Hyi miten ällötti Mari Sainion (ent. Kakko) haastattelu MeNaisissa - "ei

tullut mieleenkään painaa jarrua siksi että Kim oli naimisissa" (ja lahden pienen lapsen isä!!). Todella imbesillin teinin kuvan antoi tämä keski-ikäinen eukko itsestään. Voi tätä myötähäpeää.

 

lahden = Kahden

 

Sehän tosin meni niin että ei tullut mieleenkään painaa jarrua siksi että mies oli naimisissa koska jos liitto olisi ollut onnellinen niin ei siihen olisi saanut kukaan ängettyä.
Mutta joo, ei toi nyt sympatiaa kauheesti saa multakaan. Ja eivät edes tunnustaneet suhdettaan kun vasta sitten kun Seiskasta soittivat miehen vaimolle ja kertoivat. Olisi tää mies voinut erota ennen mitään suhdevirityksiä.

 

Joo yök. Vois sitä ainakin sit hiljaa olla, eikä lörpötellä kaikkea ****** julkisesti. Ihan jo ajatellen niitä kaikkia lapsia.

 

Mun mielestä oli todella törkeää, että pitivät salasuhdetta niin kauan että vaimo joutui kuulemaan sen Seiskan toimittajalta. Miettikää mikä nöyryytys. Jos rakastuu toiseen niin fine, näitä sattuu, mutta mikä esti sitten hoitamasta omaa liittoa asiallisesti ja kunnioittavasti loppuun ennen kun hyökkää sen rakkaansa perään?

 

No, edestäänhän ton vaan löytää. Uskoton mies ei oo mikään hieno saalis.

 

[QUOTE="Siis";29310638]Mun mielestä oli todella törkeää, että pitivät salasuhdetta niin kauan että vaimo joutui kuulemaan sen Seiskan toimittajalta. Miettikää mikä nöyryytys. Jos rakastuu toiseen niin fine, näitä sattuu, mutta mikä esti sitten hoitamasta omaa liittoa asiallisesti ja kunnioittavasti loppuun ennen kun hyökkää sen rakkaansa perään?[/QUOTE]

Onneksi en ole julkkis.

 

Musta se oli hyvä juttu. Miks pitäis elämä viettää ihmisen kans jota ei rakasta? Saako siitä kuolinvuoteella puukukan? Kerran täällä vaan ollaan, turha sitä on kuilottaa huonossa suhteessa muitten ihmisten takia. Herätkää ihmiset!!

 

[QUOTE="joops";29311325]Musta se oli hyvä juttu. Miks pitäis elämä viettää ihmisen kans jota ei rakasta? Saako siitä kuolinvuoteella puukukan? Kerran täällä vaan ollaan, turha sitä on kuilottaa huonossa suhteessa muitten ihmisten takia. Herätkää ihmiset!![/QUOTE]

Hyvä kun sait pointista kiinni noin hienosti! hyvä sinä! <3

 

[QUOTE="joops";29311325]Miks pitäis elämä viettää ihmisen kans jota ei rakasta? [/QUOTE]
Ei elämää tarttekaa viettää sen kanssa jota ei rakasta. Mutta voisi sitä itse kertoa, ettei enää rakasta, eikä jättää kertomista Seiskan toimittajalle. Ehkä se ex-rakas on sen verran ansainnut?

 

Eikös se ole joku työpaikkaromanssi tai jotain? Perinteisesti työpaikkaromanssit alkavat kovalla kiihkolla ja intohimolla, mutta kuolevat myös yhtä nopeasti. Älkää kysykö että miksi niin on, mutta joku elämän suuri fakta on kyseessä. Oletteko koskaan kuulleet että työpaikkaromanssi olisi "kehittynyt yhteisten 20 työvuosien saatossa"? Ei kyllä se on tyypillisesti räiskyvää rakkautta, pikkujoulujen jatkot ja äkkiä lusikat jakoon kumpienkin taholla että muutetaan heti yhteen. Sitten siinä menee alle vuosi ja "kasvoimme erillemme".

 

Hieno mies! Ei muuta voi sanoa. No - exää ei voi kun onnitella, että on päässyt moisesta idiootista eroon. Ehkä vakka on löytänyt kantensa.

 

Oliko tää vielä se sama, joka viettää joulunkin miehensä eksän kanssa?

 

[QUOTE="hahhah";29311350]Eikös se ole joku työpaikkaromanssi tai jotain? Perinteisesti työpaikkaromanssit alkavat kovalla kiihkolla ja intohimolla, mutta kuolevat myös yhtä nopeasti. Älkää kysykö että miksi niin on, mutta joku elämän suuri fakta on kyseessä. Oletteko koskaan kuulleet että työpaikkaromanssi olisi "kehittynyt yhteisten 20 työvuosien saatossa"? Ei kyllä se on tyypillisesti räiskyvää rakkautta, pikkujoulujen jatkot ja äkkiä lusikat jakoon kumpienkin taholla että muutetaan heti yhteen. Sitten siinä menee alle vuosi ja "kasvoimme erillemme".[/QUOTE]

6-vuotishääpäivää juuri vietettiin, mutta poikkeus vahvistaa säännön kai sitten.

 

[QUOTE="hahhah";29311350]Eikös se ole joku työpaikkaromanssi tai jotain? Perinteisesti työpaikkaromanssit alkavat kovalla kiihkolla ja intohimolla, mutta kuolevat myös yhtä nopeasti. Älkää kysykö että miksi niin on, mutta joku elämän suuri fakta on kyseessä. Oletteko koskaan kuulleet että työpaikkaromanssi olisi "kehittynyt yhteisten 20 työvuosien saatossa"? Ei kyllä se on tyypillisesti räiskyvää rakkautta, pikkujoulujen jatkot ja äkkiä lusikat jakoon kumpienkin taholla että muutetaan heti yhteen. Sitten siinä menee alle vuosi ja "kasvoimme erillemme".[/QUOTE]

No me ehdittiin olla samassa työpaikassa pari vuotta, hiljalleen kehittyi, sitten alettiin seurustelemaan ja nyt ollaan oltu yhdessä jo reilut 15 vuotta.

 

Moraalitonta touhua, eivätkä edes häpeä!?

 

No karma on nostanut Marille ja saanut ms-tautisen miehen. Siinä sitä on tuolin lykkimistä. Hyvä saalis tosiaan. Yrittää noilla jutuillaan peitellä pettymystään.

 

Nimenomaan. Varmaan eksä ihan tyytyväinen nyt kun herra Sainio sairas. Ei varmaan olisi raaskinut sen vuoksi miestä vaihtaa, mutta nyt ei tarvi ukkoa hyysätä vaan Mari saa tehdä sen ja hehkuttaa lehdissä miten hienoa on. Haha. Sitä saa mitä tilaa. Liekö edes seiso koko ukolla enää. Onpa mahtavaa.

 

Mari on kyllä todella ällöttävä. Aina on riittänyt noita lässyttäjiä "ei kukaan pääse väliin, jos on onnellinen", mikä ei kyllä pidä paikkaansa. Onnellinenkin ihminen saattaa olla heikko kovan yrityksen edessä. Toisen kumppania ei pidä yrittää. Lisäksi kaikilla on yleensä hyviä ja huonoja hetkiä eikä hyvät ihmiset käytä toisten parisuhteiden vaikeita aikoja hyväkseen vaan kannustavat etenkin hoitamaan asiat kotona kuntoon. Tuo Mari ei ansaitse mitään hyvää. Hän saattaa kuvitella että he ovat niin onnellisia, ettei miestä kiinnostaisi toiset upeat naiset, mutta mies on niin sairas, ettei häntä enää halua kukaan muu vaivoikseen ja siten pelaa varman tuolin työntäjän ja syöttäjän päälle.

 

Googlaamalla löytyy muutaman vuoden takaa lehtijuttu, jossa eksä ja nyksä kertovat olevansa erittäin hyviä ystäviä.
Minulla on myös asialliset välit entisen puolisoni nyksän kanssa. Ystäväksi en naista kutsu vaikka moni niin luulee.
Liikuntaesteisen elämä ei paljon poikkea
normaalisti liikkuvan elämästä. Usein on vain kyse osapuolten elämänasenteesta.
Kun aikoinaan puolisoni oli jatkuvasti mieron tiellä, katselin kotimme parvekkeelta naapuritalon pihalla pariskuntaa, joilla näytti elämä hymyilevän. Mies istui aina pyörätuolissa.
En suosittele kaivamaan ylös palstan vanhoja ketjuja. Mennyt on mennyttä ja ihmiset kasvat ja muuttuvat yleensä henkisesti parempaan suuntaan.

 

Taisi kolahtaa.

 

Eipä ole Marille mennyt mennyttä kun juuri lehdessä ihailee menneitä pahoja tekojansa. Ei liene oppinut mitään.

 

Jep. Superidiootti tuo Mari.