Jännitysniska...

Josette olen täysin samaa mieltä että hyvä kun tälläisiä palstoja on !
Uskon että toi syke juttu voi olla stressiperäistä, mulla ainakin on. Sydän hakkaa ihan hulluna ja tunnen sen sormenpäissäkin, varsinkin nukkumaanmentäessä. Ja mullakin on mitattu just verenpaine ja oli kuulemma ihan loistavat lukemat :D

Avaudun nyt surkeasta olostani tänne, kun se helpottaa hieman :snotty:
En muista milloin olisi ollut näin kipeenä niska ja hartiat, pienikin liikahdus on yhtä tuskaa.
Kävin kävelemässä, mut tuntu että se vaan pahensi ja teki olon vaan heikoks.
Ei oo helppoa täällä, varsinkin kun kauhea stressi ja jännitys päällä, sen kyllä huomaa :LOL:
 
Mullakin on tuota sykkeen tunnetta milloin missäkin, varsinkin juuri käsissä. En ole mitenkän siitä huolestunut, varmasti aivan normaalia. On jännä huomata miten eri oireet ovat eri ihmisille ne kaikkein pelottavimmat. Muakin huimaa usin ja niskoja särkee, mutta vain nykimiset vievät multa yöunet. Toiset taas elää nykimisten kanssa niin kuin niitä ei olisikaan. Voi kun oppisin relaamaan, mutta 2 vuotta tässä on jo oltu paniikissa eikä apua tunnu löytyvän. Reagoin jokaiseen nykäykseen:( Juuri nyt vaivaa erityisesti sormien nykiminen, jota tapahtuu aina kun olen tehnyt jotain käsilläni ja sitten rentoutan. Mä en tajua mikä mun lihaksia vaivaa:( Olisn valmis mihin tahansa kunhan joku kertoisi mulle edes uskottavan syyn....en tiedä pitäiskö uskaltautua lääkäriin...
 
Pahinta on kyllä se, kun silti kaikkien lääkärintutkimustenkin jälkeen sitä yhä edelleen osaa epäillä omaa oloaan ja terveyttään :D

Minulle on tehty laaja verenkuva, yli 250 testiä verestä, olen käynyt korvalääkärillä - joka oli korvakirurgi - ja jutellut useaan otteeseen erään perheenjäseneni ystävän kanssa, joka on lääkäri. Ja kaikki sanovat vain, että relax, take it easy :D Kukaan ei tunnu olevan huolestunut oireiluistani. Joten pitäisikö sitä sitten itsekään?
Luulen tosissaan, että minulla (ja ehkä useilla muillakin) kyse taitaa olla paniikkihäiriöstä yhdistettynä luulotautiin.. Pelkään mm. kuolemaa ihan hulluna, mikä on melko typerää, olenhan kuitenkin vasta 19. Ja kaikenmoisia testejä on tehty, ja mut on todettu terveeksi kun pukki. : D

HildaP, mielestäni lääkärissä käynti voisi olla hyvä ajatus :) Pätevät lääkärit osaavat ottaa huomioon stressaamisen ja ahdistuneisuudenkin, yhdistettynä fyysisiin oireisiin. Saisit varmasti asianmukaista hoitoa, jos sellaista tarvitset :) Tai esimerkiksi lihasrentouttavia lääkkeitä? Oletko kokeillut.

Mulla on kans toi pulssikysymys kyllä nyt päällimmäisenä mielessä, on raivostuttavaa, kun välillä sykkii niin perhanasti sormissa, ja välillä myös varpaassa :D Lieneekö kyse siitä, että oireet ilmaantuvat, kun niitä ajattelee. Syke on varmasti ollut siellä ennenkin, siihen ei vaan ole tullut kiinnitettyä huomiota!
Myös pään vihlaisut ovat omituisia, tosin kerta ne kestävät vain sekunteja kerrallaan ja yöt pystyn nukkumaan hyvin, ei vissiin tule huolestua?
Epätodellinen olo on myös eräs inhottavista vaivoista, nyt ns. epätodellisuus on ehkä väistynyt, mutta tietynlainen painava tunne jalkoihin ja koko kehoon on pysynyt.
Hitto, voiko ihmisen mieli oikeasti aiheuttaa tämmöistä! :D

Toivottavasti me kaikki selvitään ja jossain vaiheessa ikävät tuntemukset loppuvat. Kohta on sentään joulu ! ;)
 
haom
Kirjoittelin tänne taannoin huimauksestani ja muista pienistä oireista, jotka kuitenkin hävisivät pitkäksi aikaa tässä välissä. Nyt on ollut ongelmia jo pidemmän aikaa ja niskaa taas epäilen.

Kaikki alkoi pari kuukautta sitten pienellä pahoinvoinnilla. Parin päivän satunnaisen heikotuksen jälkeen tuli jo ennestään tuttua huimausta ja epämääräistä oloa. Siihen päälle alkoi vielä tulla jonkinlaisia paniikkikohtauksia.

Kävin lääkärissä, joka otti verikokeet ja teki jotain neurologisia perustestejä, siis näitä silmät kiinni sormi nenään-tyylisiä juttuja ja tasapainokokeita. Kaikki oli aivan normaalia ja lääkäri päätyi paniikkihäiriödiagnoosiin ja suositteli mielialalääkitystä. Kieltäydyin lääkekuurista, koska minulla oli todellakin erittäin stressaava tilanne tuolloin lähiomaisen vakavan sairauden vuoksi ja ajattelin stressin helpottavan itsestään ajan mittaan.

Stressi helpotti ja huimaus ja pahoinvointi yms. oireet hävisivät vähäksi aikaa.

Sitten tuli taas lievää pahoinvointia ja huimausta ja epämääräistä huonoa oloa. Pari viikkoa sitten alkoi myös päätä särkeä. Päänsäryn alettua huimaus ja pahoinvointi ovat helpottaneet. Mutta mikä hemmetti tätä mun päätä vaivaa?

Päänsärky ei ole kova eikä se aina ole edes varsinaista särkyäkään, vaan enemmänkin ihmeellistä kihelmöintiä päälaella vasemmalla puolella, suht takaosassa päätä. Toisinaan taas tuntuu terävää viiltelyä, mutta ei sekään ole kovaa. Välillä taas tuntuu epämääräistä puristavaa kipua. Samoin vasemmassa lapaluussa kihelmöi ja pistelee välillä. Päänsärky tai oudot tuntemukset ovat melkein aina samassa kohdassa päälaella ja tämä kohta päälaella on välillä myös hieman arka. Päälakea koskiessa ei tunnu mitään outoa, mutta jos vähän rajummine hieron sormenpäillä päälakea, niin tämä kipuileva kohta reagoi kyllä herkemmin käsittelyyn kuin mikään muu osa päästä. Ihan tavallinen Burana tuntuu auttavan tähän pääkipuun.

Yleensä voin pääkipua lukuunottamatta hyvin, mutta tuossa viikonloppuna tuli pari kertaa tosi heikko olo kun istuin huonossa asennossa tietokoneella. Muuten oloni on hyvä ja esimerkiksi liikunta sujuu todella mallikelpoisesti näistä oireista huolimatta.

Ai joo, minulla on myös alkanut kädet puutua öisin. Välillä herään yöllä ja tunto on poissa sormista. Päivällä puutumista ei ole koskaan.

Koko ajan nämä huimauksen, paha olo ja pääkipu ovat ilmaantuneet pari tuntia heräämisen jälkeen. Siis sängystä noustessa olo on joka päivä normaali, mutta parin tunnin päästä alkaa oireilu. Joudun töissä istumaan paljon tietokoneella. Voisiko joku niskavaiva tms. olla juuri tällainen, että ongelmia ei ole heti aamulla?

Pärjään näiden oireideni kanssa sinänsä ihan hyvin, mutta pelkään jotain vakavaa sairautta, sattuneesta syystä erityisesti aivokasvainta, vaikka käsittääkseni nämä oireeni eivät juurikaan kasvaimeen viittaakaan. Minulla ei ole ollut mitään epilepsiaa, näköhäiriöitä eikä pääkipuni pahene ponnistelusta tai makaavasta asennosta kuten kai aivokasvaimen kanssa monasti käy.
 
Mulla on taas tää olo menny aikaslailla huonoks. Niskat on ihan jumissa ja aiheuttaa niin ilkeitä oireita, että meinaa oikeasti pää seota :'( Joka pv on aamusta alkaen sitä keinutusta ja vajoilua, humahduksia ym..... Jalat on taas alkaneet jäätyä ja tuntumaan siltä kuin eivät toimisi normaalisti. Pääkipua on myös ja on tosi keljua tän huimauksen kans yhdessä, tulee niin huono ja heikko olo. Koneella olo on hankalaa ku tuntuu et humahtelee koko ajan ja ei tie koska putoo koneen päälle. Joskus sitä miettii kumpa olisi keino millä näistä oireista ja vaivoista pääsisi eroon ja voisi nauttia normaalia elämää. Onks teillä muilla samanlaisia tuntemuksia? Välis on niin vilu että luulee olevansa kipeä ja taas väliin niin hiki et huh. Onneks meitä on toisiemme tukena tää muita samanlaisia jotka oikeasti ymmätää tän tilanteen :heart:
 
Moikka. Haomille kommentoisin, että jännitysniskalle on ihan tyypillistä se, että aamulla on hyvä olo ja päivän mittaan olo pahenee. Itsellä myös olo huononee iltaa kohti kun oireet on päällä, vaikka aamulla olisi ihan "normaali" olo. Onneksi on mennyt jo useampi kuukausi lähes normaalissa olotilassa. Nyt sitten taas jonkinasteista huimausta ja outoa oloa, mutta yritän torjua oireiden pahenemista levolla ja rentoutumisella.
 
Hei! Mulla ollut vuosia jännitysniska ja nyt se on äitynyt pahemmaksi, kun on ollut stressiä ja muutenkin olen ollut ylikuormitettu.

Onko kellään valtavaa jomotusta niskan ja pään kiinnityslihaksissa ja takaraivo aivan jäykkänä? Käyn hierojalla kerran kuukaudessa, muuten olo on aivan sietämätön. Käytän erilaisia kotikonstejakin, mutta ei tunnu olevan juurikaan apua. Aamulla olo on hankalin, olen kokeillut eri tyynyjä, ei apua. Voiko olla joitakin erityisiä niskalukkoja? Ketkä niitä avaavat, fysioterapeutit minusta ei hieroa edes kovin syvältä.
 
Yksi lisää samanlaisin oirein ilmottautuu. Josette, Dinosaurus ja HildaP: hyvin samanlaisilta kuulostavat oireet ja pelot. Kukaan meistä ei tietysti tiedä mikä meitä vaivaa, mutta helpottavaa kuulla että muillakin samankaltaisia oireita ja ainakaan mitään välittömästi vakavaan sairauteen viittaavaa ei meiltä keneltäkään ole löytynyt. Itse olen 27v ja kärsinyt näistä oiresta nyt toukokuusta lähtien (vaikka kesällä olivat kyllä välillä melkeinpä poissa).

Oireeni alkoivat vasemmalta puolelta yläniskasta ja vasemmasta silmästä (ei mitään näköhäiriöitä, mutta jotenkin vai tunne että silmä ei toimi normaalisti) Oli huimaavaa oloa ja pistelynä takaraivossa. Ennen oireiden alkua kaaduin muutamaa päivää aikaisemmin aika pahasti selälleni mikä saattoi ärsyttää ennestään jo kovalla kuormituksella ollutta niskaa. Sitten huolestuin näistä oireista niin paljon että menivät yöunet ja noin kuukautta myöhemmin muita oireita kuten nykimistä, sykkimistä, kevyttä puutumista ja lihaskipuja alkoi tulla (saattaa johtua siitä että huomaan että varsinkin öisin valvoessa jännitän niskan lisäksi koko muutakin kroppaa, varsinkin käsiä ja jalkoja). Mikään ei kuitenkaan ole niin voimakasta että varsinaisesti estäisivät tekemästä jotain tai näkyisivät ulospäin.

Lääkärissä olen käynyt jos jonkinlaisessa ja kokeitakin mm. pään ja kaularangan magneettikuvat, silmätutkimukset, verikokeet jne. otettu eikä missään ole mitään pienintäkään epänormaaliutta havaittu, päinvastoin, kaikki näyttää kuulemma oikein hyvältä. Ainoa mistä vikaa on löydetty on niska ja hartiat jotka ovat fysioterapeuttien (parilla olen käynyt molemmilla useamman kerran ja hieman on tullut apua) mukaan erittäin jumissa ja siltä ne tuntuvatkin vaikka kipuja on vain ajoittain. Lääkärit eivät muutenkaan ole pitäneet oireita mitenkään vakavina ja yksityiselläkin sai pakottamalla pakottaa että pääsin mihinkään tutkimuksiin ja lopultakin ne tehtiin kuulemma pelkästään oman mielenrauhan takia (vähän tietysti rauhoitti, mutta ei kokonaan).

Kävin pari kertaa huolieni takia psykiatrilla juttelemassa ja kuulemma oireet sopivat varsin hyvin stressiin ja ahdistukseen (mitä tässä kyllä on töiden takia ollutkin kun työviikot venähtävät helposti 80 tuntisiksi). Itse tietysti herkästi huolestuvana olen sovitellut oireita lähes päivittäin MS tautiin ja välillä ALS:n, reumasairauksiin yms. (ei olisi koskaan pitänyt mennä lukemaan netistä mistään näistä!!). Vaikka järjellä tiedänkin että varsinkin kun tutkimukset on tehty, on erittäin epätodennäköistä että minulla mitään näistä on (suvussakaan ei mitään tällaista) tuntuu vaan vaikealta saada alitajunta viritettyä uskomaan tätä. Huomaan lähes aina ajatusten kääntyvän sairauksiin kun ei ole muuta tekemistä mikä pitäisi aivot muualla.

Nyt onnistuin tähän päivään asti olemaan pari viikkoa stressaamatta niin paljoa niin tuntui että varsinkin nuo nykimiset ovat kadonneet kokonaan ja loman takia niskakaan ei tunnu niin jäykältä kun yleensä. Tämäkin siis tukee sitä että stressi + rankka istumatyö voisi olla ihan kaikkeen syypää. Toivottavasti tästä nyt lähtisi kehitys parempaan!

Voimia kaikille samanlaisista vaivoista kärsiville! Yritetään olla ajattelematta tätä ja keskittyä kaikkeen muuhun niin eiköhän ensi vuodesta tule parempi!

P.S. ja älkää nyt ainakaan sitä ALSää pelätkö! Siitä lyön vaikka vetoa ettei meillä kellään sitä ole, ensinnäkin lähinnä vanhempien (yleisimmin vielä miesten) sairaus, toiseksi erittäin harvinainen, kolmanneksi melko nopeasti etenevä, eli tuskin jäisi näinkään pitkäksi aikaa tällaisiksi epämääräisiksi oireksi. Ja meitä ahdistus/niskaoireista kärsiviä on varmasti 100x enemmän kun ALSään sairastuvia :hug:
 
Hei Tiina24, onkohan sulle tullu kaatumisesta niskaan retkahdusvamma "whipflash", vai mikä se nyt oli. :D En aio googlettaa ja varmistaa tuota kirjoitusasua, koska olen lopettanut sairauksien googlettamisen.. Sun oireet ainakin sopii siihen tosi hyvin.
Kirjoitit hyvää asiaa. Ahdistus ja niskaoireista kärsiviä on varmasti 10000x enemmän kuin...
Hyvää Uutta Vuotta ja rauhallista mieltä kaikille! :flower:
 
Parempaa uutta vuotta kaikille!:)
Tiina24, asiaa puhut juu, mutta minkäs teet kun pelko on jo ottanut vallan. Alssi kummittelee koko ajan mielessä - nää nykimiset tekee mut hulluksi, ahdistaa niin, että oksettaa:( Millasia ja missä sun nykimest ovat olleet? Miten huomasit ne? Hienoa, että sait tutkimukset - helpottikovat ne sun pelkoja? Miten ne lääkärit ovat kommentoineet niitä nykimisiä? Mua pelottaa mennä lääkäriin, mutta aion kuitenkin nyt uskaltautua. Kannattaakohan mennä tavalliselle terveyskeskuslääkärille vai het jollekin spesialistille? Olen tuolla mitäs nyt palstallakin hakenut vertaistukea, mutta eipä juuri tunnu muita näin nykivän. Mulla nykimiset nyt pahentuneet siinä mielessä, että nyt nykii koko ajan samasta paikasta, jo 2kk nykinyt:( Lihas ei kestä mitään käyttöä eli heti nykii jos vähänkin liikutan sitä lihasta, mistä vois johtua?
Voimia kaikille kanssasisarille!
 
Täällä yksi ilmoittautuu tähän joukkooon.
Mä oon tulossa hulluksi näiden oireideni kanssa. Kaikki alkoi pari viikkoa sitten sillä, että nukkumaan mennessäni alkoi suu puutua ja vasen käsi. Menin paniikkiin enkä meinannut nukkua.
Seuraavana aamuna lääkäriin ja se teki neurologiset testit ja ne oli ok, ja diagnoosi oli kireät lihakset. Seuraavalla viikolla tuli taas puutumisia ja siihen päälle paniikki. Menin takaisin saman lääkärin luokse ja se sanoi minulla olevan ahdistushäiriön ja määräsi siihen lääkkeet. Lisäksi määräsi verikokeisiin.
Koko joulu meni nurin kun tunnustelin vain itseäni ja mietin, että mikä vaivaa. Koko ajan oli paha olla enkä saanut syödyksi.
Verikokeet oli ok.
Sain uutenavuotena paniikkikohtauksen joka vuoksi kävin aamulla päivystyksessä kun pulssi ei laskenut. Siellä ottivat EKG:n ja se oli normaali, ja taas diadnosoitiin ahdistusta ja paniikkihäiriöä.

Kävin eilen kiropraktikolla ja se totesi lihaksien ja rangan olevan jumissa. Rintaranka ei ponnisteluista huolimatta auennut, ja sitä yritetään ylihuomenna uudestaan. Niskat on kuin betonia, mutta ne kuitenkin naksahtivat.

Suu puutuu vasemmalta edelleen silloin tällöin ja nyt olen tällä stressaamisellani aiheuttanut lisäksi itselleni kovan vatsakivun. Välillä myös huimaa enkä jaksa oikein keskittyä mihinkään.

Soitin vielä sukulaiselleni joka on hyvä lääkäri, ja hän sanoi, että oireet ei ole hälyyttäviä, vaan ratkottavissa fyysisellä huollolla ja keskusteluavulla.

MÄ en enää kestä tätä. Oon diagnosoinut itselleni sydäninfartia, veritulppaa, ms-tautia jne...:)

Mielialalääkkeitä en halua aloittaa, koska haluan uskoa, että kun nikamat ja lihakset on entisensä niin mielikin paranee.
 
Pitkästä aikaa tänne kirjoittelen. Vuosi siitä on aikaa kun huimaus oireet alkoivat, 3-4 kk niitä kestikin ja loppuivat yllättäen. Tulin raskaaksi ja nyt synnytyksen jälkeen sama paska alkoi taas |O Nyt kun pitää pientä kääröä hoitaa 24h vuorokaudessa niin ei jää itselle aikaa paranteluun. Ihan sumussa menee päivät ja päästä heittää. Tuntuu ettei tätä jaksa enää ja kaikki kammottavat neurologiset sairaudet kummittelevat päässä taas :ashamed: Aloitin fysioterapian uusiksi, viimeksi tuntui että se helpoti. Fysioterapiassa saan sellaista nikamien liikeratoihin kohdistuvaa hoitoa. Toivottavasti alkaisi nyttenkin auttamaan. Ainiin nykimisiin anna neuvon että kokeilkaapa D-vitamiini lisää! mulla oli tosi paljon nykkimisiä yli 10 vuotta. kokeilin magnesiumit yms ilman apua. Raskaudenaikana aloin käyttämään minisun-tabletteja ja nykimiset ovat melkein poissa!!!!!
 
Tiinuli81, voitko kertoa tarkemmin millasia sun nykimiset oli/on? Mä olen täysin mennättänyt mielenterveyteni näiden nykimisten takia:( Lähinnä niitä on sormissa, mutta myös muualla. D-vitamiinia olen syönyt ko vuosia ihan säännöllisesti, samoin magnesiumia,b-vitamiinia, kalsiumia ja kaliumia. Eivät auta mitään:(
 
Tiinuli81; jos sun oireet ovat olleet välillä poissa niin tuskinpa sulla on mitään vakavaa. Uskon täysin, että tuo vauva-aika saa niitä aikaiseksi, mulla ainakin molempien vauva-aikojen aikana huimasi, laitoin sen täysin väsymyksen piikkiin enkä sen enempää kiinnittänyt niihin huomiota. Niin ja kyllähän kireet hartiat aiheuttaa verenkierrossa häiriöitä. Millasta se fysioterapeutin hoito on tarkemmin?
 
HildaP Mulla nykimisiä ollut ihan ympäri kehoa koko ajan, sellaisia pieniä lihasnytkähdyksiä, elohiirentuntuisia. Niitä oli ihan kokoajan eli ei mitään paria päivässä vaan joka sekunti jossain päin nytkähti. Neurologi ei ollut niistä huolissaan muttei osannut selittääkkään mistä johtuvat. mulla on ollut koko ajan jokin monivitamiini käytössä mutta kun aloitin vielä lisänä sen d-vitamiinin niin ihan selkeesti vähenivät.

Lähinnä omassa olossa pelottaa se että huimaus katosi odotusajaksi ja nyt synnytyksen jälkeen heti alkoivat. Se on aika yleistä neurologisissakin sairauksissa että raskausaikana ns paranee mutta synnytyksen jälkeen sairaus pahenee :ashamed: ei millään pysty nauttimaan tästä ajasta kun en edes pysty itsestäni huolehtimaan. Fysioterapeutin tekemä hoito on sellaista että tarkastaa ja parantaa nikamien liikkuvuutta. Eli lihakset niin jumissa niskassa/selässä että nikamatkin ovat virheasennossa. Viimeksi tämä vei huimauksen pois tai sitten raskauden alkaminen..... kait taas joudun aloittamaan lääkärirumban jos olo ei ala koheneen.

 
Mahtuuko joukkoon vielä yksi jännitysniska vaivainen? Viime syksynä aloin kärsiä niskakivuista, tykkään paljon ommella ja kökötin päivisin paljon tietokoneella. Kaikki hirvittävät oireet iski päälle loka-marraskuussa kun jonotin tytölleni sikainfluenssa- rokotetta, seisoin jonossa 2h, 11kg painava, itkuinen tyttö sylissä, jonka seurauksena koko niska- hartiaseutu jysähti lukkoon.
Olen saanut kipupiikkejä, lihasrelaksanttia ja ennen joulua sain suoraan jumiutuneeseen lihakseen kortisonipiikin, joka vei kivun pois. Nyt oireina ovat edelleen kasvojen puutuminen, huimaus, epätodellinen olo, muistikatkokset, voimattomuus, silmäoireet ja ajoittainen pääkipu.
Olen aina ollut huono liikkumaan joten kuntokin on tosi huono :ashamed: Pari kertaa kävin tavallisella fysioterapeutilla ja se vain pahensi tilannetta, nyt harkitsen OMT: tä ja Voice Massage- hierojaa.
Samoiten pelkään täällä muiden tavoin Ms- tautia ja aivokasvainta, mutta lääkäri sanoi ettei tarvitsisi olla huolissaan :(
 
Kävin eilen taas kiropraktikolla ja olo ehkä vähän koheni. Huimaa vaan tavallista enemmän. Onko muilla huimaus lisääntynyt hoitojen jälkeen?
Epätodellinen olo on ihan kamala.
Mua on alkanut pelottaan kotonaolo kaksin lapsen (1v) kanssa kun mies on päivät töissä. Onneksi viikonloppu edessä.
 
..Kun luin teidän kirjoituksianne, tuntui kuin olisin lukenut täysin omaa tekstiäni!

Pääsin vihdoin suomessa ollessani käymään lääkärillä, joka tehtyään jotain omituisia testejä (seiso silmät kiinni, kädet nurinpäin eteen, yms.), ja juteltuaan ja kuunneltuaan oirekuvaani hyvin tovin, totesi, että minulla on mitä suurimmalla todennäköisyydellä kaikesta tästä sairauksien pelosta ja stressaamisesta aiheutunut paniikkihäiriö, ja niska+hartiaseudun lihakset kipeänä. Ja uskokaa pois, mä oon ehtinyt sovittaa oireitani jo aivokasvaimeen, aivoinfarktiin, ms-tautiin, tia-kohtauksiin ja aivoverenvuotoihin.
Yhä edelleen takaraivossa jäytää ajatus siitä, että jos mun aivoissa onkin joku sairaus, mutta ainakin lääkäri sanoi, ettei toistaiseksi oirekuva anna epäillä mitään aivoperäistä sairautta!
Joten, toivottavasti tämä tuo teillekin lohtua ;)

Sain itse lääkityksen paniikkihäiriöön ja kohtauksiin, ja otin sen ilomielin vastaan, vaikka kyse onkin mielialalääkkeistä. Olen kuitenkin siinä pisteessä, että olen valmis tekemään lähes mitä vaan, että oireet pikkuhiljaa katoaisivat!

Eiköhän me kaikki saada elämämme taas joskus kuntoon. Se vie varmasti aikaa, paniikki ja stressailu ja jännittäminen ja pelko (mitkä ovat kaikki hyvinkin inhimillisiä tunteita tällaisten oireiden kohdalle sattuessa) eivät edesauta paranemista... Mutta, kevät ja kesä tuo auringon ja sen myötä toivottavasti iloisempia ajatuksia ;)

Hierojalle siis, kaikki niska-hartiavaivoista, huimailusta ja päänsärystä ymsyms. kärsivät! Mars. ;>
 
Heippa kaikki vanhat ja uudet pitkästä aikaa! Parempina hetkinä yritän pysytellä poissa netistä, mutta nyt on viime aikoina taas jumittanut ihan kamalasti ja olo on mitä on :( Päässä vihloo (verisuoni tietysti katkeamassa tai aivokasvain se siellä...), epätodellista oloa, hartiat kuin sementtiä ja selkäkin tuntuu jäykältä ja naksuu. Pitäisi taas mennä omt-fysioterapeutille, koska lukkoja taas varmasti tullut. Sitten kun pelolle antaa vallan, niin olo vain pahenee. Mutta joskus saattaa olla useampi viikkokin, että olo on ihan normaali, joten kai se sitten niskoista/hartioista johtuu, kun ne tälläkin hetkellä on ihan kivikovat.

Nykimisistä on ollut puhetta ja joskus taisin kirjoittaa, että ne pelottavat. Pari kuukautta niitä oli ihan jatkuvasti. Tuntuu, että joka paikassa nyki vähän väliä. Sitten helpotti ja alkoi taas. Nyt on ollut useamman viikon poissa (yksittäisiä tulee silloin tällöin, mutta ei enää sellaista kamalaa jatkuvaa). Luulen/toivon, että ne johtui itselläni stressistä ja liiallisesta itsensä tarkkailusta. Samanlaista oli muutama vuosi sitten, kun lähipiirissä sattui als-kuolemantapaus.

Itselläni jumitukset lähtevät fysioterapeuttien mukaan keskiselästä. Tehokas liike on laittaa kaksi tennispalloa lattialle ja mennä niiden päälle makaamaan. Liikkuvat selän alla ja kamala rutina kuuluu. Kun oikein jumittaa, niin tämä tuntuu ainakin itselläni auttavan jonkin verran. Pilates-tunneilla yritin käydä suht säännöllisesti loppuvuodesta ja silloin ei näin pahaa jumitusta taas ollutkaan. Mutta nyt kun olen taas käynyt enemmän esim. body pumpissa ja kuntosalilla niin jumitkin lisääntyneet, vaikka yritän hyvin venytellä. Kurjaa, kun ei tiedä mitä sitä uskaltaa oikein tehdä.
 
Sain kesäkuussa esikoiseni, ihanan ja kauniin päivänsäteen =) Lapsesta olen iloinen, mutta tuntuu että sekä henkinen että fyysinen terveys meni raskauden aikana...

Selkä on oireillut kesästä lähtien ja syksyllä kuvaan tulivat huimaus ja ajoittain voimakas pahoinvointi (en oksentele), jonka tunnen johtuvan enemmänkin päästä kuin vatsasta. Huimaus ja pökkelö epätodellinen olo ovat kamalimmat oireet.

Niskat ja selkä ovat jumissa ja jäykät. Vartalokiertoa kun tekee niin tuntee kuinka selkä on täysin jumissa ja kipeä... Olen harrastanut kuntosalia 8 v mutta noin 25 rv siirryin raskausystävällisempään kotijumppaan. Lapsen synnyttyä en ole ehtinyt salille. Kävelylenkit ovat ainoa liikunta tällä hetkellä.

Alan olla todella kyllästynyt tähän pahaan oloon. Päätäkin puristaa ja silmiä särkee...

Liekö niskaoireita? toivottavasti...
 
Mä alan olla kans niin tympiintynyt olooni. Eilen illalla mulla puutui kieli, ja se oli inhottavaa. Säikähdin taas kamalasti ja kävin aamulla yksityisellä neurologilla. Se teki tutkimuksen ja sanoi, että testit on kaikinpuolin puhtaat, mutta jotta minä saisin tälle panikoimiselle ja pelkäämiselle mielenrauhan se kirjoitti lähetteen pään magneettikuviin. Ne maksaa 380 euroa joten mietin vielä, mutta olen jo melko varma, että käyn. Maksan mitä vain, jotta saan mielelleni rauhan ja voin jatkaa taas ihanaa elämää ihanan tyttäreni ja mieheni kanssa.

Mä oon liikkunut aina tosi paljon, mutta viime aikoina liikuntaa on ollut juoksu ja uinti. Lihaskuntojumpat on jääneet vähemmälle..liekkö siinä syytä..

Eilen kävin taas kiropraktikolla ja se tunnusteli kallonpohjaa ja totesi, ettei ole ihmekään jos välillä huimaa, sillä kallonpohja näytti olevan melko jumissa..hyväs jos on veri kiertänyt laisinkaan.

Ens viikolla olen menossa jutteleen näistä kaikista peloistani myös tk:n psykiatriselle sairaanhoitajalle, jotta pääkoppa myös puhdistuisi...

toivottavasti kohta näkyisi tunnelin päässä valoa :) halit kaikille kanssasisarille :)
 
Pitäkäähän kohtalotoverit peukkuja, meen tänään testaamaan yhtä hierojaa, jonka kuulemma pitäis olla ok :D

Taas on viikko vierähtänyt panikoidessa, huimausta ja päänsärkyä on taas esiintynyt ja välillä niin, että ne tulee ja menee melkein saman tien. Puutuilemista ja ''tikkuilua'' ylä- ja alaraajoissa, sekä PÄÄSSÄ - mikä on sanoinkuvaamattoman ärsyttävää. Pää ei siis puudu tai mene tunnottomaksi, mutta sitä kihelmöi ja tuntuu vähän puutumisen ensioireilta! Kellään muulla vastaavanlaista?

Minua epäilyttää, vaikka lääkäri sanoikin reilu viikko sitten huimailun ja päänsäryn johtuvan niska+hartiaseudun totaalisesta jumista. En vaan pääse pakoon ajatusta siitä, että mulla on joku neurologinen vaiva. :( Ja kun ulkomailla asuu, niin ei heti pääse tutkittavaksikaan. Ensi viikolla suomeen, ja jälleen lääkäri... Jos saisi väkisin lähetteen neurolle! ..Sitten ainakin saisi senkin pois alta, ja jos kaikki ok, vois huokaista helpotuksesta :)

Huimaus on vaivoista ärsyttävin, kun se ei ole kiertävää eikä oikein keinuttavaakaan, ainoastaan sellaista ''alaspäin viettävää'', humalaista oloa :D välillä kaatavaa, mutta kuitenkaan kävely tms. ei vaikeudu. Huh. On nämä kyllä outoja!

Elsax, minulla myös aika helmikuussa psykiatriselle. Paniikkihäiriöjuttuja, mutta varmaan tekee muutenkin ihan hyvää kaiken tän stressaamisen jälkeen.... Tsemppiä!


Haleja kanssasisarille myös. :) Toivottavasti tervehdytään kaikki, ja mitään vakavaa ei löydy keltään!
 
Hei kaikki,

Tämä on loistava ketju, kiitos kaikille kirjoittajille paljon!!!! Itselläni on samanlaisia pelkoja kuin monilla täällä neurologisen sairauden suhteen. Omia oireitani ovat olleet: vasemman puolen (koko kehon) puutuminen, joka kesti n. viikon ja on hälventynyt sen jälkeen, käsien voimattomuus, pistely ja ahdistus, päänsäryt ja kireät niskat, kylmät jäsenet (minulla on huono ääreisverenkierto). Ahdistus on tullut lähinnä tietämättömyydestä, että mikä minua vaivaa. Kun pelkää, niin tulee tarkkailtuaan itseään tarkemmin. Kävin kahdella neurologilla, jotka tekivät testejä (refleksit jne.) ja ne olivat ok. magneettikuvissa kaikki oli ok. Toinen neurologi haluaa lähettää minut vielä selkäydinnestekokeeseen. Jännittää mitä sieltä tulee tietoon... huhuh elämää!! Olisipa kyse "vain" niskoista!!! :) Puutuminen minua hieman huolettaa...
 
Mä oon menossa huomenna magneettikuviin, ja jännittää aikalailla...lähinnä siksi kun inhoan ahtaita paikkoja.
Mä oon ite melko varma, että nää oireet on myös psykologisia ja sen vuoksi aloitin sitten kuitenkin sen mielialalääkkeen syömisen, jonka lääkäri mulle määräsi jo joulukuussa.
Mua ahdistaa kans tietämättömyys. En jostain syystä luota lääkärien sanaan, että kaikki on kunnossa.
Viimeksi neurologilla sanoin, että pelkään minulla olevan ALS-taudin, sanoi neurologi, että ei ei ei!! Silti epäilen ja tunnustelen kehoani suurennuslasilla ja löydän koko ajan uusia oireita. Nyt olen ollut huomaavinani pieniä nykimisiä, käsien voimattomuutta. Lisäksi kielen puutuminen muutaman kerran on saanut minut huolestumaan.

Mulla on koko ajan pahaolo eikä tee mieli ruokaa, ja laihdun vain laihtumistani. Lisäksi panikoin koko ajan ja sydän hakkaa yhtenään. Olen aina urheillut paljon, ja minulla on ollut hyvä kunto. Eilen hiitolenkin jälkeen sydän hakkasi tuhatta ja sataa koko illan.

Mä oon tosi tosi väsynyt tähän olotilaan, ja haluaisin olla taas normaali (niin kuin me kaikki).
Misunen, miksi neurologi halusi lähettää sinut selkäydinkokeeseen?
 

Yhteistyössä