jahassista, tää ois sitten "sinkkuäiti"

jokunen vuosi tossa ukon kanssa veivattukkin, nyt tuli viimenen pisara. aiemminkin ollut käsikskäymistä, ne vaan on aiemmin tapahtuneet silloin, kun ei lapsia paikalla. ja jotenkin sitä idioottina aina sitten nieli ne selitykset ja anteekspyynnöt, lupaukset siitä, ettei toistu. eikä siinä, en voi kieltää, etteikö matkan varrella olisi niitäkin kertoja, milloin olen "kerjännyt verta nenästäni", viimeaikoina riitti jo se, että satuin olemaan olemassa, silloin kun hänellä pimahti. :snotty:

no, nyt sit tosiaan jouduin kytät soittamaan, ja lastensuojeluilmotushan siitä meni. sossusta soittivat ja kertoivat, että meistä oli jo viime kuussakin sinne ilmotettu, ukon tiimoilta, vaikuttaa kuulemma niin hermostuneelta ja uhkaavalta. tiedustelivat, tarvitaanko lasten kanssa turvakotia. jäätiin kotiin, mutta nyt on turvalukko esteenä, jos sattuu ukko pimahtamaan ja tänne tunkemaan.

en tiedä, tyhjä olo. ei yhtään ikävä ukkoa, on vaan niin typerä ja morkkis olo. miten sitä jumaliste anto ittensä ja lapsensa tähän jamaan päästää? :ashamed: aina ittellensä selitteli, ettei se kuitenkaan ole mua sairaalakuntoon hakannut, on siinä hyvätkin puolensa, kyllä se nyt millon minkäkin avulla muuttuu jne paskaa...ajattelin, että kun itse muutun, niin hänkin muuttusi, ja varpaillaanhan mä täällä meninkin loppuajat. ei uskaltanu ottaa tiettyjä asioita puheeksi, ei olla oma itsensä. ja aina vaan mietti, että mussa se vika on, jos toinen suuttuu. :ashamed:

eli vissiin se perinteinen perhehelvetti tarina..no, olenpahan nyt purkautunut edes tänne.

 

Halaus täältä. Teit varmasti oikean päätöksen! Ei tuollaiset muutu. Jaksuja!

 

Voi sinua :hug:

Tärkeintä on, että mies on nykyään ex. Turha syyttää itseään mistään enää, tehtyä ei tekemättömäksi saa.

 

:hug:

 

:hug: hyvä, että olet nyt sinkkuäiti Nuo tunteet, mitä kirjoitit kuuluu just parisuhdeväkivaltaa kokeneiden naisten elämään. En oo siis ite noita kokenut, mutta teen tutkimusta aiheesta.
Paljon tsemppiä ja jaksamista ja jos tilanne muuttuu uhkaavaksi niin turvakotiin sitten

 

:hug: :hug:

 

Voi helvetti :hug: :hug:

Muista että tosta on tie vaan ylöspäin. Moni jää loppuiäkseen tollaseen helvettiin.

 

Tuttu tunne. =) Me lähdettiin lapsien kanssa reilu kaksi vuotta sitten. Voin sanoa, että elämä on nyt moninkertaisesti parempaa kuin silloin sen väkivaltaisen ukon kanssa. Tosi vaikea sanoa mitään tyhjentävää.. Fiksusti teit, ja älä vaan ota sitä idioottia takaisin. Sussa ei ole kerrassaan mitään vikaa, mikään ei oikeuta miestä käymään sinuun käsiksi.

 

:hug: :hug: :hug:

 

Olo on varmasti tyhjä ja tulee sitä olemaankin, jonkun aikaa.
Mutta päätös on kuule aivan varmasti se parhain sua ja lapsia ajatellen, hienoa että susta oli tuohon, tsemppiä, onnea ja kaikkea hyvää tulevaisuuteen! :flower: :hug:

 

:hug:

Olet tehnyt erittäin hyvän päätöksen omasi ja lastesi tulevaisuuden kannalta.
Nyt vaan unohdat kaikki itsesyytökset (tiedän että se on helpommin sanottu kun tehty, mutta ajan kanssa ne fiilikset siitä paranee kun uskot siihen että sinä et ole tehnyt mitään väärää eikä vika todellakaan ole sinussa!) ja alat katsella tulevaan.

Tsemppiä tulevaan! :flower:

 

:hug: Voimia jatkoon. Oikea ratkaisu oli.

 

Se vaikein vaihe tuntuu useimmiten olevan se lähteminen/eroaminen. Tie on vain ylöspäin ja tervehtyminen voi alkaa kun sairas yksilö on päivittäisestä kuviosta poistettu. Teillä on varmasti lasten kanssa hyvä elämä vielä edessänne :hug:

 

Älä ainakaan mene Prismaan töihin.

 

Älä ainakaan mene Prismaan töihin.

Heheheheeeee, kun olitkin vitsikäs (nauru sinulle, ei jutullesi)

Ap - kamalasti voimia, menneelle ei mitään voi, mutta tulevalle kyllä. Teit varmasti oikean päätöksen :hug:

 

:hug: Kyllä se elämä vielä lähtee rullaamaan

 

joo, ei pelkoa, että enään takasin kiemurtelis! mulla oli nuorimmainen sylissä, kun anto siltä päivältä ekan litsarin. likka tietty säikähti ja parku kun hyeena, mut mun oli pakko laskea se alas, ettei siihen vaan osus, ukko kun jatko siinä tuuppimistaan. esikoinen huutaa aamupöydässä, et jätä äiti rauhaan ja tää ukko vaan huutaa takas, etteikö poika tiedä millanen huora äitinsä on :kieh: ja sitä rataa jatku.... kerkes sit perhana lähtee just ennenkun kytät vihdoin saapu, sille jäi avain, eli jouduttiin sit muksujen kans pariks päiväks lähteen mutsille. soitti vielä kun pakkasin täällä kamoja, et hän sahaa multa pään juurineen irti..eilen oli jo kovin katuvalla tuulella ja kävi tänne avaimen palauttamassa.otin kuitenkin varmuuden vuoksi sen turvalukon, jotenkin jäi niin kalsa fiilis :$ vaikka ne pahimmat uhkaukset varmaan olikin vaan uhoomista, niin tuosta sekopäästä kyllä tiedä, jos vaikka viski-illan jälkeen uhkauksensa toteuttaskin.

muutenkin oli viime aikoina sellanen tunne, etten koko tyyppiä edes tunne. tyyppi hävis roskisreissulle ja tuli pilveltä haisevana takasin ( ei ole tietääkseni ennen ollut meillä ongelmana ) , kysyin, että kävikö polttamassa. vastas ettei tietenkään, mitä mä epäilen. löysin taskusta ruohoa ja kysyin, että miks ihmeessä pitää valehdella päin näköä. ja etten muutenkaan kaipaa huumeita meiän taloon. siitä sitten seuras parin päivän kylmä tunnelma, joka purkaantui toissa päivänä...muutenkin viime aikoina valehdellut ihme asioista, sellaisistakin, millä ei edes sinänsä merkitystä.no, hyvä että lähti, tosiaan. nyt täällä voi jo hengittääkkin vapautuneemmin!

 

voimia sinulle! takuulla teit oikean ratkaisun :hug:

 

Kamalaa kuulla tällaista. Tuntuu niin uskomattomalta, että jollain on oikeasti noin

Hyvä, että pääsit siitä viimein eroon. Älä missään vaiheessa ikinä kuuna päivänä mieti hänen takaisin ottamistaan!!

Ja ethän anna lapsia hänelle, ethän.

Voimia sinulle, kuulostat ihanalta ihmiseltä ja sinulla ja lapsillasi on hieno elämä edessä.

 

joo, ei pelkoa, että enään takasin kiemurtelis! mulla oli nuorimmainen sylissä, kun anto siltä päivältä ekan litsarin. likka tietty säikähti ja parku kun hyeena, mut mun oli pakko laskea se alas, ettei siihen vaan osus, ukko kun jatko siinä tuuppimistaan. esikoinen huutaa aamupöydässä, et jätä äiti rauhaan ja tää ukko vaan huutaa takas, etteikö poika tiedä millanen huora äitinsä on :kieh: ja sitä rataa jatku....

Kauheeta mitä lapset joutuneet näkemään...

 

:hug:

 

joo, ei pelkoa, että enään takasin kiemurtelis! mulla oli nuorimmainen sylissä, kun anto siltä päivältä ekan litsarin. likka tietty säikähti ja parku kun hyeena, mut mun oli pakko laskea se alas, ettei siihen vaan osus, ukko kun jatko siinä tuuppimistaan. esikoinen huutaa aamupöydässä, et jätä äiti rauhaan ja tää ukko vaan huutaa takas, etteikö poika tiedä millanen huora äitinsä on :kieh: ja sitä rataa jatku....

Kauheeta mitä lapset joutuneet näkemään...

Samaa ajattelin kun tuon luin, mutta pääasia jos nyt eivät enää moista paskaa joudu kohtaamaan ja saavat elää normaalisti!

 

Älä vaan ota sitä takaisin. Itse lähdin muutama vuosi sitten. Sain itselle ja lapsille kivan kämpän ja asiat oli hyvin. Sitten ukko luikerteli takaisin( haki apua ja "muuttui") Hetken kaikki oli hyvin ja tuntui, että vihdoin meidän merhe saa elää rauhallista ja tasapainoista arkea. Nyt ollaan taas samassa pisteessä, mutta lähteminen on paljon vaikeampaa, kuin aiemmin. Kauhea häpeä ja pettymys. Tuntuu niin väärältä lapsia kohtaan, olis vaan pitänyt pitää järki päässä, eikä alkaa tunteilemaan ja kaikki olis ehkä paremmin.

 

:hug: :hug: viisas päätös. Voimia uudelle elämälle:

 

Voimia sulle! Ite oon eronnu väkivaltasesta suhteesta 3v sitten, meilläkin mies lateli uhkauksia, mutta kertaakaan ei eron jälkeen enään muhun kajonnut.