Isovanhemmille vinkiksi lasten lahjatoiveita vai ei?

Mulla on ongelma omien vanhempieni ja lasten (2kpl) lahjatoiveiden suhteen. Tai ongelma ja ongelma. Meillä on aika paljon leluja enkä haluais nurkkiin mitään turhaa sälää tai leluja jotka hajoaa heti. Mun äidillä on tapana antaa lukumäärällisesti paljon paketteja mutta sisältö ei sitten koskaan kuitenkaan vastaa sitä mitä on kysyttäessä vinkattu/toivottu. Itse aina kysyy että mitä lapset toivois tai mitä tarvis mutta sitä ei sitten kuitenkaan osta. Ja nyt kun tätä asiaa oon pyöritellyt muistan omasta lapsuudestani että tilanne oli sama. Paljon paketteja mutta niissä just tyyliin suihkugeeliä ja saippuaa eikä nekään niitä merkkjä joista tykkäisin, samalla rahalla ois kuitenkin saanut senkin mitä toivoin.

Miten te tekisitte? Antaisitte kysyttäessä toiveen (mitä toki saa joko noudattaa tai olla noudattamatta) ja nätisti sanoisitte että ei sitten montaa pakettia vai jättäisittekö kokonaan vinkkaamatta?

Ongelma tässä nyt tavallaan on se, että muutaman kerran olen kertonut lahjatoiveen ja olemme sitten itse jättäneet sen hankkimatta lapselle ja paljon toivottu juttu jääkin saamatta. Nyt olen jo oppinut etten ykköstoivetta kerro mutta silti jotenkin riepoo. Turhaa sälää tulee nurkat täyteen ja itse käyn sitten hankkimassa ne mitä lapset on oikeasti toivoneet. Ja vielä just ennen aattoa on ehdottomasti niitä toivottuja juttuja hankkimassa (joskus oon tarkistanut että ostanko itse).

Kalliista lahjatoiveista ei ole kyse, hinta n. 10-25€ mitä nyt en pidä mitenkään pahana ja yli sen kuitenkin pakettivuoreen käyttää. Olen vinkannut yleisesti tyyliin askartelutarvikkeita sekä esim. tietyn kirjan nimen. Mutta ei.

Mä toivoisin että jos lahjoja pitää hankkia, yksi paketti riittäisi. Yhtään ei ole pakko hankkia, itse pystymme lastemme toivomat jutut kyllä ostamaan. Voisin jopa ostaa itse paketit "heidän nimissään" mutta tiedän ettei se ole vaihtoehto.
Miten saisin äitini tajuamaan tämän asian?

 

Ihan samoin on meillä. Äitini on just samanlainen. Ostaa miljoona härpäkettä ja vaatteet sellaisia, että kerran kun käyvät pesussa, ovat ihan täynnä nuppuja. En siis oletakaan mitä merkkivaatetta tms vaan ihmettelen, että mistä löytää aina sen niin pahasti nuppuuntuvan version.
Minä en ole vihjannut mitään. Nakkelen sit roskiin, kun menevät hajalle. Itse ostamme ne lasten oikeat toiveet.

 

Ihan samoin on meillä. Äitini on just samanlainen. Ostaa miljoona härpäkettä ja vaatteet sellaisia, että kerran kun käyvät pesussa, ovat ihan täynnä nuppuja. En siis oletakaan mitä merkkivaatetta tms vaan ihmettelen, että mistä löytää aina sen niin pahasti nuppuuntuvan version.
Minä en ole vihjannut mitään. Nakkelen sit roskiin, kun menevät hajalle. Itse ostamme ne lasten oikeat toiveet.

Mä oon miettinyt että ottaako äitini toiveet kuitenkin käskyinä ja sitten mielenosoituksellisesti jättää ne toteuttamatta. Sopis kuvioon koska mikään sovittu ei koskaan pidä, oli se sitten lounasaika tai joku muu pikkujuttu.
Omatoimisesti en koskaan ole vinkannut vaan aina vasta kun itse kysyy.

Vaatteet ei koskaan oo kaupasta vaan aina jostain myyjäisistä ja yleensä liian pieniä mutta se lelusälä mua häiritsee. Tai jos toivotaan tiettyä kirjaa niin tuo jotain aivan muuta. En ymmärrä.

 

Meillä on näköjään hyvin samanlaisesti ajattelevat äidit. Meillä on tyypillistä, että ei ilmoita tulostaan (asuvat kauempana) ennen kuin on jo melkein ovella. Lahjojen kohdalla olen miettinyt, että haluaako hän yllättää eikä siksi osta "sovittua". Ostaa meidän isoille (teinejä) aina myös kysymättä eli ei ilmeisesti halua antaa lahjaa, jonka saaja tietää.

 

kylläpä on kiittämätöntä porukkaa näin joulun alla liikkeellä yksi ei tahdo lahjoja ja kehtaa siitä suuttua ja toinen haluaa ja jos nyt vähän haluaa ostaa jotain oman näköistä niin siitäkin suututaa.
Parempi kun muutatte vaikka siperiaan kaikki joulun vihaajat.

 

kylläpä on kiittämätöntä porukkaa näin joulun alla liikkeellä yksi ei tahdo lahjoja ja kehtaa siitä suuttua ja toinen haluaa ja jos nyt vähän haluaa ostaa jotain oman näköistä niin siitäkin suututaa.
Parempi kun muutatte vaikka siperiaan kaikki joulun vihaajat.

Just tämmösiä kommentteja odotinkin saavani.

Mun mielestä on järjetöntä ja epäekologista säilöä kaapeissaan turhaa roinaa. Hankin itse mielelläni kestäviä leluja. Legoja, Brion junaradan osia, kirjoja, askartelutarvikkeita, soittimia, levyjä tm.

Miksi ihminen kysyy lahjatoiveita jos niitä ei ole aikomuskaan noudattaa? Ja miksi tuo pakettikaupalla roinaa kun olen pyytänyt että yksi per lapsi max.

 

Onpas ärsyttävä tapa kyllä.. Itse ehkä koittaisin vaan aika suoraan puhella ja sanoa että ostaa mieluummin yhden tai kaksi tiettyä kuin kymmenen satunnaista tavaraa. Ei siitä varmaan apua olis mutta sitten voisi sanoa että on yrittänyt ja alkaa suhtautumaan hänen lahjoihinsa hällä väliä-asenteella.

 

Mua harmittaa sekä se, että laittaa rahansa hukkaan (ei heilläkään sitä liikaa ole vaikka ei pulaakaan) ja että sit meillä on kaikenlaista krääsää tiellä. Kuitenkaan en jotenkin osaa lahjaksi saatuja juttuja kirpparillekaan kantaa.
Kun kysyy toiveita ja sanon vaikka ne askartelutarvikkeet niin vastaus on aina että "ei kun jotain kunnollista, jotain isompaa halutaan ostaa". Ja jos sitten erehdyn sanomaan että no vaikka legoja sitten (isot pakkaukset on kuitenkin aika kalliita) niin varma on ettei ainakaan kyniä tai legoja anna.

Miksi?

 

Laitoin tänään pitkän listan mitkä ovat lasten toiveet, mikä on tarpeellista ja mitä me aiomme itse ostaa. Sen verran vieny uusia vaatteita ja leluja kirppareille tai lahjoittanut eteenpäin leluja joita jo on.

 

Kyllä kannattaa keskustella (huom asian voi ottaa esille monella eri tavalla). Mitä haittaa siitä on kenellekkään?

 

Olisikohan tämä joku sukupolvijuttu. Meillä on äiti ihan samanlainen. On aina joutunut elämään melko vähillä tuloilla eikä ole ollut varaa laadukkaaseen tavaraan. Musta tuntuu että yrittää jotenkin sitä kompensoida lapsille/lasten lapsille. Tuntuu periaatteena olevan mahdollisimman suuri määrä paketteja, välittämättä siitä onko tarpeellista ja toivottua vai ei. Oikeastaan vasta parin viime vuoden aikana äiti on vähän hillinnyt ostamisiaan, kun on itse muuttanut pienempään asuntoon ja huomannut ettei kaikki tavarat enää mahdu.

 

Minä ainakin kysyn ja saan vinkkejä lahjatoiveista. Eipähän tule ostettua turhaa sälää.
Laitan silti yhden tai kaksi yllätyspakettiakin

 

Lastenhuonetta siivoilin ja mielessäni kiroilin sitä turhan sälän määrää. Voinko sanoa vanhemmilleni, että vain YKSI PAKETTI per lapsi? Toiveita eivät ole nyt kyselleet enkä ole vinkkejäkään antanut etteivät ajattele että heillä jotain ostatan (isäni on ainakin sitä mieltä aina että lahjalistat ja rahalahjat esim. häissä on kamalia - ilmeisesti kokee maksavansa toisen puolesta jotain jos ostaa toivottua ja siksi mieluummin ostaa jotain turhaa ettei vaan saaja siitä hyödy..)

Näitä mietiskellessä tulee mieleen omat tunteet kun ensin lapsena toiveikkaasti joulupukille kirjoitin ja pari toivetta vain oli enkä niitä sitten kuitenkaan saanut vaikka paketteja tuli lukuisia. Harmittaa. Tulee kiittämätön olo vaikka en ymmärräkään miksei lapsen toivetta voi täyttää.

 

[QUOTE="jaaha";30488554]Laitoin tänään pitkän listan mitkä ovat lasten toiveet, mikä on tarpeellista ja mitä me aiomme itse ostaa. Sen verran vieny uusia vaatteita ja leluja kirppareille tai lahjoittanut eteenpäin leluja joita jo on.[/QUOTE]

Jos kerrot kaikki toiveet isovanhemmille niin mistä tiedät mitä he ostavat (eli mitä sun itse sitten kannattaisi ostaa)?

 

Minä ainakin kysyn ja saan vinkkejä lahjatoiveista. Eipähän tule ostettua turhaa sälää.
Laitan silti yhden tai kaksi yllätyspakettiakin

Oi, oispa meilläkin näin. Ymmärrän että isovanhemmat haluaa lapsia paketeilla muistaa mutta ennemmin laatu kuin määrä. Enkä nyt puhu rahallisesta arvosta.