Hei kiitos kovasti kaikista kivoista kommenteista (tulipa k-painotteinen lause
).
Mimmu: aika tosi pitkässä ajassa oikeastaan. Siis jos lähdetään siitä pahimmasta painosta. Siitä on nyt vajaa 6 vuotta aikaa kun painoin yli 100 kiloa. Sen jälkeen olen vuosia pyörinyt ysillä alkavassa numerossa, milloin missäkin. Miljoona dieettiä kokeiltuna, miljoonia kertoja repsahtaneena ja jälleen uudelleen aloittaneena.
Tällä kertaa tein tavoitteen, että paino ei edes saa tippua nopeasti. Ja että pitkä tie on se paras. Niinpä viime vuonna päätin olla 99 päivää ilman sokeriherkkuja ja lisäksi ihan morkkiksissani lopetin syömästä lihaa, kalaa ja kanaa.
Tuota sitten oli jouluun asti, kolmea poikkeuspäivää lukuunottamatta. Joulun ja uudenvuoden aaton välisen ajan söin mitä halusin ja voi pojat että söin! Olo oli aivan hirveä. Rytmihäiriöitä, hikoilua, turvotusta...karmeaa. Niinpä päätin korottaa panoksia ja aloitin 1.1. saman "dieetin". Poikkeuspäivä kerran kuussa ja silloin saa syödä mitä huvittaa. Perjantaisin saa herkutella, mutta ei sokeriherkuilla (eli käytännössä kasvispitsaa, sipsejä jne.).
Koska tiedän, että selkärankani on olematon, tarvitsin tiukan ukaasin repsahtamisesta. Mietin mikä olisi kamalin mahdollinen rankaistus ja keksin, että joudun syömään lautasellisen graavikalaa ja simpukoita (eläissäni en ole kumpaakaan edes maistanut, enkä maista). Tämä tehtiin kirjallisena ja perheeni muut jäsenet ovat vahteina. Toiminut loistavasti
.
Tämä veto loppuu heinäkuuhun, mutta olen jo ilmoittanut, että aion jatkaa samalla tavalla. Vielä(kään) en luota itseeni, että osaisin jo syödä normaalisti ja fiksusti. Ja onhan tuota painoakin tosiaan vielä tiputettavaksi. Matka siis jatkuu
.
