j

ONNEA RASKAUDEN JOHDOSTA!!!!
Kyllä ne tuntemukset heittelee laidasta laitaan, ei siis mitenkään epätavallista. Se on sitä asian käsittelyä ja soputumista kaikki tuo myllerrys.
Itselläni kuusi raskautta takana ja tuntuu niin tutulta!
Joka raskaus on itsellänikin ollut niin erilainen ja kaikenlaista siellä pään sisällä pyörinyt.
Viidennessä raskaudessa masennuin ja olo tuntui aivan toivottomalta, tosin olin pitkään sairastanut ja koulukin oli kesken, joten ei kait se ihme ollut jos oli väsynyt, mutta kuitenkin olin NIIIIIIIIN ONNELLINEN!!!!
Ja mies jäi töistä kotiin minun ja syntyvän vauvan vuoksi, että jaksan suht normaalisti loppuun asti.
Kaikella kunnialla selvittiin ja ihana tyttö syntyi samana päivänä kun valmistuin koulusta!
Vauva oli kuuden kk:n ikäinen kun uusi raskaus oli alkanut.
Pelkäsin hirveästi että tuleeko samoja vaikeita ja sekavia tuntemuksia, mutta ei tullut ei. Ja hienosti selvittiin tästäkin, tyttö syntyi kesällä 2 viikkoa etuajassa.
Nyt toiveissa on uuden raskauden alkaminen, saas nähdä vieläkö Luoja suo lisää perheenjäseniä????
 
rivera
Onnittelut sinulle!
Kyllähän ne tunteet heittelee varmaan kaikilla,
kuuluu asiaan (niinkun neuvolasta vastataan kaikkeen) :)

Mulla itelläni vaihteli onnen, ilon ja odotuksen ihana tunne kauheaan synnytspelkoon :/ se toisinaan veti mielen matalaksi.

Tsemppiä sinulle, puhuminen ja/tai kirjoittaminen tunteista auttaa paljon!
 
En minäkään ole koskaan tykänny olla raskaana, melkoinen mammaolo ja pontso-fiilis. Mutta kun ei niitä vauvoja muuten saa ;) Kahdesti olen ollut raskaana ja imettänyt. Imetys ei ollut myöskään mulle taivaallinen juttu, mutta "pakonsanelemaa" ruokkimista. lVauvat ovat olleetkin sitten syötävän suloisia ja kaikki kaikessa. Ja tunteet ehtii vaihtua suuntaan kuin toiseen. Toivottavasti lähipiirissäsi olisi toisia raskaana olevia, niistä saa paljon tukea. Ja pidä päiväkirjaa niin ja ajattele, että kohta se vauva on jo kainalossa :hug:
 
adalmiina
mulla on nyt 1,1v. tyttö ja oon 35 v. mutta kyllä odotusaika ja viime vuosi oli sellainen kasvu "tyttösestä" äidiksi. itse olen kovin pohdiskelevaa tyyppiä ja jännitin kyllä odotusaikana ja synnytyssalissa, vaikka vauva oli suunniteltu ja toivottu, mutta ajattelin, että opinko rakastamaan vauvaa, minkälainen olio tuolta alapäästä tulee, opinko hoitamaan vauvaa, kuinka jaksan jne. kaikkea tuollasta tyhmää...., mutta kaikki menee kyllä omalla painollaan sitten kun sen aika tulee, onnea vauvasta ja onnellista odotusta!
 

Yhteistyössä