Ikävä kotiin

Ihan kohta lähden kotiin. Pannaan pillit pussiin ja äiti muuttaa talosta pois. Mulla on jo nyt ikävä sinne, missä en ole enää aikoihin asunut, ja minne en koskaan enää voisi kuvitella asuvani. Kai sen paikan nimi on lapsuus.

Pitää vaan muistaa, että ihminen voi lähteä Pohjanmaalta, mutta Pohjanmaa ei lähde koskaan ihmisestä.

http://www.youtube.com/watch?v=Baamukmza_k&feature=related

 

:'(

 

Okei joo. Mä TIEDÄN, että oon paska ja kaikkea, mutta olisin silti halunnut jakaa fiiliksen jonkun kans just nyt.

Anteeks vaan.

 

Minulla ei ole ollut mitään lapsuudenkotia aikuisiällä lainkaan. Vanhempani kun muuttelivat lapsuudessani ja varhaisnuoruudessani läänistä toiseen. Mummolatkin ovat nyt vieraiden omistuksessa ja näihin paikkoihin ei ole ollut asiaa enää 15 vuoteen. Olen juureton.
Sinäkin tunnet olosi ehkä juurettomaksi nyt?
Mutta kuten sanoit, Pohjanmaa ei lähde koskaan ihmisestä :hug:

 

Ihan kohta lähden kotiin. Pannaan pillit pussiin ja äiti muuttaa talosta pois. Mulla on jo nyt ikävä sinne, missä en ole enää aikoihin asunut, ja minne en koskaan enää voisi kuvitella asuvani. Kai sen paikan nimi on lapsuus.

Pitää vaan muistaa, että ihminen voi lähteä Pohjanmaalta, mutta Pohjanmaa ei lähde koskaan ihmisestä.

http://www.youtube.com/watch?v=Baamukmza_k&feature=related

Tää on niin totta, mä en o koskaan pohjanmaalla asunu mut veri vetää sinne kummasti ku suku on sieltä kokonaan.
Tästä ku lähtee 8 tietä ajamaan pohjoseen niin tuntuu et kotiseudulle päin lähtee

 

Se paikka on sun aina sydämessäsi :hug:

Miehen lapsuudenkoti on myyty, jossa oli paljon minunkin sieluani, mutta enää se talo ei tunnu niin tärkeältä ohi ajettaessa. Siellä on ollut toiset ihmiset jo kauan ja oikeasti siellä meidän porukalla vietetyt ajat ovat sydämessäni. Omasta lapsuudenkodistani mun ei tarvitse kai vielä luopua aikoihin, mutta luulen ajattelevani siitäkin samoin sitten aikanaan.

 

voi, tuo tunne kaivertaa mielessä jo etukäteen. Olin asunut koko elämäni samassa talossa, kunnes muutin omilleni. Vielä vanhempani jaksavat taloaan ylläpitää. Mutta etukäteen pelottaa se päivä, joilloin lapsuudenkodistani täytyy luopua.....

Toivottavasti ei ensivuonna, sitä seuraavana, mutta.... joskus se tapahtuu. Itku tulee, tuntuu että lapsuudesta joku pala revitään irti. Jotain otetaan pois, mitä ei koskaan enää takaisin saa.

 

Juu ei se Pohjanmaa lähde! On kokeiltu. Mulla on ollu maailmalla välillä tosi juureton olo ja vaikka oon palannu takasi, niin ei se lapsuudenkoti enää tunnu siltä samalta. Oonki todennu et mulla se on henkinen tila ja se on menny jo kauan sitten enkä sitä saa takas. Tarttee mennä vaa eteenpäin... :'(

Mutta Pohjanmaalla asutaa taaski ringin jälkee, ei Pohojanmaalta tullu pystyny elään savossa.....

 

Joku hyljeksii, joku pelekää.
Joku on saanu siellä lujaa selekään.
Niin tasaista latomerta.
Harvasen päivä joku vuotaa verta.

Toinen reppana turvautuu nuoraan.
Kun on asiat sanottu sille liian suoraan.
Ei välii, miestä taikka naista.
Vihataan kaikkee, kaikkee erillaista.
Mutta heimoani minä rakastan.

kertosäe:
Alkaa peellä, loppuu aalla.
Hianoo olla Pohojanmaalla.
Pellot tasaiset mut kotia johdattaa.
Alkaa peellä, loppuu aalla.
Hianoo olla Pohojanmaalla.
Vain maa pysyy, muu pois katoaa.
Katoaa.

No mä kävelin pellon reunaa pitkin.
Joskus nauroin, joskus taasen itkin.
Ja kirosin tulta tappuraa.
Kun ei tullu Kyrönjojesta appuraa.

Asuu porukka pikkusen kummallinen.
Keskellä heinäseipäiden ja latojen.
Mutta on tää paras paikka maailmaa.
Vaikkei täältä saakkaan sitä merianturaa.
Ja heimoani minä rakastan.

kertosäe


Alkaa peellä, loppuu aalla.
Hianoo olla Pohojanmaalla.
Pellot tasaiset mut kotia johdattaa.
Alkaa peellä, loppuu aalla.
Hianoo olla Pohojanmaalla.
Vain maa pysyy, muu pois katoaa.
Vain maa pysyy, muu pois katoaa.

 

^mulleki tuli ekana mieleen toi Klamydian (vai oliko tuo siis klamydian) biisi.. :ashamed:

Mut osuvan biisin ap kyllä linkitti. Osaan kyllä kuvitella sun tunnelmat nyt. :hug: Tosin mäkin oon ite muuttanu lapsuudenkodistani, siis äiti möi mulle ja exälle ja me sit erottiin ja myytiin, mut ei mulle oo vielä iskeny katumus ja haikeus. Tapauksesta kuitenki jo viis vuotta ja oon käynyki muutaman kerran uusien asukkaiden luona. Eikä ole siis mitään sukua nää uudet omistajat.

 

^mulleki tuli ekana mieleen toi Klamydian (vai oliko tuo siis klamydian) biisi.. :ashamed:

Mut osuvan biisin ap kyllä linkitti. Osaan kyllä kuvitella sun tunnelmat nyt. :hug: Tosin mäkin oon ite muuttanu lapsuudenkodistani, siis äiti möi mulle ja exälle ja me sit erottiin ja myytiin, mut ei mulle oo vielä iskeny katumus ja haikeus. Tapauksesta kuitenki jo viis vuotta ja oon käynyki muutaman kerran uusien asukkaiden luona. Eikä ole siis mitään sukua nää uudet omistajat.

Oli Klamydian biisi, bändin muusta tuotannosta en niin hurjasti pidä, mutta tuo kappale napsahtaa suoraan sydämeen.

 

mutta exä oli pohjanmaalta tai jostain sieltä seinäjoelta ja täytyy sanoa että kaikesta paskasta huolimatta olin aivan rakastunut siihen paikkaan kävin ehkä 10krt siellä meidän aikana ja vieläkin tulee sellanen jännän hyvä fiilis ku mietin miten ihanaa seutua se on..

 

:hug:

mä muuten avasin sen kappaleen ja jäi youtubeen jumiin, siksi vastaan sinulle vasta nyt. Oma lapsuudenkoti on veljellä. Mutta se ei ole mun koti enää, se on se sama paikka ja ei kuitenkaan ole.

 

No ni. Valmista tuli. En tiedä, oliko viimeinen käynti siinä talossa. Voimat lopussa.