Ihan oikeesti, kertokaas mulle mihin niitä sisaruksia tarvitaan?

Sekä lapsena että aikuisena.

Mistä mä oon muka jääny paitsi? |O

:saint:

 

Kaikkeen! Mun sisko on mulle ku paras ystävä, mut vielä parempi..

 

Maailman parhaasta ystävästä =) Semmoinen on pari vuotta nuorempi siskoni mulle. En voisi kuvitella elämää ilman häntä.
Varmaan ajattelisin toisin, jos ei sisaruksia olisi... Vaikka pienenä kyllä olin sitä mieltä, että mulla olisi pitänyt olla myös isoveli, mutta eihän semmoista saa jälkitilauksena

 

lapsena opettamaan jakamista, toisen huomioimista, leikkiin, jatkuvaan sisaroppimiseen, ym ymymy

aikuisena siskoni on ollut paras ystäväni, vaikka teinivuosina oltiin tukkanuottasilla, niin että siskoni joutui muuttamaan isän luokse(eroperhe)

 

Mä tarvin niitä vaipanvaihdon opetteluun. Niiden ansiosta mulla ei myöskään ollut ruusunpunaisia kuvitelmia vauva-arjesta. Pakko myöntää että pienten varaukseton ihailu on kivaa myös.
Mun ensimmäinen sisarus siis syntyi kun olin 16, toinen kaksi vuotta myöhemmin.

 

Siis kukas sitten mun tietokoneeni korjaisi ja järjestykseenasettaisi ellei pikkuveli?

 

Hiovat särmiä pois, opettavat toisiaan ja ovat niitä kuuluisia tukiverkkoja sitten isompana. Sisarukset on iso rikkaus. Ilmanki pärjää, mutta itse haluan lapsilleni sisaruksia, kun se on mahdollista järjestää.

 

Sekä lapsena että aikuisena.

Mistä mä oon muka jääny paitsi? |O

:saint:

Et mistään ole jäänyt paitsi! Itse en juurikaan porukoi siskojeni kanssa, joskus soittelen toisen kanssa. Toinen ollut kaikkiin suutuksissa vuosia.
Kuopukseni on ollut suunnilleen ainoana kun niin paljon pienempi isoja sisaruksia.
Kavereita löytyy koulusta ja pihalta ja on varsin tyytväinen oloonsa. Harvoin ne sisarukset parhaita kavereita olevat, kiistelevät vain keskenään.

 

Kaikkeen! Mun sisko on mulle ku paras ystävä, mut vielä parempi..

:heart: Niin mäkin sua.

 

No onhan se ihan kiva olemassa, mun veli syntyi kun olen 9-vuotias.

 

No onhan se ihan kiva olemassa, mun veli syntyi kun olen 9-vuotias.

olin...

 

Siis kukas sitten mun tietokoneeni korjaisi ja järjestykseenasettaisi ellei pikkuveli?

Oon iloinen ettei tartte ottaa velipoikaa vaan voin valita kenet tahansa laittamaan mun tietsikan

 

Mä jäin ilman leikkikaveria matkoilla jne, kun olin ainoa lapsi. Toivottavasti meidän esikoinen saa sisaruksen, ettei joudu kokemaan samaa mitä minä.

 

Jos sattuu hyvin, ne on jotain niin rakasta ja arvokasta ettei sellaista rahalla saa koskaan. Kyllä ne joka tapauksessa opettaa paljon, vaikka ei sitten aikuisena olisi väleissa lainkaan.

 

Mä jäin ilman leikkikaveria matkoilla jne, kun olin ainoa lapsi. Toivottavasti meidän esikoinen saa sisaruksen, ettei joudu kokemaan samaa mitä minä.

Pakko myöntää että mäkin kaipasin sisarusta. Ei olisi tarvinnut käydä kaikkea läpi yksin...

 

Kaikkeen! Mun sisko on mulle ku paras ystävä, mut vielä parempi..

:heart: Niin mäkin sua.

 

Kaikkeen! Mun sisko on mulle ku paras ystävä, mut vielä parempi..

Mun paras ystävä on taas mulle kuin sisko, mut vielä parempi, heh-hee...

 

Lapsena saa ainakin tapella :xmas: Mä en osaisi kuvitella, että olisin ainoa lapsi. Mun sisko ja veli on likan kummeja, sisko varsinkin viettää aikaa likan kanssa.

 

En mä mun isoveljeä mihinkään TARVITSE, mutta on se vaan niin älyttömän ihanaa, että mulla on raskas isoveljeni ja lapsillamme eno :heart: Ja oli isoveljestä hyötyä, kun olin pieni. Aina puolusti ja oli turvana koulussa ja muutenkin.

Muistan, kun isoveli sanoi mun miehelleni suhteemme alkuaikoina, että "Jos joskus petät tai vahingoitat mun rakasta pikkusiskoa, niin tiedä, että saat mut perääsi." Isoveli on aika jäyhä jätkä ja nuo sanat merkkasi sen suusta kuultuna tosi paljon.

 

no onneks on veli joka jäi asumaan lähelle äitiä, tietää et ei o ihan niin "yksin" ja on ihminen jonka kans muksuna tappeli ja jako niitä perheen hetkiä. Ja osti mulle auton aikanaan

 

no siis sisko on tosiaankin mun paras ystävä ja täytyy sanoa että elämäni rikkaus

 

Ei mullakaan ole sisaruksia mutta näin aikuisena kaipaisin heitä jakamaan tulevaisuudessa vastuuta ikääntyvistä vanhemmista :snotty:

 

Mun mielestä on ihanaa, että mulla on veli.
Ja on ihanaa, että mulla on kaksi lasta, jotka selvästi rakastaa toisiaan ja nauttii toistensa seurasta, sekä toistensa kanssa nahistelusta =).

 

En mä mun isoveljeä mihinkään TARVITSE, mutta on se vaan niin älyttömän ihanaa, että mulla on raskas isoveljeni ja lapsillamme eno :heart: Ja oli isoveljestä hyötyä, kun olin pieni. Aina puolusti ja oli turvana koulussa ja muutenkin.

Muistan, kun isoveli sanoi mun miehelleni suhteemme alkuaikoina, että "Jos joskus petät tai vahingoitat mun rakasta pikkusiskoa, niin tiedä, että saat mut perääsi." Isoveli on aika jäyhä jätkä ja nuo sanat merkkasi sen suusta kuultuna tosi paljon.

Miks pirussa mun nikki ei näy?
Lisänä tuohon ylläolevaan tekstiini, että toki me leikittiinkin yhdessä. Käytiin kahlaamassa mutaojissa , haettiin sammakonkutua, käytiin ongellä yms.

 

Lapsena sisaruksia tarvittiin tappelukavereiksi toki me leikittiinkin paljon yhdessä, naapurissa ei asunut leikkikavereita. Nyt mun sisko ja veli on mun parhaat ystävät, varsinkin nyt, kun on lapsia kaikilla. On helppo jutella kaikesta ja on luotettava hoitaja puolin ja toisin, jos/kun hoitopaikkaa tarvitaan, tunniksi, kahdeksi tai yöksi. Elämä olis kyllä paljon tyhjenpää ilman heitä. =)