Jos 13 v tyttäresi olisi tänään jäänyt kiinni karkin varastamisesta...

niin päästäisitkö kaverille yöksi la-su? Tyttö odottanut tosi paljon kaverille menoa, mutta tuo varastaminen tuli iskuna päin naamaa niin aloin miettimään ns rangaistusta. Auttaakaa te joilla kokemusta siitä että lapsi on varastanut.. olen järkyttynyt.

 

No ehkä mä keksisin jonkun muun rangaistuksen.

Ja siis yhden karkin? Kaupasta vai mistä? Tuleekohan ls-ilmo jos kiinni jäänyt..

 

Tuon jälkeen eväisin kyllä yökylälyt vähäksi aikaa. Lapsi on selkeästi osoittanut, ettei häneen voi luottaa.

 

Varastanut kaupasta vai kotoa äidin jemmakätköstä.
Jos kaupasta, meillä ei lähtisi mihinkään yökylään. Jos minun jemmasta, voisi päästä kunhan olisin aikani räyhännyt.

 

Kun lapsi varastaa on se aina oire jostakin, yleensä tuon ikäitset varastavat ihan yksinkertaisesti jännityksen puutteen takia, tällä hetkellä tytärtäsi ärsyttää kiinnijääminen ei mikään muu, mutta se ei ole lapsen eikä kasvattajan vika vaan syy on yhteiskunnassa ja aivokemiassa. Aika rankan lapsuuden ja nuoruuden läpikäyneenä voin sanoa että tyttäresi jopa kannattaa päästää yökylään, pysyypähän teidän välit parempina ja tyttösi kunnioitus ja kuuliaisuus sinua kohtaan säilyvät ainakin enallaan. Pidä kuitenkin huoli että tyttäresi ymmärtää ettet halua enään ikinä hänen jäävän kiinni varastamisesta.

 

Päästäisin.

Oli ihan normaalia tuossa iässä näpistellä jotain pientä. Eipä sitä kauaa viitsinyt vaikkei edes jäänyt kiinni. Olen melkoisen varma että tyttärelläsi se oli se viimeinen kerta jo.

 

ei minnekkään yökylään ja kerro vielä että syynä on varastaminen, ei jää luuloa että mitä vaan voi tehdä ilman seuraamuksia.

 

No kyllä varkaus, vaika vain karkkia, on sen verran vakava juttu. Että kyllä meillä tulis kotiarestia moneksi viikkoa, ja vaikka olis kuinka yökyläilyä oottanut, niin armoa ei tulisi

 

Päästäisin.

Oli ihan normaalia tuossa iässä näpistellä jotain pientä. Eipä sitä kauaa viitsinyt vaikkei edes jäänyt kiinni. Olen melkoisen varma että tyttärelläsi se oli se viimeinen kerta jo.

Samaa mieltä. Olin kympin oppilas ja muutaman kerran haettiin jännitystä elämään pikkunäpistyksillä. Kiinni ei jääty ja järkeä tuli lisää iän mukana. Varmasti olisi varastelu loppunut heti, jos olisi jäänyt kiinni ja siinä häpeässä on jo ihan riittämiin rangaistusta.

 

Päästäisin yökylään. Rankaisisin muulla tavalla.

 

Mä voin kertoa että mua vaan naurattaa tollaset pikkujutut. Ihan uskomattoman ovelia noi voi olla. Mä rankasen mulle valehtelusta aina.

 

Pääis yökylään, mutta puhelin menis viikoks jemmaa. Syy miksi pääsis yökylään on se etten haluis nähdä lasta ennen kuin olisin päässyt suuttumuksesta yli. Parempi olla muualla niin saisin rauhottua ja miettiä rauhassa missä on vika.

 

Ja sanoisin lapselle, että sillä aikaa kun on kaverilla niin isin kanssa mietitään rangaistusta.

 

Kun lapsi varastaa on se aina oire jostakin, yleensä tuon ikäitset varastavat ihan yksinkertaisesti jännityksen puutteen takia, tällä hetkellä tytärtäsi ärsyttää kiinnijääminen ei mikään muu, mutta se ei ole lapsen eikä kasvattajan vika vaan syy on yhteiskunnassa ja aivokemiassa. Aika rankan lapsuuden ja nuoruuden läpikäyneenä voin sanoa että tyttäresi jopa kannattaa päästää yökylään, pysyypähän teidän välit parempina ja tyttösi kunnioitus ja kuuliaisuus sinua kohtaan säilyvät ainakin enallaan. Pidä kuitenkin huoli että tyttäresi ymmärtää ettet halua enään ikinä hänen jäävän kiinni varastamisesta.

What the fuck!!??

 

What the fuck!!??

Missä ajassa oikein elät? Nykyajan lapsipsykologiassa lähdetään siitä, että lapsi ei käytännössä koskaan tieten tahtoen tahallaan käyttäydy huonosti, vaan huonon käytöksen taustalla on aina jokin trauma, yhteiskunnallinen ongelma, sairaus tai muu ulkoinen vaikute, joka sitten oireilee lapsen käytöksessä. Tästä syystä myöskin lapsen rankaiseminen ja syyllistäminen teosta on väärin, koska se tuottaa lapselle vain uusia traumoja, jotka sitten vuorostaan entisestään lisäävät häiriökäyttäytymistä.

 

Missä ajassa oikein elät? Nykyajan lapsipsykologiassa lähdetään siitä, että lapsi ei käytännössä koskaan tieten tahtoen tahallaan käyttäydy huonosti, vaan huonon käytöksen taustalla on aina jokin trauma, yhteiskunnallinen ongelma, sairaus tai muu ulkoinen vaikute, joka sitten oireilee lapsen käytöksessä. Tästä syystä myöskin lapsen rankaiseminen ja syyllistäminen teosta on väärin, koska se tuottaa lapselle vain uusia traumoja, jotka sitten vuorostaan entisestään lisäävät häiriökäyttäytymistä.

Huh, se olikin vain sarkasmia.

 

Nykyajan lapsipsykologiassa lähdetään siitä, että lapsi ei käytännössä koskaan tieten tahtoen tahallaan käyttäydy huonosti,

kaikkea ne kesksiikin.

 

Ja sanoisin lapselle, että sillä aikaa kun on kaverilla niin isin kanssa mietitään rangaistusta.

Jos isin kanssa miettii niin rangaistus on varmaan aina raiskaus.

 

Mä voin kertoa että mua vaan naurattaa tollaset pikkujutut. Ihan uskomattoman ovelia noi voi olla. Mä rankasen mulle valehtelusta aina.

No ei se kovin ovelalta kuulosta jos kiinni jää.

 

Riippuu miten lapsi reagoi kiinnijäämiseen. Jos asenne hälläväliä, ei pääsisi yökylään ja tulisi muitakin sanktioita. Jos on pahoillaan ja häpeissään, viesti olisi todennäköisesti jo mennyt perile ja näpistelyt siinä, joten voisi päästä yökyläänkin.

 

No mulle ainakin se häpeä oli niin kova pala, ettei siinä muuta olisi tarvittu. Toivoin äitini räjähtävän, kun tulen kotiin ja latelevan vaan rangaistuksia. Se olisi ollut tosi helppoa vaan räyhätä takaisin ja paiskata ovi kiinni, mutta koska äitini tekikin sen sillä tavalla, että olisin voinut vajota maan alle. Tulin kotiin ja pettyneen matalalla äänellä hetken kamalan hiljaisuuden jälkeen pyysi juttelemaan. Juteltiin ja pettymys kuului ja näkyi äidistäni, mutta hitto kun se ei tehnytkään mitään mistä voisin suuttua, piti vaan nieleskellä korvat punaisena. Mua hävetti niiiiin paljon, että pelkäsin tuottavani yhtä suuren pettymyksen uudestaan mitä en ollut koskaan ennen nähnyt äidin naamasta niin selvästi. En tuon jälkeen uskaltanut enää koskaan varastaa mitään, vaikka sen jännitys kutkuttikin. Ikää taisi olla 13v.

Kotiarestia kuitenkin sain, minkä itse äitinä jättäisin pois. Siitä ei ollut mitään hyötyä, siitä suuttuminen äidille vaan vähän söi sitä vihaa omaa tekoani kohtaan.

 

Ja sanoisin lapselle, että sillä aikaa kun on kaverilla niin isin kanssa mietitään rangaistusta.

Tää olisrangaistuksista kaikkein kamalin, lapsi miettisi koko vierailun ajan, että minkä rangaistuksen saa

 

Kun itse jäin tuon ikäisenä varastamisesta kiinni niin minun äiti vei minut ostoksille. Meidän perheellä ei ollut paljoa rahaa, mutta silti tuon tyhmän tempun jälkeen hän vei minut ostamaan takkia minkä halusin.
Häpesin todella tekoa enkä koskaan enää varastanut. Pelkäsin että saan selkäsaunan tms,mutta kun vanhempien reaktio olikin aivan toisenlainen en ikinä enää olisi voinut tehdä jotain vastaavaa.

 

En päästäisi. Kotiarestia siihen asti, että keksitään sopiva rangaistus. Ja monta päivää kestävä saarnaus siitä, että rikosrekisterin kanssa ei saa hyvää työpaikkaa tässä yhteiskunnassa, onnea vaan valitsemastaan tulevaisuudesta köyhänä white trashina. Ja että tämä elintaso, mikä meidän kotona on, ei ole saatavissa minimipalkalla tai sossun tuilla. Lapsi voisi oikeastaan alkaa harjoittelemaan samantien hieman vähemmän etuoikeutettua elämää, kyllä me voimme lapsen elintasoa laskea vaikka heti, jotta tottuu tulevaisuuteensa.

 

Tää olisrangaistuksista kaikkein kamalin, lapsi miettisi koko vierailun ajan, että minkä rangaistuksen saa

Niinpä