Jääkö lapseni jostain paitsi ollessaan pelkästään kotihoidossa?

Tästä ei ole missään nimessä tarkoitus tulla vääntökeskustelu, vaan haluaisin tietää, onko outoa, kun lapseni menee kotihoidosta eskariin ensi syksynä.....hän ei ole kiinnostunut harrastuksista, srk:n kerhosta tms, puistoon kyllä tykkää lähteä, kun siellä on paljon lapsia, käydään uimassa ja joskus sellaisessa liikuntajutussa, kotona on yhteensä neljä lasta ja päivät täynnä leikkiä siis joskus vain itselleni tulee olo, että jossain tarttis olla, vaikkei siinä kai järkeä olekaan

 

Riippuu ihan sinusta. Ei kuulosta siltä, että jäisi mistään paitsi.

 

Riippuu paljon sinun aktiivisuudestasi, kuinka paljot jaksat järjestää askartelua, kynäharjoituksia, erilaisiin liikuntaharrastuksiin tutustumista, kirjastokäyntejä yms.

 

Todennäköisesti stressistä, tappeluista, huomion vähyydestä, pitkistä, raskaista päivistä, yms.

 

Sillä ei ole mahdollisuutta tutustua päiväkodin vaihtuvaan henkilökuntaan.

 

Askarrella saa niin paljon kuin haluaa, kirjastossa käydään kerran kuussa, joskus kaksi, kavereita nähdään säännöllisen epäsäännöllisesti, osaa kirjoittaa nimensä ja sisarustensa nimet ja mallista kaiken, mitä kirjoitan hänelle......on todella ketterä ja tykkää liikkua, muutei just missään ohjatussa harrastuksessa.

 

Riippunee lapsesta ja vanhemmista. Meillä ujo esikoinen reipastui kun aloitti viiden vuoden iässä päiväkodissa. Oli kyllä sitä ennen käynyt jumppakerhoissa, askartelukerhossa, tavattiin ystäviä, oli paljon naapurissa kavereita...

 

Askarrella saa niin paljon kuin haluaa, kirjastossa käydään kerran kuussa, joskus kaksi, kavereita nähdään säännöllisen epäsäännöllisesti, osaa kirjoittaa nimensä ja sisarustensa nimet ja mallista kaiken, mitä kirjoitan hänelle......on todella ketterä ja tykkää liikkua, muutei just missään ohjatussa harrastuksessa.

Tuskin siinä tapauksessa jää mistään paitsi.

 

En usko todellakaan, että jäisi. Ja kiva, kun sisaruksiakin on useampi. Uskon kyllä, että perheissä, joissa eletään ihan tavallista elämää (ei siis olla umpimielisiä ja eristyneitä) leikki-ikäinen kyllä saa ihan riittävästi eväitä elämäänsä.

 

Meillä esikoinen aloitti päivähoidon vasta vähän ennen eskaria. Eskari sujui oikein hyvin, mutta kyllä nyt koulun alettua huomaa sen eron isossa ryhmässä toimimisessa ja oma-aloitteisuudessa verrattuna luokkatovereihin, on "lapsellisempi" kuin ikäisensä. Selviää kyllä silti oikein hyvin, mutta tarvitsee ehkä enemmän apua aikuiselta kuin ekaluokkalaiset keskimäärin. Myöskään sosiaalisesti on vähän jäljessä, vaikka tuleekin hyvin toimeen luokkatovereidensa kanssa.

Nämä ei ole mitään isoja ongelmia mitä aika ei korjaisi, mutta sanoisin että tuo suuressa ryhmässä toimiminen ja sosiaalisuus on asioita, joihin kannattaa kiinnittää huomiota.

 

Sellaisen olen havainnut kotona hoidetuissa lapsissa, että heillä on monesti vaikeuksia sosiaalisessa kanssakäymisessä ja etenkin ryhmässä toimimisessa. Esim. leikit tutun kaverin kanssa voivat sujua vanhemman mielestä ihan ok, mutta kun lapsi menee vieraiden lasten seuraan, ulkopuolinen aikuinen kyllä huomaa tämän vaikeuden.

 

Kiitos vastauksista! Juuri tuota isossa ryhmässä toisiin kontaktia ottaminen itsellenikin on oikeastaan ainut, mikä tässä kohtaa voisi mietityttää, mutta eiköhän sekin järjesty.....

 

Tällaisilla lapsilla yleensä on vaikeuksia eskarissa näissä sosiaalisissa toiminnoissa.

 

Ryhmässä toimiminen, ohjattu tekeminen jne. ovat ainoita mitä minulla tulee mieleen, joista saattaa jäädä paitsi. Mutta noita jos haluat harjoitella, niin mielummin niissä kerhoissa kuin päiväkodissa. En oikein ymmärrä miksi lapsi ei pidä kerhoista, jos kuitenkin tykkää leikkiä muiden lasten kanssa puistossa. Onko se juuri se ohjattu toiminta, josta ei pidä? Siihen kannattaisi totutella, koska koulussa sitä on pakko tehdä.

 

Viime keväänä tykkäs pari kolme kuukautta käydä pienemmän sisaruksen kanssa yhdessä kerhossa, sitä edeltävästä kerhosta sai jonkun kiusaamiskokemuksen eikä enään suostunu menemään sinne, veti ihan paniikin päälle, kun ehdotin menemistä.....nyt syksyllä kävi muutaman kerran, mut sit lopahti into, ei siellä ilmeisesti tehty juur kummempaa. Puistossa kyllä juttelee muitten lasten kanssa!

 

Itse en kyllä lastenhoitoalan ihmisenä voi allekirjoittaa tätä. Minusta se on ennenkaikkea persoona ja temperamenttikysymys miten lapsi ns. lämpenee. Toiset katselee pitempään ennenkuin lähtevät leikkiin ja toiset heittäytyy välittömästi mukaan mihin tahansa leikkiin.

 

Kiitos kommentistasi pienisiili kyllähän se noin on, yksilöllistähän nääkin jutut on! Meillä vanhin on aina halunnu kaikkeen mukaan, harrastuksiin, kerhoon, kavereitten luo jne....kakkonen on täysin tyytyväinen saadessaan leikkiä kotona ja puistossa, kolmonen on jotain siltä väliltä ja nelonen varsinainen ujopiimä, hitaasti lämpenevä. Kaikki samasta puusta veistetty, kukaan ei ole ollut päivähoidossa, ihan ovat omia juttuja saaneet toteuttaa

 

Ei jää.

 

Itse en kyllä lastenhoitoalan ihmisenä voi allekirjoittaa tätä. Minusta se on ennenkaikkea persoona ja temperamenttikysymys miten lapsi ns. lämpenee. Toiset katselee pitempään ennenkuin lähtevät leikkiin ja toiset heittäytyy välittömästi mukaan mihin tahansa leikkiin.

Se on eriasia lähteä leikkiin, kun toimia ryhmässä. Ryhmässä pitää osata ottaa toisia huomioon, pitää tietää mitä voi tehdä ja mitä ei (sisarusten kanssa voi tehdä ihan mitä vaan kun he ovat niin tuttuja) ja ryhmän dynamiikka pitää osata ottaa huomioon.
Mun mielestä lapsi jää paitsi sosiaalisista kontakteista jos ei edes kerhossa ole, ja sen kyllä sitten eskarissa/ekalla huomaa ketkä on kotihoidettuja ja ketkä on ollut hoidossa.

 

Meillä 5v aloitti tänä syksynä virikehoidossa osa-aikaisesti. Meillä lapsi on reipastunut todella paljon ja tykkää kovasti uusista kavereistaan sekä päiväkodin tädeistä. On ihan tohkeissaan myös kaikesta päiväkodin ohjelmasta, kuten retkistä, erityispäivistä kuten naamiaiset, nurinkurinpäivä ja nenäpäivä, jumppatuokioista, vierailuista eri paikkoihin jne. On oppinut toimimaan isossa ryhmässä, sekä oppinut monessa asiassa omatoimisemmaksi. Leikkitaidotkin petraantuvat koko ajan, koska onhan se aivan eri leikkiä vieraiden lasten kuin omien sisarusten kanssa.(Itse en edes tajunnut, että lapseni leikkitaidoissa olisi kehittämisen varaa...). Sama ryhmä jatkaa ensi syksynä eskariin, joten kivasti tulee nyt jo lapset ja päiväkodin tilat, tavat ja säännöt tutuiksi. Eskarissa voi sitten keskittyä paremmin niihin eskarijuttuihin.

Mulla ei ole päiväkodista kyllä mitään pahaa sanottavaa. Olen tyytyväinen, että valitsin lapselle osa-aikaisen hoitopaikan tälle vuodelle. Kovasti asiaa pohdin, mutta ajattelen tämän ratkaisun olevan lapselleni eduksi. Ja koska lapsi on vain 5h/pv ja 15pv/kk hoidossa, meille jää vielä rutkasti aikaa tehdä kivoja juttuja myös kotona.

 

Ei varmaan yleensä jää. Oma lapseni tosin oli eskariin mennessään täysin ulkopuolinen, kun muut olivat olleet kyseisessä päiväkodissa jo usean vuoden (tai ainakin pari vuotta) ja vanhemmatkin olivat tutustuneet toisiinsa. Muutama muukin uusi tuli, mutta olivat poikia.

 

Mulla on kolme lasta, joista kaksi on jo pitkällä kouluiässä ja nuorin on 4. Kaikki kotihoidettu. Koulussa olevilla ei ole ikinä ollut mitään vaikeuksia toimia ryhmissä tai ottaa huomioon muita. Päin vastoin aina on opet kehuneet kuinka auttavaisia ja empaattisia ovat toisia kohtaan. Nuorin aloitti skrn kerhon syksyllä ja ei mitään ongelmaa missään ryhmäjutuissa tms.

Aika pitkälti on minun mielestä kiinni siitä, kuinka kotona otetaan huomioon muut ja millaiset käytösmallit sieltä tulee.

 

Toki oman sisaruksen kanssa leikkiminen on helppoa, koska jokaisella on useimmiten se oma paikka tilanteessa kuin tilanteessa.....tähän olen parhaani mukaan yrittänyt kiinnittää huomiota, jotta kukaan ei näin kotonakaan jäisi toisen jalkoihin ja jokainen saisi vuorollaan "loistaa"

 

Mulla on kolme lasta, joista kaksi on jo pitkällä kouluiässä ja nuorin on 4. Kaikki kotihoidettu. Koulussa olevilla ei ole ikinä ollut mitään vaikeuksia toimia ryhmissä tai ottaa huomioon muita. Päin vastoin aina on opet kehuneet kuinka auttavaisia ja empaattisia ovat toisia kohtaan. Nuorin aloitti skrn kerhon syksyllä ja ei mitään ongelmaa missään ryhmäjutuissa tms.

Aika pitkälti on minun mielestä kiinni siitä, kuinka kotona otetaan huomioon muut ja millaiset käytösmallit sieltä tulee.

Ei se ryhmässä toimiminen vaan ole kiinni kotikasvatuksesta. Tietysti se on, että hakkaako niitä muita lapsia jna. Mutta kyllä ryhmässä oleminen opitaan vaan ryhmässä olemalla. Toisilla se tietysti tulee enemmän luonnostaan kuin toisilla, toiset tarvitsee vielä normaalia enemmän opetusta.

 

Todennäköisesti stressistä, tappeluista, huomion vähyydestä, pitkistä, raskaista päivistä, yms.

No tätä olin tulossa kans sanomaan...