Ihanteellinen ikä tulla äidiksi?

Äidin velvollisuus on kehittää itseään lastensa parhaaksi. Tutkinnot voi olla taskussa, mutta opiskella pitää silti jollain tasolla.

 

Hmm tai ehkä 20-30v riippuu tapauksesta...

 

En alkais numeroida, sanoisin että ihanteellinen mielentila ja elämäntilanne.

Joku 23 on vielä ihan keskenkasvuinen vanhemmuutta ajatellen ja toinen on hyvinkin kypsä sen ikäisenä, joku ei ole valmis vielä 33 vuotiaanakaan, vaikka mitä sanottais.

 

No jaksamisen kannalta parikymppisenä parempi kun kolmekymppisenä. Omat lapset saatu 22-30v. ja kyllä mä sillon nuorempana jaksoin valvomiset paremmin. Nyt meillä todella elellään viimistä vauva-aikaa.

 

[QUOTE="hmm";25741302]Aijaa, minusta se taas oli todella helppoa. Samalla tavalla kuin työssäkäyvä käy töissä ja tuo työtä jonkin verran kotiinkin, tekee opiskelija, hänellä vain joustavammat "työajat". [/QUOTE]

No riippunee alasta. Omat kurssini vaativat läsnäoloa, eikä järjestynyt lapsenhoito kuin ajoittain, joten hyyyyvin hidasta olis ollut jos ois pitänyt tutkintoon asti opiskella äippälomalla. Näin työn ohessa opiskelu huomattavasti helpompaa, kun lapsi hoidossa ja töistä saa opintovapaata, että pääsee luennoille.

 

No riippunee alasta. Omat kurssini vaativat läsnäoloa, eikä järjestynyt lapsenhoito kuin ajoittain, joten hyyyyvin hidasta olis ollut jos ois pitänyt tutkintoon asti opiskella äippälomalla. Näin työn ohessa opiskelu huomattavasti helpompaa, kun lapsi hoidossa ja töistä saa opintovapaata, että pääsee luennoille.

Nyt en ymmärrä, ihan samalla tavallahan sen opiskelijankin lapsi on hoidossa, kuin työssäkäyvän? :O

 

Sillon kun siltä tuntuu. Sen tarkemmin en voi alkaa ikää määrittelemään, toiset on "valmiita" äidiks parikymppisenä toiset nelikymppisenä.

Tääkin on taas niitä asioita joihin ei oo sitä yhtä ainoota oikeeta vastausta..

 

[QUOTE="hmm";25741403]Nyt en ymmärrä, ihan samalla tavallahan sen opiskelijankin lapsi on hoidossa, kuin työssäkäyvän? :O[/QUOTE]

No voi herrantsiisus että pitää vääntää taas rautalangasta. En vienyt lasta hoitoon opiskelujen takia, kun ei tarvinnut. Enkä olis muutenkaan, koska sillä rahamäärällä mitä opiskellessa saa, ei makseta puolikasta asuntolainasta tai vakuutusmaksuja autosta, moottoripyörästä, talosta, jnejne... ja vielä hoitopaikasta.

 

No voi herrantsiisus että pitää vääntää taas rautalangasta. En vienyt lasta hoitoon opiskelujen takia, kun ei tarvinnut. Enkä olis muutenkaan, koska sillä rahamäärällä mitä opiskellessa saa, ei makseta puolikasta asuntolainasta tai vakuutusmaksuja autosta, moottoripyörästä, talosta, jnejne... ja vielä hoitopaikasta.

No sitähän minäkin, eli samat mahdollisuudet on opiskelijaäidillä kuin työssäkäyvällä. Se on vaan tekemisestä/hakemisesta kiinni.

 

[QUOTE="höpsis";25741160]Koutulus ei kyllä kuulu ihanteellisuuteen. Moni opiskelee lapsen kanssa sitten, se on minusta ihailtavaa. [/QUOTE]

Siis onko jotenkin ihailtavampaa opiskella lapsen kanssa kuin käydä koulut rauhassa ennen lasta? No, ehkä tällä palstalla.

 

Siis onko jotenkin ihailtavampaa opiskella lapsen kanssa kuin käydä koulut rauhassa ennen lasta? No, ehkä tällä palstalla.

Ei, mutta se on silti ihailtavaa. Ei se tee toisesta tavasta huonompaa.

 

[QUOTE="okei";25741253]Okei, tai oikeastaan mun mielestä opiskelijalla on enemmän aikaa lapselleen, mutta turha tästä on kiistellä. Minä olen nähnyt opiskelijaäidin elämää ja sinä toista. [/QUOTE]

Riippunee myös työstä ja tavoitteista sen opiskelun suhteen. Jos oikein haluaa panostaa hyviin arvosanoihin, harjoitteluihin ja kontaktien luomiseen opiskeluaikana, niin ei sitä aikaa välttämättä ole yhtään enempää, voi olla jopa vähemmän. Riippuu myös paljon opintojen tasosta.

Työn luonteesta ja rutiinista riippuen voi taas työssäkäyvällä olla aikaa enemmän kuin opiskelijalla Samaa 8 tuntista päivää minä tein opiskelijanakin, lisänä vain se, että usein piti vielä illallakin vähän opiskella, jos oli tenttejä tulossa tms.

Rahaa sillä työssäkäyvällä ainakin oln enemmän ja minusta se on tärkeä juttu, vaikka täällä toista väitetäänkin. Ei tarvitse elää kädestä suuhun, minä en kaipaa sellaista yhtään. Hyvä kun itseni sain elätettyä opiskeluaikana.

Ihan typerää yleistää, että opiskelijaäideillä olisi enemmän aikaa lapsille ja se opiskelu sujuisi muka tuosta noin vaan sivussa. Amanuenssin määräaikaisena sijaisena työskennellessäni näin jonkin verran opiskelijaäitejä ja kyllä heillä oli huomattavasti enemmän ongelmia opintojen sujumisen kanssa verrattuna muihin. Raskasta se on.

 

Riippunee myös työstä ja tavoitteista sen opiskelun suhteen. Jos oikein haluaa panostaa hyviin arvosanoihin, harjoitteluihin ja kontaktien luomiseen opiskeluaikana, niin ei sitä aikaa välttämättä ole yhtään enempää, voi olla jopa vähemmän. Riippuu myös paljon opintojen tasosta.

Työn luonteesta ja rutiinista riippuen voi taas työssäkäyvällä olla aikaa enemmän kuin opiskelijalla Samaa 8 tuntista päivää minä tein opiskelijanakin, lisänä vain se, että usein piti vielä illallakin vähän opiskella, jos oli tenttejä tulossa tms.

Rahaa sillä työssäkäyvällä ainakin oln enemmän ja minusta se on tärkeä juttu, vaikka täällä toista väitetäänkin. Ei tarvitse elää kädestä suuhun, minä en kaipaa sellaista yhtään. Hyvä kun itseni sain elätettyä opiskeluaikana.

Ihan typerää yleistää, että opiskelijaäideillä olisi enemmän aikaa lapsille ja se opiskelu sujuisi muka tuosta noin vaan sivussa. Amanuenssin määräaikaisena sijaisena työskennellessäni näin jonkin verran opiskelijaäitejä ja kyllä heillä oli huomattavasti enemmän ongelmia opintojen sujumisen kanssa verrattuna muihin. Raskasta se on.

Ei mulla ollut noin, olenkin onnekas. Sain lapset nuorena ilman mitään ongelmia.

 

Ei mulla ollut noin, olenkin onnekas. Sain lapset nuorena ilman mitään ongelmia.

Saako udella, että mitä opiskelit ja kauanko siihen meni?

 

Eiköhän tuo riipu naisesta. Minulle paras ikä oli 35, jollekin toiselle se on 22. Minulla oli tuon ikäisenä opinnot opiskeltu ja oma koti hankittu, enimmät juoksut juostu maailmalla. Vielä riittää energiaa yövalvomisiin lapsen kanssa mutta omat yöjuksut eivät enää kiinnosta pätkänvertaa.
Säälittää ne lapset joiden äideilä on vielä bileputki päällä, hirveä hinku sidukkahumalaan heti kun ovat synnäriltä päässeet. Ja ennen kuin joku väittä ikärasistiksi niin pakko lisätä että eri ihmisillä on tuo biletysinto eri aikoihin, joillain se on nuorena, joillain vähän vanhempana, joilain vain hetken, joillain koko iän.
siis mielestäni oikea ikä on silloin kun on halua ja kykyä sitoutua lapseen ja hänen tarpeisiinsa.

 

Riippunee myös työstä ja tavoitteista sen opiskelun suhteen. Jos oikein haluaa panostaa hyviin arvosanoihin, harjoitteluihin ja kontaktien luomiseen opiskeluaikana, niin ei sitä aikaa välttämättä ole yhtään enempää, voi olla jopa vähemmän. Riippuu myös paljon opintojen tasosta.

Työn luonteesta ja rutiinista riippuen voi taas työssäkäyvällä olla aikaa enemmän kuin opiskelijalla Samaa 8 tuntista päivää minä tein opiskelijanakin, lisänä vain se, että usein piti vielä illallakin vähän opiskella, jos oli tenttejä tulossa tms.

Rahaa sillä työssäkäyvällä ainakin oln enemmän ja minusta se on tärkeä juttu, vaikka täällä toista väitetäänkin. Ei tarvitse elää kädestä suuhun, minä en kaipaa sellaista yhtään. Hyvä kun itseni sain elätettyä opiskeluaikana.

Ihan typerää yleistää, että opiskelijaäideillä olisi enemmän aikaa lapsille ja se opiskelu sujuisi muka tuosta noin vaan sivussa. Amanuenssin määräaikaisena sijaisena työskennellessäni näin jonkin verran opiskelijaäitejä ja kyllä heillä oli huomattavasti enemmän ongelmia opintojen sujumisen kanssa verrattuna muihin. Raskasta se on.

Lisäyksenä vielä, että kaikki alathan eivät suinkaan ole sellaisia, että selviää lähinnä kirjatenteillä ja läsnäolopakkoa ei ole.

 

Ei mulla ollut noin, olenkin onnekas. Sain lapset nuorena ilman mitään ongelmia.

Niin, sulla ei, mutta keskimäärin näin.

 

No jos on pakko joku numero antaa niin varmaan 20-30 vuotta. Oma äitini on saanut lapsensa 16,18,24 ja 42 vuotiaana. Kaikkien muiden kohdalla oli taloudellisesti niin vaikeaa, että hänen mielestään noista ihanteellisin oli 42 vuotta. Mielestäni oikeasti ei ole ihanteellista ikää välttämättä vaan pikemminkin ihanteellinen tilanne merkkaa.

 

Eikös biologiselta kannalta katsottuna ihanteellisin ikä ole 18-25?

 

[QUOTE="vieras";25741575]Saako udella, että mitä opiskelit ja kauanko siihen meni?[/QUOTE]

En paljasta, mutta 2v enemmän meni kuin niillä jotka ns ajallaan valmistuivat.
2v olinkin siis kotona joten eipäs venyny sen kummemmin. Ystävillänikään ei ole ollut ongelmia aloillaan joilla opiskelivat, jos olisi sellainen ala jota ei lasten ohessa voi opiskella (mikä se sitten lienee) ei varmaan hankkisi niitä lapsia sitten niin nuorena, minä en ainakaan. Silloin odottaisin muutaman vuoden ja toivoisin että lapsia saadaan.

 

Eikös biologiselta kannalta katsottuna ihanteellisin ikä ole 18-25?

Näinhän se taitaa olla.

 

Kyllä se oli 21v,tai no 22v.Täytin 22v pari viikoa esikoisen syntymän jälkeen.

 

[QUOTE="sama";25741617]En paljasta, mutta 2v enemmän meni kuin niillä jotka ns ajallaan valmistuivat.
2v olinkin siis kotona joten eipäs venyny sen kummemmin. Ystävillänikään ei ole ollut ongelmia aloillaan joilla opiskelivat, jos olisi sellainen ala jota ei lasten ohessa voi opiskella (mikä se sitten lienee) ei varmaan hankkisi niitä lapsia sitten niin nuorena, minä en ainakaan. Silloin odottaisin muutaman vuoden ja toivoisin että lapsia saadaan.[/QUOTE]

Itse taas nautin opiskeluajoista ihan täysin rinnoin, myös siitä siihen kuuluvasta biletyspuolesta. Ei sellaiseen opiskelijaelämään kyllä lapset sovi...

 

Itse taas nautin opiskeluajoista ihan täysin rinnoin, myös siitä siihen kuuluvasta biletyspuolesta. Ei sellaiseen opiskelijaelämään kyllä lapset sovi...

Niino minä taas en tykkää sellaisesta yhtään, muutaman kerran taisin käydä, ihan jees, mutta ei mitää ns kaivattavaa. No tässähän me vastattiinkin itse siihen, miksi oma tapa oli oikea.
Sinä halusit erilaisen opiskeluelämän kuin minä.

 

[QUOTE="niin";25741647]Niino minä taas en tykkää sellaisesta yhtään, muutaman kerran taisin käydä, ihan jees, mutta ei mitää ns kaivattavaa. No tässähän me vastattiinkin itse siihen, miksi oma tapa oli oikea.
Sinä halusit erilaisen opiskeluelämän kuin minä. [/QUOTE]

Näinpä. Kukin tavallaan