ton tunteen.

 

Mä inhoon noita myös. En halua kuulua semmoiseen ryhmään, kuin äidit tai mammat, kun se on kerran tuollaista, että ollaani lihavia, epäedustavia ja possusia. Ja että sitten vielä itketään, että kun ei kykene muuta, koska kerran on nää lapset joita pitää hoitaa.

Ja ollaan ylpeitä siitä että ollaan epäsiistejä koska se tarkoittaa sitä että rakastaa enemmän lapsiaan kuin he jotka pitävät huolta myös itsestään. :x

 

Kovin harva meistä on siis sellainen Hyvä Äiti Vastaan tulevat äiteet ovat ainkin täälläpäin yleensä puhtaissa vaatteissa ja meikkiäkin naamassa uskaliaimmilla

 

Mee pesulle ja meikkaa, sun tulee parempi olla. Tiiän kyllä ton tunteen.

Pitäis mennä. Jos sitä illalla menis suihkuun ja aamulla meikkais, tiedän itsekin että se piristäis mutta enpä ole tällaista saamattomuutta ennen kokenut...

 

Ja ollaan ylpeitä siitä että ollaan epäsiistejä koska se tarkoittaa sitä että rakastaa enemmän lapsiaan kuin he jotka pitävät huolta myös itsestään. :x

Niin siis niiden kirjoitusten tarkoitus onkin juuri kertoa kaikille ihan ok näköisille ja kivoja vaatteita käyttäville, että "olette pinnallisia, ettekä hyviä äitejä". Vähän sama juttu näiden "tosimies haluaa lihaa eikä luuta"-juttujen kanssa.

 

Tälläset "mamit" oli just se syy miksi lakkasin avoimissa, perhekerhoissa ja askukaspuistoissa käymisen esikoisen kanssa. Ei jaksa tätä jeesustelua ja kilpailua kuka on väsynein ja paras äiti.

Meillä istuttiin päiväuniaikaan keittiön pöydällä ja syötiin jätskiä, jos siltä tuntu.

 

Mä näytän usein rähjäiseltä. Ja näytin toisinaan rähjäiseltä jo ennen lapsiani. Kun seuraavan kerran näet minut, muista ettei minua voisi vähempää kiinnostaa, mitä minusta ja äitiydestäni ajattelet.

 

[QUOTE="vieras";28625204]Pitäis mennä. Jos sitä illalla menis suihkuun ja aamulla meikkais, tiedän itsekin että se piristäis mutta enpä ole tällaista saamattomuutta ennen kokenut...[/QUOTE]

Onko tota ollut kauankin? Mä inhosin jossain vaiheessa suihkua, kun siinä tuli aina niin kylmäkin. En oikein osannut laittaa mun tukkaa, se tuntu aina niin suurelta pinnistykseltä, että sais sen hyvin kun se on niin ohutkin. Rupesin sitten keksimään eri keinoja miten saan sen hyvin.

 

Mä en vaan voi käsittää sitä ajatusta että kun lapsi syntyy niin äidin pitäis jotenkin martyyrimaisesti luopua kaikseta omastaan lapsen etujen nimissä. PE**le ihmisoikeudet on äidilläkin. Äidin pitää saada nukkua (Haloo, mitä varten ne isät on, ei kai pelkiä siittäjiä). Äidin pitää saada omaa aikaa silloin ja tällöin. Äidillä on oikeus käydä parturissa (jos se lapsi sairastuu just silloin: ISÄ OTTAA OSAA).

Että jurppii nuo MINÄ OLEN ÄITI OLEN JUMALA olennot.

 

Onko tota ollut kauankin? Mä inhosin jossain vaiheessa suihkua, kun siinä tuli aina niin kylmäkin. En oikein osannut laittaa mun tukkaa, se tuntu aina niin suurelta pinnistykseltä, että sais sen hyvin kun se on niin ohutkin. Rupesin sitten keksimään eri keinoja miten saan sen hyvin.

Onhan tätä, pari kuukautta. Kuopus on nyt 5kk ja tuntuu että tämä on jotain synnytyksen jälkeistä masennusta, ei vaan ole ennen tällaista ollut niin en tiedä missä vaiheessa tähän pitäisi lähteä hakemaan apua. Olen myös erittäin itkuherkkä ja mieheni kanssa lähinnä tappelen, vaikka hän yrittää kokoajan auttaa. Oman kodin seinät tukehduttaa, lapsi ei huoli muuta kuin rintaa ja omia menoja ei ole ollut ollenkaan synnytyksen jälkeen. Ahdistaa ja itkettää ja haluaisin lopettaa imetyksen kokonaan, mutta sekin saa aikaan syyllisyyden tunteen kun haluaisin lapselta evätä parhaan ravinnon.

 

[QUOTE="vieras";28625247]Onhan tätä, pari kuukautta. Kuopus on nyt 5kk ja tuntuu että tämä on jotain synnytyksen jälkeistä masennusta, ei vaan ole ennen tällaista ollut niin en tiedä missä vaiheessa tähän pitäisi lähteä hakemaan apua. Olen myös erittäin itkuherkkä ja mieheni kanssa lähinnä tappelen, vaikka hän yrittää kokoajan auttaa. Oman kodin seinät tukehduttaa, lapsi ei huoli muuta kuin rintaa ja omia menoja ei ole ollut ollenkaan synnytyksen jälkeen. Ahdistaa ja itkettää ja haluaisin lopettaa imetyksen kokonaan, mutta sekin saa aikaan syyllisyyden tunteen kun haluaisin lapselta evätä parhaan ravinnon.[/QUOTE]

Mulla oli tuollaista esikoisen vauva-aikana. Sitten lähdin viettämään iltaa kavereiden kanssa ilman vauvaa ja johan helpotti!! Eli nyt vaan omaa aikaa ottamaan ja lähdet mihin tahansa, vaikka kauppaan ilman lasta. Et tunne yhtään siitä huonoa omaa tuntoa, lapsella on kaikki hyvin kun sulla on kaikki hyvin!

 

Tuo kirjoitus kuvaa valitettavasti myös tällä palstalla kirjoittavien (osan siitä) asenteita. Ikään kuin vuoden äiti -mitali jaettaisiin niiden kesken, kuka on vähiten huoliteltu, ylipainoinen ja kellä on vähinten omaa elämää lasten lisäksi.

 

[QUOTE="vieras";28625247]Onhan tätä, pari kuukautta. Kuopus on nyt 5kk ja tuntuu että tämä on jotain synnytyksen jälkeistä masennusta, ei vaan ole ennen tällaista ollut niin en tiedä missä vaiheessa tähän pitäisi lähteä hakemaan apua. Olen myös erittäin itkuherkkä ja mieheni kanssa lähinnä tappelen, vaikka hän yrittää kokoajan auttaa. Oman kodin seinät tukehduttaa, lapsi ei huoli muuta kuin rintaa ja omia menoja ei ole ollut ollenkaan synnytyksen jälkeen. Ahdistaa ja itkettää ja haluaisin lopettaa imetyksen kokonaan, mutta sekin saa aikaan syyllisyyden tunteen kun haluaisin lapselta evätä parhaan ravinnon.[/QUOTE]

Onko sulla ketään, kelle voisit jättää vauvaa vaikka muutamaksi tunniksi? Tuttipullo ja korvike mukaan vauvalle. Jos pullo ei kelpaa, se kuole, jos se ei muutamaan tuntiin syö. Tarttisit vähän aikaa saada hengittää.

Olis hyvä jos voisitte miehen kanssa olla hetken ihan kahdestaan. Ja kannattaa hylätä toi syyllisyys nyt ainakin ihan kokonaan, ei siitä oo muuta ku harmia.

 

Mulla oli tyttö kanssa semmonen, ettei juonut ku tissistä. Jätin sitä silti hoitoon, joskus koko päiväksikin. En tiedä, miten ne sille syöttivät kun olin poissa. Kai äiti oli laittanut lusikalla sen suuhun jotain maitoa ja söihän se soseita. Kaipa ne anto märkää sosetta sille. Ajattelin., että tuskin se kuolee nälkään kumminkaan.

 

http://blogit.kaksplus.fi/kolmistaan/mutsiakin-saattaa-vituttaa/

 

Onko sulla ketään, kelle voisit jättää vauvaa vaikka muutamaksi tunniksi? Tuttipullo ja korvike mukaan vauvalle. Jos pullo ei kelpaa, se kuole, jos se ei muutamaan tuntiin syö. Tarttisit vähän aikaa saada hengittää.

Olis hyvä jos voisitte miehen kanssa olla hetken ihan kahdestaan. Ja kannattaa hylätä toi syyllisyys nyt ainakin ihan kokonaan, ei siitä oo muuta ku harmia.

No miehelle voisin jättää, mutta tuntuu kamalalta jättää huutava lapsi hänelle. Viimeksi kun kävin kaupassa niin oli huutanut koko 45min ajan ja kun tulin kotiin ja otin syliini niin lopetti huudon samantien. Lapsi on ihan liikaa minussa kiinni, kun ei ole muuta ruokaa saanut, esikoisen kanssa oli paljon helpompaa kun otti myös pullosta. Tällekin on yritetty, mutta ei vain huoli mitään muuta. Ehkä pitäisi vaan olla pidempään poissa, ei kai lapset nyt nälkään itseään näännytä?

Miehen kanssa ei voida yhdessä lähteä, kun ei ole hoitopaikkaa. Molempien vanhemmat asuvat kaukana ja ovat aika etäisiä, joten en halua heille vauvaa jättää. Pelkään, että meidän suhde loppuu tämän lapsen myötä, pakko tässä olisi jotain alkaa tehdä.

 

Voi apua! Toivottavasti täällä päin on järkevääkin äitiseuraa sit kun niihin piireihin mennään. En malta odottaa, että pääsisin jo takaisin liikkumaan ja saamaan edes osan vanhasta kropastani takaisin, nyt supistukset estää liikkumista ja paino alkaa hirvittämään. Mä tein miehelleni ainakin alusta asti selväksi, että mä en halua saada lasta yksin vaan sen pitää olla tässä yhtälailla mukana. Syyskuussa on laskettu aika ja jäsenyys salilla jatkuu joulukuun alusta jos mitään kummempaa ei tule. Kyllä tämä äiti ainakin aikoo salille, kampaajalle ja suihkuun mennä kun siltä tuntuu (tietty huomioiden vauvan rytmin yms).

Tossa kirjotuksessa ärsyttää niin toi asenne ja voin kuvitella kuinka se siirretään sit lapsiin kun ovat isompia "äiti antoi parhaat vuotensa teille" "äiti uhrasi niin paljon". Helkutti soikoon sinne vaippakassiin voi pakata itsellensäkin vaihtopaidan jos pitää tahmasormista lasta lohduttaa ja paitaan tulee tahrat niin vaihtaa sit, pitääkö siitä elämästä tehdä niin pirun vaikeaa.

 

Hyi. Olipa tosiaan ällöttävä teksti.

 

[QUOTE="vieras";28625293]No miehelle voisin jättää, mutta tuntuu kamalalta jättää huutava lapsi hänelle. Viimeksi kun kävin kaupassa niin oli huutanut koko 45min ajan ja kun tulin kotiin ja otin syliini niin lopetti huudon samantien. Lapsi on ihan liikaa minussa kiinni, kun ei ole muuta ruokaa saanut, esikoisen kanssa oli paljon helpompaa kun otti myös pullosta. Tällekin on yritetty, mutta ei vain huoli mitään muuta. Ehkä pitäisi vaan olla pidempään poissa, ei kai lapset nyt nälkään itseään näännytä?

Miehen kanssa ei voida yhdessä lähteä, kun ei ole hoitopaikkaa. Molempien vanhemmat asuvat kaukana ja ovat aika etäisiä, joten en halua heille vauvaa jättää. Pelkään, että meidän suhde loppuu tämän lapsen myötä, pakko tässä olisi jotain alkaa tehdä.[/QUOTE]

Eikö tuon ikäiselle voisi alkaa antaa soseita jo? Jos tekee vielä löysiä, niin vauva saa nestettäkin niistä.

Ja anna vauvan huutaa. Se on ihan hyvä, että isä joutuu pärjätä vauvan kanssa, se vähentää sun hoitotaakkaa, kun isäkin osaa rauhottaa vauvan.

 

hahahah

*oksennus*

..onneks mun ei tarvitse näyttää kamalalta vaikka oonkin hyvä äiti !