Mulla on ollut tilanteita, että olen joutunut ottaa vauvan mukaan paikkoihin joissa tiedän että sitä ehkä paheksutaan. Vauva ei ole tiettävästi häirinnyt ääntelyllään ketään ja olen poistunut heti jos on alkanut vähänkin kitistä. Mutta voin sanoa, että siinä tilanteessa se mahdollisesti jonkun ärsyyntyminen oli sellainen asia mitä ei vaan pystynyt kauheasti huomioimaan. Jos sitä muitten loukkaantumista olis ehtinyt tai jaksanut ajatella, niin ajatus olisi ollut joku sellainen että: anteeksi vain, paheksukaa rauhassa ja koittakaa kestää.
Äärimmäisen itsekeskeistä jouduttaa omia opiskeluitaan tuossa elämänvaiheessa muiden opiskelijoiden työrauhan kustannuksella. Saman kurssin voi käydä myöhemmin, etänä tai sopia muusta vaihtoehtoisesta suoritustavasta. Muillakin opiskelijoilla täytyy luentotilanteissa olla oikeutensa. Mikä siinä on, että jotkin äitylit kokevat olevansa minne hyvänsä saapuvatkin kaiken maailman napoja, joille koko muu maailma on velkaa ja joilla on kaikki oikeudet muiden kantaessa automaattisesti näitä vastaavat velvollisuudet?
Kovin monet luentotilat ovat rakenteeltaan tai järjestelyiltään sellaisia, ettei luennoitsijan ääni kanna tilan kaikkiin osiin aivan yhtä hyvin. Eturiviinkään eivät yleensä kaikki mahdu. Tilan täyttöaste saattaa vaihdella, mahdollinen äänentoisto voi olla väärin säädetty tai sitä ei käytetä. Luennoitsijan ääni saattaa olla heikko tai käheä, artikulaatio epäselvää tai ulosanti muutoin vaikeaselkoista. Vauvan vaisumpikin ja äidin tottuneeseen korvaan niin suloinen ääntely voi takarivissä muka puoliääneen keskustelevan porukan tavoin ratkaisevalla tavalla haitata haastavamman luennon seuraamista ja sen sisältöön keskittymistä. Molemmissa tapauksissa on yksittäisenä opiskelijana ikävä asiasta asianomaisille huomauttaa.
Oppijoita on erilaisia ja luennoilla pitää niiden yksinomaisen tarkoituksen mukaisesti kunnioittaa myös niiden työrauhaa, joille sillä on korostunut merkitys. Näitä ihmisiä ovat mm. ne, joille kuuleminen tai kuullun ymmärtäminen on sairauden tai muiden oppimisvaikeuksien takia keskimääräistä vaikeampaa mutta normaaleissa luento-olosuhteissa tavallisesti mahdollista.
Toki erilaisia häiriötekijöitä ilmenee aina; on tulijoita ja menijöitä, kännyköitä ja iskuporakoneita. Niihin tulee itse kunkin pyrkiä kohtuudella sopeutumaan. Vauvan ääntely ei vain ole sellainen tekijä, joka luentotilojen normaaliin äänimaisemaan ja ympäristöön välttämättä kuuluvana täytyisi noin vain hyväksyä. Nämä fiksutkaan äidit eivät kuitenkaan vauvan äännellessä yleensä oitis poistu, vaan vähintäänkin yksi raastavien kirkaisujen silpoma varttitunti mennään sellaisessa "katsotaan nyt" -hengessä. Samaan törmää silloin tällöin akustisissa konserttitilanteissa.
Miten muuten menettelette kotieläinten ja lemmikkienne suhteen? Luennolle tuomista ei kai niidenkään osalta pidetä varteenotettavana ratkaisuna, vaan hoito pyritään järjestämään muulla tavoin, vaikkei kotiin jättäminen vaihtoehto olisikaan?
