Hyi helvetti! Joku vauva-meetinki Jumbossa tänään!

On se eräille harrastus, juuri nämä mamma-vauvakerhot, vauvauinnit, muskarit, vauvajumpat, vauvasitätätä ja äitipäläpälä jutut.. Ei noihin muita kuin "mammailijoita" saa tekemälläkään.
Meinaatko että äitiyslomalla ei pääse ovesta ulois muuta kuin menemällä mammatapaamisiin tai vauvakerhoihin yms paskaa. Onneksi olkoon, olet mauton tuhmä ällö mammailija.

Meillä on isiäkiä ollut mukana vauvauinneissa, varmaan ihan supernoloa jos omaa sellaisen mamma-isin kunnon sohvalla kaljaa kittaavan alfauroksen sijaan?

Mä voin tunnustaa että pian esikoisen synnyttyä suuntasin paikalliseen perhekerhoon. Ihan jo siksi että olin yksin, oltiin juuri muutettu uudelle paikkakunnalle jossa en tuntenut ketään. Sainkin heti uusia kavereita joiden kanssa tavattiin usein, joskus kerhossa, joskus jossain vauvahieronnassa tms, joskus kaupungilla tai kyläiltiin & lenkkeiltiin yhdessä. Toisinaan ilman vauvoja, oli kiva päästä istumaan iltaa vaan tyttökavereiden kanssa, joidenkin kanssa löytyi yhteisiä harrastuksia. Hoidettiin myös toistemme lapsia niin että saatiin miehen kanssa myös omia vapaailtoja, meillä kun ei mummollita ollut käytössä. Yhdeltä tällaiselta kaverilta sain jopa vinkkiä tulevasta työpaikastani. Lapsella oli jo valmiiksi kavereita kun aloitti päiväkodin, samoin sitten kun myöhemmin jäi taas kotiin uuden vauvan myötä.

Mä ymmärrän että palstailijoiden mielestä tuo on outoa ja sairastakin käytöstä kun lukee näitä valituksia kuinka sitä ollaan ihan yksin, ilman yhtään kaveria kun ollaan muutettu vieraalle paikkakunnalle. Ei ole mitään tekemistä eikä seuraa, lapsen kanssa on kaikki niin kamalaa ja vaikeaa eikä miehen kanssa pääse koskaan kaksin mihinkään kun ei ole sitä mummoa hoitamassa lasta. Kuka sitten tykkää mistäkin.

 

Aloittaja = Kateellinen lapseton

 

Mä tutustuin yhteen äitiin, joka asui tässä meidän lähellä (hän siis haki seuraa netissä). Ihan mukava ihminen ja meillä sinänsä kyllä synkkasi, mutta hänelläkin oli pakkomielteenä päästä mukaan johonkin vauva-mamma ryhmään. Ilmeisesti hänen toiveensa sitten toteutuikin ja sitten tavattiin vielä muutaman kerran, mutta puhui koko ajan vain tämän ryhmän tapaamisista ym.

 

[QUOTE="Jenis";30036534]Luulis että kahvilanpitäjä on mielissään, ku näin lama-aikana saa putiikin täyteen maksavia asiakkaita heti kertaheitolla. Ja kyllähän sitä hoitovapaalla tuli päivisin tavattua lähinnä muita kotiäitejä, kas kun muut tutut tuppas päivisin olemaan töissä...[/QUOTE]

Kunhan ette vedä tissejä esiin.

 

Kunhan ette vedä tissejä esiin.

Ihme ettei tätä asiaa oltu jo aloitus viestissä mainittu

 

Hehhee, en vastusta julki-imetystä mutta olisi ap:lla ollut päivittelemistä jos ne mammat olisi vielä kaikki vetäneet tissit esiin.

 

Onneksi olivat siellä, eivätkä Sellossa tällä kertaa. Sello on oikein katettu leikkipaikka vauvoille ja äideilleen :O No, ei minua haittaa. Onnellisena syön lounasannostani vieressä ja nautin siitä, että se huutava lapsi ei ole minun

 

Itse en ole todellakaan mikään "mammailija", mutta lapsen vauva-aikana kuuluin hyvinkin aktiiviseen porukkaan, joilla oli kaikilla samana vuonna syntyneet ensimmäiset lapset. Tavattiin vähintään kerran viikossa jonkun kotona, juteltiin ja syötiin lounasta tai kahviteltiin, käytiin kävelylenkeillä ja tavattiin (hui) kahviloissakin. Ainakin itselläni meni vauva-aika paremmin ja tervepäisempänä, kun oli samanhenkistä seuraa päivisin.
Joten en ihan tajua ap:n pointtia tässä aloituksessa.

 

Musta on niin outo kortti heitettäväksi se, että joku lapseton on kateellinen. Tällaisille ihmisille, jotka eivät lapsia nyt tai lähitulevaisuudessa (tai ehkä koskaan) halua, ois lapsiuutinen joku syövästä seuraava. Ei, ei, ei ja hyi hyi hyi. Ahdistava, hirveä ajatus.

 

En kyllä kestäis olla tuollaisessa seurassa =D Aikoinaan tapailin kyllä esim. yhtä kaveria joko kotona tai puistossa tms. ja vauvat olivat mukana. Oli ihanaa rupatella toisen samassa tilanteessa olevan kanssa. Mutta että tuollainen lauma. Mitä siitä nauttii, jos jokainen joutuu vuoron perään komentamaan mellastavia lapsia?

 

En koskaan lapsen vauva-aikana kaivannut toisten samanlaisten seuraa. Tuntui, että kaipasi enemmänkin erilaista seuraa, koska elämä nyt oli sitä vauva-vauva-vauvaa. Halusi kuulla muustakin. Yksi ystäväni kovasti oli meitä tunkemassa äiti-lapsi-kerhoon ja muskariin, koska ne on kivoja paikkoja ja siellä on paljon äitejä ja lapsia. Sanoin, ei kiitos. Ei sovi minulle, mutta jokainen tyylillään.
Joten itse en osallistuisi mammaporukkakahvitteluun, mutta eipä se minua pois kahvilasta ajaisi.