Inhoan imettämistä

Täällä sitä istutaan tissi pojan suussa Pojalla nyt ikää 1v4kk ja saa nähdä milloin tää tissimaakari suostuu unohtamaan tämän touhun.

 

No mulla on kyllä ikävät kokemukset imettämisestä. Esikoisen kohdalla synnärillä maito tuntu nousevan rintoihin... muutenkin jo c kupin rinnat niin nää paisu varmaan sinne g-kupin tienoille ja oli niin pirun kipeet. Odotin jopa innolla imettämistä, siitä kun oli puhuttu positiiviseen ja lämpimään sävyyn. Mutta mulle todellisuus oli jotain ihan kamalaa... maito "hävis" nousun jälkeen. sitä ei riittänyt lapselle juuri ollenkaan. Ekan viikon mun vieressä istui kätilö opastamassa ja katsomassa että imuasento on oikea ja kaikki menee kuten pitääkin. Mutta maitoa ei vaan tullut.
5 vko tahin ja siinä ajassa alkoi fiilis imetyksen ihanuudesta karista. Koko ton ajan olin antanut korviketta, tosin potenut huonoa omaatuntoa asiasta. Kiitän neuvolantätiäni joka oli hyvin ymmärtäväinen ja jopa suositteli että lopetan imettämisen kun ei vaan maitoa tule ja tuki täysillä päätöksessäni ja kuunteli ja vakuutti etten ole huono äiti vaikka lopetan imettämisen.
Ja sitten alkoikin paremmat ajat, nautin ruokahetkistä ja koin että meille tuo pulloruokinta toi rauhan.

ja toisen kohdalla sitten suostuin väkipakolla koittaa imettämistä mutta jo synnärillä tajusin ettei maitoa nouse ollenkaan ja pulloruokinnalla mentiin eteenpäin.

Olen tyytyväinen ratkaisuihin ja olen sitä mieltä että turhaa p*skanjauhantaa imetyksestä pidetään. Jokainen tehköön kuten mieli/kroppa päättää. kasvaa ne muksut korvikkeilla ja mikä hienointa, isäkin pääsee kokemaan pienen lapsen tyytyväiset tuhinat ja venyttelyt kun masu on täynnä ja saa nukahtaa siihen turvalliseen syliin!!

 

en koskaan päässyt imettämisen makuun niin vaikea sanoa, ekaks aika kivuliasta mutta sen pienen hetken kun sujui niin nautin, lähinnä siis nautin siitä ettei tehnyt kipeää. poika oppinut ikinä tissillä olemaan ja 3vk ikään asti pumppasin sitten maitoa, sitä kyllä tuli erittäin paljon mutta tietty loppui sitten tosi aikasin.. nyt odottelen kanssa tässä toista ja ei oikeastaan mielipidettä asiasta, ainoastaan pääasia on musta se että lapsi saa jotain syötyä, tulee se tavara sitten omasta takaa tai kaupasta. tietty imetyksessä on puolensa mutta ainakaan mua tää alotus ei mitenkää hätkäyttäny, enpä jaksa keksiä mitään moraalisaarnaa tähän.

mutta nimen omaan toi kysely on ärsyttävää. miten synnytys meni niin joo vastasin että hyvin se varmaan meni ku lapsiki ulos saatiin. en ainakaan usko että kukaan kyselijöistä oikeasti halusi yksityiskohtaisen selityksen tapahtumien kulusta. imetys puheet oli ainaki miehen mummulle tosi lähellä sydäntä, hän kyllä jaksoi kauhistella kun en imettänyt vaikka anoppiki sitten moneen kertaan selitti että miksi näin ei tapahdu. anoppi&appi on suht nuoria ihmisiä niin huomas että ainaki appi halus aina karata tilanteesta jossa puhuttiin mun tisseistä ymmärrän kyllä miksi, koska itsekin halusin.. imetyksestä kyllä kouhotetaan paljon, tietty siinä on ne omat puolensa mutta esim synnärillä tuntu ettei saa hetken rauhaa asiasta, kokoajan joku tökkimässä tissejä ja paasaamassa asennoista ym..

 

[QUOTE="aloittaja";26064615]JOOOO tää on nimenomaan yksi niitä asioita jotka todella oksettavata, oma äitini (jota todella rakastan ja ihailen - kaikella kunnioituksella) kyseli melkein joka kerta kun puhuttiin että miten imetys sujuu. Montako kertaa imetän, kuinka kauan imetän... Voi vittujen vittu... OKSENNAN!! Miksi ihmiset haluaa tietää???? Miksi? Jossain vaiheessa sitten pyysin että lopettaisi sen urkkimisen. Että se on mun omas asiani...[/QUOTE]

Mä en todellakaan ymmärrä vieraiden ihmisten, etenkin miesten (appikokelas, hyi yääk), kiinnostusta toisen imetykseen. Imetys itsessään on omasta mielestäni mukavaa ja itselleni kovin helppoa, mutta ei se kuulu kenellekään vieraalle miten imetän, miten maitoni riittää, annanko molemmista rinnoista ja miten kauan aion jatkaa.

Jos haluan keskustella omista rinnoistani, niin kyllä itse osaan ottaa asian puheeksi, ei niistä tarvitse kysellä. Mieluusti keskustelen intiimeistä asioista vaan ystävien ja samassa tilanteessa olevien kanssa.

 

esikoisen kohdalla stressasin imetystä, kun se ei vaan sujunut! Kesti viikon synnytyksestä, että maito edes nousi rintoihin- vauva oli niin pieni ja tissi niin suuri, vauva ei saanut minkäänlaista imuotetta. Sitten maitoa ei riittänyt- stressasin niin etten muistanut edes syödä... Mies kokoajan sanoi, että voi vauvalle korvikettakin syöttää, mutta mä tunsin epäonnistuneeni. Kituuttelin sitten sen 6kk imettäen/korvikkeella.

Nyt en ota stressiä imetyksestä ja jos maitoa ei olisi riittänyt, niin korvike ei olisi ollut maailmanloppu(ja olisinkin siirtynyt kokonaan korvikkeeseen jos imetys ei olisi sujunut). Nyt homma kuitenkin sujuu ja voin jopa sanoa nauttivani imetyksestä- korviketta ei ole tarvinnut antaa lainkaan,vaikka sitäkin olin varannut kaappiin varmuudenvuoksi.