jätetty

Mut jätettiin eilen. Kolmen vuoden suhde ohi ihan hetkessä. Itkua ja huutoa eilen ja nyt silmät turvonneena ja ajatukset kateissa.

Ollaan vielä samassa työpaikassakin.

Jos tästä vielä nousen jaloilleni niin se on ihme. Olisi pitänyt eilen vaan kävellä suoraan junan alle. Ei tarvitsisi tässä enää kirjoitella. Eikä tuntea pahaa oloa.

 

No ei parisuhteen loppumisen takia kannata jauhelihaa tehdä.

 

joo, ei todellakaan parisuhteen vuoksi junan alle, mitenkään tän hetkistä tuskaasi väheksymättä. Kliseistä, mutta ennemmin tai myöhemmin pääset kyllä yli ja elämä hymyilee taas.

 

No älä nyt herranjestas tuollaisia puhu! Kyllä sinä siitä yli pääset, olet liian hyvä sinne junan alle eikä sinne minkään miehen takia tartte muutenkaan hypätä!
Aika parantaa haavat, itke niin paljon kuin itkettää ja kohta huomaat että itkut on itketty, ei se tapahdu hetkessä mutta jossain vaiheessa kyllä

 

Jos kerran mies on jättäny, niin eikun uusin ajatuksin vaan eteenpäin kun ensin käyt eron läpi. Se vie voimia ja aikaa, mutta sen jälkeen olet entistä vahvempi ja yhtä kokemusta rikkaampi taas. Anna itsellesi aikaa ja anna tunteiden myllertää. Ero on pakko käydä läpi, jotta voit jatkaa elämää eteenpäin, mutta suruun ei saa jäädä rypemään. Erosta selviää kyllä. Tsemppiä ja halaus!!

 

Kestomasentunu, kestosti persehelvetissä elävä ihminen neuvoo sulle nyt näin: Ainoa tie on ylöspäin. Varsinki jos sulla on lapsia. Sillon ei saatana periksi anneta vaikka maa katoais jalkojen alta.

 

Ehkä olo tosiaan ajan kanssa paranee. Ja alkaa elämäkin hymyillä. Sitten joskus. Päivä kerrallaan vain.

 

Ehkä olo tosiaan ajan kanssa paranee. Ja alkaa elämäkin hymyillä. Sitten joskus. Päivä kerrallaan vain.

No ihan varmasti!:hug: Ajattele silleen, että elämä on hyvä, kun se tuntuu. Pahalta tai hyvältä, kunhan tuntuu, etkä ole ihan tunnoton.

 

:hug: Kyllä se siitä ohi menee ja aina tulee uusia ihmisiä elämään.

 

Elämä on hyvin paljon mutakin kuin parisuhde. On paljon kauniita asioita; ystävyys, lasten nauru, jäätelökesä, kyky tuntea.

 

:hug: Kyllä se siitä ohi menee ja aina tulee uusia ihmisiä elämään.

Mutta vaikka kuinka tuntuis yksinäiseltä tai kurjalta niin älä silti ala ottamaan sen tunteen vuoksi elämään uutta miestä! Ero vie aikaa ja tunteet pitää käsitellä rauhassa ja antaa omalle itselle aikaa. Hemmottele itseäsi ja elä kesä vain itsellesi! Nauti sitten kun olet siihen valmis, kyllä se paha mieli siitä helpottaa

 

Ehkä olo tosiaan ajan kanssa paranee. Ja alkaa elämäkin hymyillä. Sitten joskus. Päivä kerrallaan vain.

näin on. Ja jos päivänkin kerrallaan eläminen tuntuu liian rankalta, elä aina vaan vaikka tunti kerrallaan. Silloin kun tuska tuntuu musertavalta, on keskittyttävä hengittämiseen ja siihen, että on elossa. Aika kuluu ja tunnit tasoittavat tuskaa. Vielä tulee päivä, jolloin aurinko taas paistaa, hengittäminen on helpompaa ja hymykin herää. Anna kipeiden tunteiden tulla, anna surun tulla, raivon, kaipauksen, itsesäälin, vihan, ikävän jne. kaikkien niiden läpikäyminen auttaa päästämään irti. En tiedä onko olemassa ihmistä, jota ilman ei voisi elää. Paitsi se oma itse. Sinulla on sinut. Pidä sinusta huolta:hug:

 

kiitos kaikille tsemppauksista! Ehkä mä tosiaan tästä vielä selviän.