Jos mies ei halua synnytykseen?

Niin oletteko ottaneet kenet tulihenkilöksi? Meillä mies arpoo ja arpoo, että tulisiko vai ei tule. La on vasta 1.10 mut mä tahtoisin tietää että voi kysyä jotain muuta. Yksin en halua mennä kuitenkaan, vaikka toista lasta odotan. Esikoiselta mies oli mukana ja oli todella hyvänä apuna ja tärkeänä tukena, minkä kyllä olen hänelle sanonut ja vakuuttanut. Mut jotenkin miehen asenne on nyt sellainen, että "kyllä sä siellä yksinkin pärjäät, ja mitä mä siellä tekisin..."

 

Voih ikävä tilanne, mutta miehelläsi on väärä asenne. Totta hitossa me naiset tarvitsemme siellä tukea ja turvaa, ja kuka olisi parempi kuin mies itse? Kyllä miehilläkin on velvollisuutensa muutenkin kuin tuikata vauva alulle, vastuu siis on kannettava synnytyksessäkin! Itse kieltäytyisin synnyttämästä jos mieheni ei tulisi mukaani no joo, heh! Sain esikoisen 3 kk sitten ja kun seuraavan kerran pääsen synnyttämään, on mieheni varmasti paikalla!!!

Eli nyt vaan puhumaan mies ympäri! Miehen tuki on todella tärkeää!!!

Ainiin, ja mitäs jos jotain sattuu, eikä synnytys menekkään normaalisti, ja miehesi ei siis halua olla paikalla? karua mun mielestä.. En siis millään pahalla tarkoita vaan pelkkää hyvää, että yrittäisit saada mieheesi nyt asennetta naisen näkökulmasta

 

Mä olen ihan samaa mieltä, että mä TARVIN sen mukaan... enkä mäkään halua synnyttää ilman häntä. Mut jos asenne on tuota luokkaa ja se ei vaan halua, niin ei kai voi pakottaakaan... :ashamed: Toki asiasata aijon puhua, mut pitäis olla joku "varalla", jos mies ei satu olemaan silloin kotona (yksityisyrittäjä, reissuhommissa...). Oma perheeni asuu 200km:n päässä ja anoppikaan ei kuulosta kamalan hyvältä ajatukselta... :/

 

Kerro miehellesi just tuosta em. riskistä ettei kaikki menekään hyvin. Sano, että hänen täytyy olla vauvan edunvalvojana mikäli sinulle kävisi jotenkin synnytyksen aikana, jos sinut vaikka joudutaan nukuttamaan tms.

Kun minä synnyin, oli isältäni kysytty kumman henki säästetään mikäli tulee oikein vaaranpaikka (synnyin hätäsektiolla). No onneksi molemmat säästyttiin, mutta äitini aina (kännissä tai viinan tuskissaan) mässäilee ajatuksella että hän on joskus ollut isälleni ykkösvaihtoehto (he ovat nykyisin siis eronneita).

 

Minä vastaan samoin! Ensinnäkin kuka muu oliskaan paras tuki kuin oma mies, tulevan lapsen isä. Mitäs sitten kun esikoinen kyselee, että miltä isä tuntui olla synnytyksessä mukana, ja toinen joutuu tyytymään vastaukseen, ettei isä jaksanut/viitsinyt tulla tmv... Siis ymmärrät varmaan, että isänkin on kiva muistella lasten kanssa synnytyksiä. Mulla kaksi poikaa ja kolmas tulossa. Myös mies reissuhomimssa, mutta takuulla tiedostaa että lokakuussa ei reissuihin lähdetä, sillä haluaa ehdottomasti olla mukana. Ja ennen kaikkea kotona isänä kahdelle pojalle, jos joudun aikaisemmin sisään (kuten olen aikaisemminkin).

Ja nuo riskit myös. Koskaan ei voi tietää miten sinun tämä synnytys menee, joten miehesi ei voi sanoa, että mihin minua siellä tarvitaan. Entäs jos silloin sairaalassa on ruuhka ja hoitaja ei aina ole vierellä, niin yksinkö kipujen kanssa olet? Voihan mies tehdä vaikka mitä, ensinnäkin pelkkä läsnäolo riittää naiselle, että tietää saavansa apua jos tilanne yhtäkkiä muuttuu eikä ole yksin. Mies voi hakea syötävää, hieroa jne. Tiedäthän sinä. Minulla oli hätäsektio ensimmäisen kanssa ja leikkaussaliin meneminen pelotti niin paljon, jouduin kaksi tuntia odottamaan verikokeen tuloksia ja olisin suurimman osan ajasta odottanut yksin jos mieheni ei olisi vierellä ollut. Kun lähdin leikkaussaliin tiesin että mieheni tulee sinne toista kautta, kun vaatteet vaihtanut. Sektio kokemuksena ei mikään mahtava, joten juttelin vain mieheni korvaan linnuista ja puista, että ajatusket olisivat muualla. Kenelle olisin puhunut jos olisin yksin maannut siinä sermin takana?? Ja mieheni otti pojan aika nopsaa ja lähtivät pois ja sen jälkeen multa lähti taju. Eli menetin yli 2 l verta eikä verenvuotoa meinattu saada tyrehtymään. Mutta hyvin kävi ja olen tässä nyt kolmatta odottamassa. Mutta kuka olis vauvan ottanut jos mieheni ei olisi ollut. Tässä tuli paljon tekstiä, pyydä vaikka miestäsi lukeamaan. Onhan hän sinulle elämänkumppani, lastesi isä, miehesi. Toki hän haluaa olla sinua tukemassa ja oloasi helpottamassa, usko siihen.

Jäinkin vaan miettimään, onko miehesi ensimmäisestä synnytyskokemuksesta jäänyt hänelle huonoja kokemuksia? Sekin voi olla syy. Jutelkaa avoimesti kaikki asiat nyt ajoissa läpi ja sopikaa tietyt käytännöt. Pääseehän miehesi pois, jos jokin asia tekee pahaa. Oma mieheni sanoi minulle ihan suoraan, että hänellä teki pahaa nähdä, että minua niin paljon jännittää ja koskee. Hänen olonsa oli toivoton, kun ei voinut tehdä minun eteen paljoa. Mutta minä olin erittäin otettu että hän sanoi sen suoraan. Myös veri tekee mieheni pahoinvointiseksi, mutta hyvin me pärjättiin. Loppujen lopuksi tiedän... että mieheni jännitti enemmän kuin minä. Mutta parasta mikä oli hän sai ensimmäisenä ottaa lapsensa syliin (jopa minua ennen... =)

Toivottavasti jaksoit lukea tekstini...tsemmpiä! Niin, kamera mukaan, missä tarvitaan isin apua...

 

Muistakaa kumminkin, että loppupeleissä se on miehen valinta tuleeko synnytykseen vai ei. Synnytykseen tuleminen ei ole miehelle mikään velvollisuus. Mutta toivottavasti viestiketjun aloittajan mies kumminkin synnytykseen päätyy tukihenkilöksi.

 

meillä mies ei halunnut kumpaankaan synnytykseen ja sanoinkin etten häntä siellä tarvitse. Enkä kyllä ole tarvinnukaan hyvin olen kätilöisen kanssa pärjännyt ja olen ollut aina kotona niin kauan ettei ole tarvinnut synnärillä kauaa olla. (mulla molemmat synnytykset on aika nopeita)

 

olen samaa mieltä että ei miehen tarvi tulla synnytykseen mukaan jos ei tahdo. itseläni on laskettu aika 12.8 ja synnytyseen tulee mukaan ystäväni. anoppi sanoi että hän voi tulla mutta ei nyt kuitenkaan ja uskon että kaikki menee hyvin. ei nykyään synnytyksessä käy mitään pahempaa, lääketiede on niin kehittynyt. hyvää kesäpäivän jatkoa kaikille B) B)

 

Meillä on neljäs synnytys tulossa vuodenvaihteessa.
Kotona on kolme pientä lasta ja näillä näkymin mies jää kotiin hoitamaan velvollisuuttaan isänä.
Nyt en tiedä haluanko edes tukihenkilöä mukaan. Uskon pärjääväni paremin yksin ja toisesta näkökulmasta katsottuna kolme edellistä lasta ovat kaikki syntyneet rv.42 eli on myös turhauttavaa pyytää ketää olemaan hälytysvalmiudessa 4viikkoa.

Täällä on puhuttu paljon riskeistä ja isästä puolustamassa vauvaa.
uskotteko tosiaan että isä on paljon muuta kuin äidin henkinen tuki ja luultavammin se henkilö joka kertoo äidille kuinka vauva voi jos jotain sattuu. Mistä maallikko voi tietää mikä on parasta vastasyntyneelle jos kaikki ei ole kunnossa?!! Eikä yksin synnyttävää naista jätetä kovin helposti yksin enää synnytys salissa!

On hieno juttu että miehet saa tulla synnytykseen mukaan sitä en kiellä, mutta on turha syyllistää isää jos hän ei syystä tai toisesta halua tulla. Hyviä isiä he silti ovat. Voi olla että toisen tuskan ja veren näkeminen tekee todella pahaa. Mitään muutahan isä ei voi juurikaan tehdä kuin katsoa, hieroa ja paijata. Ei ihme jos haluaa jättää väliin.
Miten luulette että vastahakoisesta v...uilevasta miehestä on jotain iloa saatika hyötyä?

Voimia synnytykseen!! Kyllä se hyvin menee ilman miestäkin!
Kyllä vauva ja mies ehtivät yhdessä olemaan vaikkei mies ensimmäistä pesua suoritakaan ja vielä yksi juttu minun miehestäni: Mukana se oli kolme aiempaa kertaa ja hyvä kipulääke minulle, mutta yhtään napanuoraa ei ole leikannut eikä ensi pesua suorittanut, vauvoja piti sylissä vasta kun kätilö laittoi syliin valmiin kapaloidun vauvan! Kukaan ei ole täydellinen, vaikka me sitä niin hartaasti aina toivomme

 

\

olen samaa mieltä että ei miehen tarvi tulla synnytykseen mukaan jos ei tahdo. itseläni on laskettu aika 12.8 ja synnytyseen tulee mukaan ystäväni. anoppi sanoi että hän voi tulla mutta ei nyt kuitenkaan ja uskon että kaikki menee hyvin. ei nykyään synnytyksessä käy mitään pahempaa, lääketiede on niin kehittynyt. hyvää kesäpäivän jatkoa kaikille B) B)

Hyvä, että sinulla riittä uskoa lääketieteeseen. Mutta ei noin sinisilmäinen voi olla. Toki pitää aina toivoa parasta eikä pelätä pahinta, mutta jo lukemalla näitä keskustelupalstoja tulee esiin monta pahaa juttua, mitä synnytyksessä voi käydä. Toivotaan, että meillä kaikilla odottajilla synnytys menee hyvin, sekä äidillä että vauvalla. Mutta muistetaan kuitenkin, että mitä tahansa voi tapahtua, sillä se on joku korkeampi voima, joka näistä asioista päättää. Ei lääketiede.

 

minäkin eka pelkäsin että mies ei uskalla tulla mukaan koska pelkää verta ym.mielessäni silloin ajattelin että onpa raukkis kun ei uskalla tulla katsomaan oman lapsen syntymää.olin kuitenkin hiljaa asiasta ja kyllä lopulta oli aivan selvää et mies tulee mukaan.ja hyvin meni.hänestä oli tukea ja turvaa kovien kipujen aikaan.en tarvinnut muuta kun hänen ison turvallisen kouransa jota puristaa.en hieromista tai muuta.vain sen että oli läsnä.

lopussa tarvitsin tsemppiä koko henkilökunnalta ja mieheltä koska voimat loppui puolentoista tunnin ponnistamisen jälkeen ja lisäksi sattui kaikkea muutakin.että kyllä synnytyksessä voi todella tapahtua vaikka lääketiede on kuinka kehittynyttä.meillä loppui kuitenkin terveen tytön syntymään tämä melko dramaattinen synnytys.

mieheni kävi mm.ottamassa kuvia tyttärestä kun sain tytön vasta 2 tunnin päästä syliin kun oli tyarkkailussa.kuka muu minua olisi lohduttanut kun oma rakas mies?

jälkeenpäin mies sanoi ettei olisi ikinä ymmärtänyt kovaa toipumistani jos ei olisi nähnyt mitä tapahtui....häntä olisi kaduttanut jos ei olisi ollut mukana.meille se oli yhdistävä kokemus.

 

Jos mies ei halua mukaan,niin eihän sitä voi pakottaakaan.Mä en ole sitä mieltä,että toisella olisi sinne joku velvollisuus tulla,kun kyse voi olla siitä,että tosiaan tekee pahaa katsella tai oksettaa hajut ym.
Meillä mies oli mukana kolmessa ekassa synnytyksessä,vaikka inhoaa verta ym.Neljänteen synnytykseen mies ei sitten tullut mukaan.Olin jo prenalla valmiina käynnistystä varten,mutta vauva syntyikin jo yöllä ennen käynnistystä.Miehelle soitettiin,mutta sanoin heti,ettei tarvitse tulla,jos ei vällttämättä halua.Mies päätti jäädä kotiin ja ei olisi ehtinytkään synnytykseen,vaikka olisi halunnutkin.Vauva syntyi nimittäin 20min päästä tuosta soitosta ja meiltä matkaa 30km ja lapsille olisi vielä pitänyt saada hoitaja.
Isän ja vauvan suhteeseen se ei vaikuttanut negatiivisesti,vaan väittäisin,että olivat läheisempiä kuin muiden kanssa aikoinaan.

 

Kiitos vastauksista. Mä sanoin miehelleni tässä pari päivää sitten, etten halua häntä mukaan synnytykseen. Syitä on monia, joita en tässä nyt rupea selittelemään. Tiedän, että selviän koettelemuksesta yksinkin, luulen että paremmin yksin. Mies saa jäädä kotiin hoitamaan esikoista, saa sitten kuulla puhelimessa kumpi tuli. Voi olla että loppujen lopuksi mies lähteekin ihan omasta tahdostaan mukaan, mut en elätä toiveita etten tipahda korkealta ja kovaa.

 

Voisitko näyttää miehellesi tätä ketjua tai joitain muita vastaavia ketjuja jos arkistosta löydät? Ehkä hän tuntee olevansa vähän ulkopuolinen koko jutussa ja sinä olet vähän niinkuin ammattilainen hänen silmissään, joka ei tarvitse apua...?

En tarkoita että miehesi pitäisi verrata itseään muihin miehiin, vaan verratkaa synnytyksiä toisiin synnytyksiin. Kertoisit samalla omia tuntemuksiasi jos olisit samassa tilanteessa. Ja kertoisit sitten miten miehesi sinua voisi tuollaisissa tilanteissa parhaiten auttaa. Katsoisitte siis myös sellaisia tarinoita joissa kaikki ei mene hyvin, jos sinua ei itseäsi se liikaa ahdista. Näin miehesi saisi vähän kosketusta siihen mitä sinä koet ja miten sinä haluaisit hänen olevan läsnä.

Ehkä miehesi sitten ymmärtäisi, ettet odota hänen poistavan kipujasi tai muuta ihmeellistä, ainoastaan läheisyyttä ja turvallisuutta. Yritä vielä, se ei ole epätoivoista vaan miehesi huomioimista. Tosin jos häntä inhottaa eniten vaikkapa veri synnytyksessä, niin hänhän voi poistua kanttiiniin avautumisvaiheen jälkeen.

Mielestäni miehelle on upea kokemus saada jollakin tavalla jakaa lapsen syntymä, onhan hän niin ulkopuolinen sen edeltävät 9 kk. Tärkeintä on se, ettei hän tuntisi itseään ulkopuoliseksi enää lapsen synnyttyä ja sen vuoksi hänet tulisi hellästi huomioida synnytysvaiheessa keskustelemalla ja yhteisillä suunnitelmilla. Onhan lapsi yhteinen projekti.

Ei peli ole menetetty mikäli hän ei tulekaan, mutta on tärkeä varmistua niistä syistä miksi hän jättää tulematta, jotta asia ei myöhemmin ala kalvaa mieltä. Siitä saattaa helposti tulla riidan pääaihe joskus vihapäissään "et ollut tukenani silloinkaan kun synnytin kauheiissa tuskissani" jne. Mies saattaa katua asiaa vielä vuosia kuunnellessaan toisten isien tarinoita.

 

minulle on todella tärkeää että mies on mukana synnytyksessä ja näkemässä kun yhteinen lapsi syntyy , näin meillä on vanhoillekin päiville jotain yhteistä ja pyhää jota muistella :heart: , ja täytyy sanoa että henkisesti olisin murtunut jos mies ei olisi ollut esikon synnytyksessä mukana, koko tapahtuma oli niin tiivis ja intiimi, tuntui siltä kuin oltaisiin oltu miehen kanssa kuin yhtä ruumista ja kipua, ilma oli täynnä rakkautta ja lämpöä!!!! =)

 

Mulla mies oli kanssa joltisenkin epävarma ekasta synnytyksestä, mutta tuli mukaan kun vinguin, ja esikoisen synnyttyä oli TOSI onnellinen ja kiitollinen siitä, että oli ollut mukana. Tippa linssissä se soitteli synnytyssalista sukulaisille ja julisti, että hän lähtee ilman muuta mukaan seuraaviin neljäänkin synnytykseen - tätä meitsi kuunteli ällikällä kätilön ommeltavana ja alkoi jo toppuutella isäntää! Mutta tokaan synnytykseen ei siis todellakaan tarvinnut ruveta ylipuhumaan.

 

ekaksi nähtyäni otsikon, ajattelin, et ai moisia dinosaurus miehiä viel olemassa... no sit vaivauduttuani katsomaan, et mistä oli kyse, huomasin, et tässähän ollaan samassa jamassa. eli meillä mies tulee mukaan, jos ehditään hankia lapsenvahti (asuu satojen kilsojen päässä), mut jos ei niin isä jää esikoisen kanssa.

ei ole ketään tuttua, jolle voisi tyrkätä, kun kaikilla on omat muksunsa, eikä lastenhoitorinkiäkään ole.

vai tiedättekö saako lapsen viedä synnytksen ajaksi esim kunnalliseen hoitoon, jos hän ei sielä muuten enää ole? viimeksi meillä meni siellä sairaalassa useita vuorokausia.

 

Olisihan se mukavaa, jos mies on mukana kun yhteinen lapsi syntyy, mutta itse olen ehdottomasti sitä mieltä, että KETÄÄN EI SAA PAKOTTAAA. Jos miehellä on vaikka hirveä sairaalakammo tai on muuten herkkä, niin onko oikeasti reilua pakottaa mukaan? Sillä, onko mies sitten hyvä isä, ei ole mitään tekemistä sen kanssa, onko hän paikalla vauvan syntyessä. Sen asian ratkaisee monet monet muut asiat.

Miehesi varmaan toisaalta haluaa, toisaalta pelkää tulla mukaan. Ymmärrettävää, koska synnytys on kuitenkin aina arvaamaton tapahtuma -suurin osa menee normaalikaavan mukaan, mutta yllätyksiä VOI sattua. Entä jos yhdessä mietitte, jos hän tulee mukaan esim. avautumisvaiheen ajaksi ja poistuu huoneesta kun tulee ponnistamisen aika?

Ja tuosta yksin pärjäämisestä -totta kai sinä _pärjäät_ siellä yksin, onhan naiset synnyttäneet ilman miestään vuosituhansia, mutta aika kuluu paremmin ja on mukavampaa sinulle kun on tukihenkilö mukana.

Koettakaa jutella yhdessä, mikä on teille paras vaihtoehto.

Mukavaa raskausaikaa toivottaen
Raitasukka (jonka mies on ollut mukana synnytyksissä)

 

meillä on itsestään selvää ettei mies tule.kummassakin tukena ollut siskoni joka ymmärtää kun itse kokenut saman.nyt kolmatta taas ootan ja sisko taas mukaan jos e töissä =) Miestä en voisi kuvitellakkaan mukaan,eikä edes tulisi =)

 

\

meillä on itsestään selvää ettei mies tule.kummassakin tukena ollut siskoni joka ymmärtää kun itse kokenut saman.nyt kolmatta taas ootan ja sisko taas mukaan jos e töissä =) Miestä en voisi kuvitellakkaan mukaan,eikä edes tulisi =)

Ihana lukea tuollainenkin kokemus. Kun tuntuu että kaikki vaan rupeaa syyttelemään miestä jos ei mukana... :hug: