Joka viides joutuu säästämään ruoasta ja lääkkeistä, joka kymmenes näkee nälkää

Sitä kyllä ihmettelen että moni vinkuu ettei ole rahaa ruokaan tai lääkkeisiin, silti poltetaan tupakkaa. Tätä näkee töissä päivittäin, joten ei ole mitään yksittäitapauksia. Neljä euroa aski ja askillinen päivittäin, viikossa saisi jo mukavasti silläkin rahalla syötävää.

Tätä komppaan. Itse en ole enää vuosikausiin tupakoinut ja näihin päiviin saakka olen painostanut myös miestäni lopettamaan. Kunnes sitten talous romahti oikein huolella ja näin joutui mieskin nöyrtymään ja jättämään tupakan.

Tupakan puutteeseen ei kukaan ole vielä kuollut, mutta tupakkaan kyllä.

 

oikeesti näitä kommentteja lukiessa huomaa ettei kovin moni näytä eläneen köyhänä...itse opiskeluaikoina olin taivaissa kun joku kaveri kävi kotona ja toi tullessaan ruokaa että minäkin sain ruokaa. sen jälkeen olen tullut paremmin toimeen mutta varaa mihinkään ylimääräiseen ei ole ollut silti. nyt lapsiperhe-elämää elävänä rahat riittävät ruokaan ja pakollisiin, mistään ylimääräisestä ei tarvitse edes haaveilla - ja hei, pidän meitä sentään kohtuuhyväosaisina, tai keskiluokkaisena miten se nyt sit ilmaistaan. SILTI meillä ei ole mihinkään varaa, ei juoda ei polteta ei reissata ei harrasteta ei shoppailla, kosmetiikka on rainbowta, siteet halpiksia samoin, elintarvikkeista lähes kaikki on "edullisempia vaihtoehtoja". kampaajaan ei ole rahaa, hammaslääkäriin ei ole rahaa. me käydään molemmat kuitenkin töissä joten ymmärrän että tässä maassa täytyy olla ihan sikana niitä OIKEASTI köyhiä.

 

Meidän perheessä tuli se köyhyysloukko yhtäkkiä vastaan.
Mies lomauttettiin ja minä sairastuin ja jouduin kuntoutukseen, joka maksaa.

Velkaa kun oli, niin talous kaatui nopeasti, vaikka kaikki menot vietiin minimiin. Nyt tilanne on aivan toivoton.
Ruuan hinta ja vuokrat on nousseet paljon viime vuosina, tuet on kuitenkin samat, kuin silloin kun ruoka oli halvempaa ja vuokra pari sataa pienempi.
Olemme viisi henkinen perhe, ja joudumme vaihtamaan pian kaksioon, koska isompaan ei enää ole varaa. Vaikka vedestä ja sähköstä säästetään on laskut isoja, asumiskustannuksiin menee valta-osa tuloista.
Lapsille pyritään saamaa ruokaa aina, ovat hekin tosin joutuneet puuroa syömään paljon.
Me aikuset emme ole syöneet lämmintä ruokaa kuukauteen, säästämme lapsille, jotka syövät useampana päivänä samaa.

Emmehän nälkään kuole. Aina on vara siihen puuroon tai pottuihin, mutta oikeasti, vaikka olisi kuinka nälkä, vaikka pyörtyisi, kun heikottaa, niin jos on kauan syönyt samaa pöperöä vain hengenpitimiksi, niin jossakin välissä se vain tökkää. Ei vain enää saa syötyä.

Tulot riittäisi aivan hyvin, ilman velkoja. Mies on hakenut töitä epätoivoisesti, mutta ei löydy niin ei löydy.
Sosiaalihuolto, tai muut tahot eivät velkoja laske, joten olemme ns. väliinputoajia.
Paperilla rahat riittää, mutta käytäntö on ihan toinen.

 

Vielä 90-luvun alussa oli helppoa olla köyhä. Pari vuotta asuin yksin ja työttömänä ja sossusta sai helposti tukea. Nyt on varmasti vaikeampaa köyhänä.

 

Ei ole helppoa olla köyhä ei, ja lisäksi tulee laumoittain kommentoijia sanomaan, että oma on vikasi ja olisi kannattanut miettiä ennen lastenhankkimista ja et vaan osaa käyttää rahojas. Ja olet laiska!!

Onneks me pärjätään jo kivasti.

 

[QUOTE="moi";30394786]Meidän perheessä tuli se köyhyysloukko yhtäkkiä vastaan.
Mies lomauttettiin ja minä sairastuin ja jouduin kuntoutukseen, joka maksaa.

Velkaa kun oli, niin talous kaatui nopeasti, vaikka kaikki menot vietiin minimiin. Nyt tilanne on aivan toivoton.
Ruuan hinta ja vuokrat on nousseet paljon viime vuosina, tuet on kuitenkin samat, kuin silloin kun ruoka oli halvempaa ja vuokra pari sataa pienempi.
Olemme viisi henkinen perhe, ja joudumme vaihtamaan pian kaksioon, koska isompaan ei enää ole varaa. Vaikka vedestä ja sähköstä säästetään on laskut isoja, asumiskustannuksiin menee valta-osa tuloista.
Lapsille pyritään saamaa ruokaa aina, ovat hekin tosin joutuneet puuroa syömään paljon.
Me aikuset emme ole syöneet lämmintä ruokaa kuukauteen, säästämme lapsille, jotka syövät useampana päivänä samaa.

Emmehän nälkään kuole. Aina on vara siihen puuroon tai pottuihin, mutta oikeasti, vaikka olisi kuinka nälkä, vaikka pyörtyisi, kun heikottaa, niin jos on kauan syönyt samaa pöperöä vain hengenpitimiksi, niin jossakin välissä se vain tökkää. Ei vain enää saa syötyä.

Tulot riittäisi aivan hyvin, ilman velkoja. Mies on hakenut töitä epätoivoisesti, mutta ei löydy niin ei löydy.
Sosiaalihuolto, tai muut tahot eivät velkoja laske, joten olemme ns. väliinputoajia.
Paperilla rahat riittää, mutta käytäntö on ihan toinen.[/QUOTE]

Oletteko kysyneet päästä velkasaneeraukseen?

 

Oletteko kysyneet päästä velkasaneeraukseen?

Olemme kyllä.
Velkaa on liian vähän. Paljon sitä tosiaan ei ole. alle 10 000 e yhteensä.
Lisäksi mies on lomautettuna vakituisesta työstä, joten tilanteemme katsotaan väliaikaiseksi, jota se toivottavasti onkin.
Lomautus on kestänyt ikävä kyllä jo toista vuotta.

 

[QUOTE="moi";30394847]Olemme kyllä.
Velkaa on liian vähän. Paljon sitä tosiaan ei ole. alle 10 000 e yhteensä.
Lisäksi mies on lomautettuna vakituisesta työstä, joten tilanteemme katsotaan väliaikaiseksi, jota se toivottavasti onkin.
Lomautus on kestänyt ikävä kyllä jo toista vuotta.[/QUOTE]

Kokeilisin dyykkausta. Ihan vakavissaan. Mä dyykkaan, koska musta ruoan hinnat on törkeitä, ja kaupassa heitetään ruokaa pois, mitä voisi vielä käyttää. Varsinkin talvella ruoat säilyy ja kun heti sulkemisjaan jälkeen käy katsomassa roskikset niin ei tod ole kauaa ne ruoat siellä seisseet.

Meillä on aina pakastimessa jotain sisäfileetä etc kun niitä heitetään pois.. Ja kerran löydettiin Hackmanin ehjä paistinpannu, arvoa n. 80e.. Ei mitään naarmuja tms, mutta siitä kahvasta puuttui joku kiinnike niin kahva lenksui, mies korjas sen...

Eikä tarvi nälkää nähä, vaikka pienet tulot meilläkin!!

 

Kohta alkaa tosi rytinät kun valtion ja kuntien taloutta aletaan sopeuttamaan vähentyneisiin verotuloihin: voi sitä itkua ja parkua mikä sitten kuuluu...

 

Lääkkeisiinkään??? Todella väärin.

Nimenomaan. Miun pitäs keksiä mistä tempasis 350e seuraavan 4viikon lääkkeisiin -tuo hinta on kelakorvauksen jälkeen. Tulot ylittää toimeentulotuen rajat jonkin verran.... Ja sit seuraavat 4viikon satsi saman verran,sit on maksukatto tälle vuotta täynnä ja sit onkin kohta vuodenvaihde ja sama homma taas. Maksukaton täyttymisenkin jälkeen tosin lääkekulut on vähintään 70e kuussa.

 

Kohta alkaa tosi rytinät kun valtion ja kuntien taloutta aletaan sopeuttamaan vähentyneisiin verotuloihin: voi sitä itkua ja parkua mikä sitten kuuluu...

Ratkaisu siihen on ottaa 1,8 miljoonaa raiskaajamamua tänne.

 

Ratkaisu siihen on ottaa 1,8 miljoonaa raiskaajamamua tänne.

Vähintään, mielummin muutama miljoona enemmän.:attn:

 

Kohta alkaa tosi rytinät kun valtion ja kuntien taloutta aletaan sopeuttamaan vähentyneisiin verotuloihin: voi sitä itkua ja parkua mikä sitten kuuluu...

Se on oikeus ja kohtuus. Joutuvat kuntien ja kaupunkien syöttiläätkin kokemaan ettei varmaa työpaikkaa ole. Ei tavallinen kansa ole lamaa tehnyt vaan ne viisaat päättäjät ja heidän ylläpitämänsä virkamieskoneisto.

 

[QUOTE="Purppura";30395918]Se on oikeus ja kohtuus. Joutuvat kuntien ja kaupunkien syöttiläätkin kokemaan ettei varmaa työpaikkaa ole. Ei tavallinen kansa ole lamaa tehnyt vaan ne viisaat päättäjät ja heidän ylläpitämänsä virkamieskoneisto.[/QUOTE]

Toivottavasti turhista virkamiehistä päästään eroon, mutta en olisi siitä aivan varma, koska virkamiehet ovat rakentaneet virkamieskoneiston heitä itseään varten ja ovat politiikassa mukana päättämässä omasta virkamiesurasta.

 

Me joudutaan kyllä tinkimään ruuasta ja lääkkeistä. Miehen diabeteslääkkeet onneksi kustantaa yhteiskunta, nehän olis muuten monta sataa euroa kuussa... mutta esim. itse joudun välillä jättämään jonkun hiivalääkkeen ostamatta tai lykkäämään sen hankintaa, koska ei ole varaa.

Ruuassa ostetaan halvinta mitä saa, lihaa ei syödä paljon. Tuoretta kalaa todella harvoin.

Tupakkaa ei polteta ja viinaa ei mene tippaakaan. Mies vaan on pienipalkkaisessa osa-aikatyössä, lisää töitä ei saa ja yt:t jatkuvasti päällä. Itse hoitovapaalla ja töitä ei tarjolla. Koen kyllä että tilanne painostaa meitä tukiloukkuihin, enempihän me rahaa saataisiin jos vaan jäisin työttömäksi ja käveltäisiin sossun luukulle. Kurja tilanne.

 

Nimenomaan. Miun pitäs keksiä mistä tempasis 350e seuraavan 4viikon lääkkeisiin -tuo hinta on kelakorvauksen jälkeen. Tulot ylittää toimeentulotuen rajat jonkin verran.... Ja sit seuraavat 4viikon satsi saman verran,sit on maksukatto tälle vuotta täynnä ja sit onkin kohta vuodenvaihde ja sama homma taas. Maksukaton täyttymisenkin jälkeen tosin lääkekulut on vähintään 70e kuussa.

Minkä sairauden lääkkeet maksaa 350e/kk? Kelakorvauksen jälkeen...toihan on aivan järjetön hinta!?

 

Tuli mieleen se HS:n juttu "köyhästä" yh-äidistä. Pakollisten menojen jälkeen kuukaudessa jäi käyttörahaa n.1200€.. Ja kehtasi oikein lehdessä valittaa.
"Matkustelua pitää rajoittaa ja seisovaan pöytään pääsee vain kerran vuodessa", *ttu mitä kitinää!
Toi muija oo köyhää nähnytkään.

Itse opiskelevana yhden lapsen yh:na sain käteen n.1150 euroa ja siitä meni lähes puolet vuokraan, sähköön ja veteen. Kyllä sai välillä laskea senttejä, että saa ostettua ruokaa.

 

[QUOTE="vierastus";30396307]Minkä sairauden lääkkeet maksaa 350e/kk? Kelakorvauksen jälkeen...toihan on aivan järjetön hinta!?[/QUOTE]

En tiedä lokki nimimerkin tapausta, mutta ainakin reumalääkkeet maksaa satoja euroja.

 

Tunnen useamman perheen missä mies on työtön ja vaimo käy töissä (kaikissa perheissä 2-3 alle 10-vuotiasta lasta). Naiset ovat pienipalkkaisia ja miehillä on työttömyyttä takana jo sen verran, että ansiosidonnainen loppunut. Rahat on tiukilla, eikä varmasti ole helppoa. Kaikki miehet ovat koulutettuja (diplomi-insinööriä, insinööri yms), mutta valitettvasti töitä ei vain löydy. Yksi miehistä on jo kaiketi hieman syrjäytynyt, koska ei paljoa poistu kotoaan. Hän on ollut kohta 10 vuotta työttömänä eli varmasti aika vieraantunut jo yhteiskunnan oravanpyörästä. En tiedä syytä, miksi ei ole opiskellut vaikka bussikuskiksi tai vartijaksi....
Nykyään tuntuu työpaikka olevan luxusta. Meillä käy molemmat töissä, mutta minä olen niin pienipalkkainen, että säästän kyllä ruokaostoksissa. Lapsille hankin vaatteita kirpputorilta. Ystäväni (työttömänä) valittaa aina rahattomuuttaan, mutta on tottunut syömään kallista ruokaa (salaattia ei kaaliraastetta, broilerin filettä ei missään nimessä mitään halvempaa, ei kalapuikkoja ikinä vaan aina tuoretta lohta).... ymmärrän kyllä, että ei ole mukava syödä huonoa ruokaa, on ihana ostaa parasta. Se vaan on niin, että jokainen valitsee itse mihin rahansa laittaa....