Jos sinulle annettaisiin elinaikaa vain muutama vuosi max. miten sen käyttäisit?

Eli mitä tekisit? Kävisitkö töissä/opiskelisitko? Valmistelisitko jotenkin aikaa kuolemasi jälkeen?

Tällaisia mietin tänään, kun tutkimuksiin menossa.

 

Saisin varmaan yhden lapsen miehen kanssa yhdessä. Matkustelisin. En tiedä, ei ole tullut kovin paljoa mietittyä. Ehkä jakaisin omaisuuttani pois.

 

Viettäisin mahdollisimman paljon aikaa rakkaideni kanssa. Varmaan opiskelisin kun ei työpaikkaakaan ole, en haluaisi jäädä kotiin masentumaan.
Varmaan joo valmistelisin aikaa kuolemani jälkeen.

 

Saisin varmaan yhden lapsen miehen kanssa yhdessä. Matkustelisin. En tiedä, ei ole tullut kovin paljoa mietittyä. Ehkä jakaisin omaisuuttani pois.

Saanko kysyä, että miksi tekisit lapsen, kun tietäisit ettet näe kun hän kasvaa? Itselleni kuolemisessa olisi vaikeinta juuri lapsen "jättäminen".

 

Haluaisin että se aika ois kuin lomaa perheen kanssa. En tiedä mistä rahat siihen sitte löytyis. Mutta kurjalle tuntuis jatkaa tällä nykyisellä systeemilläkään.

 

Mä varmaan huolehtisin asioista niin että jälkikasvulla olisi hyvät eväät elämään.
Mä tekisin videoklippejä itsestäni, elämästäni. Puhuisin kameralle, lapsilleni ajatukseni.
Olisin paljon rakkaitteni kanssa, kävisin mulle rakkaissa paikoissa lasteni kanssa, kertoisin itsestäni paljon heille jotta he voisivat sanoa tunteneensa mut.

Yrittäisin silti välillä elää normaalia elämää, ja nauttia siitä.

 

Matkustelisin rakkaiden kanssa.

 

Keskeyttäisin opinnot ja olisin lasten kanssa kotona. Oltais mökillä ja otettais rennosti

 

[QUOTE="Mutsi";25922988]Saanko kysyä, että miksi tekisit lapsen, kun tietäisit ettet näe kun hän kasvaa? Itselleni kuolemisessa olisi vaikeinta juuri lapsen "jättäminen".[/QUOTE]
Koska haluaisin lapsen vielä ennen kuolemaani, lapsen syntymä on maailman ihanin asia. Sen lisäksi haluaisin jättää tyttärelleni sisaruksen, johon voisi tukeutua mahdollisesti tulevaisuudessa. Haluaisin myös jättää miehelle jotakin, mikä voisi auttaa selviytymään vaikeampien aikojen yli. Lapsi varmasti motivoisi pysymään ns. elämässä kiinni. Lapsen jättäminen olisi todella vaikeaa, mutta jos kuolisin täysin varmasti, haluaisin vielä nämä ilot kokea. Lapsistani kuitenkin pidettäisiin todella hyvää huolta, vaikka en itse olisikaan läsnä. Sen lisäksi riippuen sairaudestani, kuollessani mahdollisesti melko moni voisi saada elimiä yms jotka voivat pelastaa heidätkin. Ehkä siten ajatellen se olisi minulle jotenkin helpompaa kuin masentuminen ja kuolemaa sureminen.

 

En minäkään oikeastaan kuolemaa pelkää; ja mikään muu ei sen pahemmin masenna kuin ajatus siitä, kuinka paljon poikani kaipaisi äitiään poismenoni jälkeen. Sellaista tuskaa en haluaisi hänelle tuottaa. Hän olisi kuitenkin myös hyvässä hoidossa, sitä en murehtisi.

Itse varmaan laittaisin kaiken niin kuntoon kuin mahdollista. Jättäisin varmaan itsestäni myös muistoja videoiden ja kirjeiden muodossa. Talomme varmaan myytäisiin jo ennen kuolemaani, ettei sitä sen jälkeen tarvitsisi tehdä.

 

eläisin loppuelämäni varmistaen, että rakkailleni jäisi hyvät ja lämpimät muistot minusta. En todellakaan opiskelisi ja tekisi töitä, se aika olisi pois pieniltä lapsiltani.

 

Onko sinulla aihetta epäillä saavasi ikäviä uutisia vai muutenko vain ajattelet tälläisiä?

 

[QUOTE="vieras";25923234]Onko sinulla aihetta epäillä saavasi ikäviä uutisia vai muutenko vain ajattelet tälläisiä?[/QUOTE]

Toisessa ketjussa kirjoitinkin, että olen löytänyt aika ison patin kaulaltani ja huomenna se ultrataan. Syövän riski on siis olemassa. Eniten hirvittää ruokatorven syöpä, siinä ennuste on todella huono.

 

Etsisin kiusaajieni yhteystiedot ja perhetiedot jne. ja tappaisin ne. Kukaan ei ennättäisi tuomita minua tai jos ennättäisi niin kuolisin pian pois.

 

[QUOTE="vieras";25923272]Etsisin kiusaajieni yhteystiedot ja perhetiedot jne. ja tappaisin ne. Kukaan ei ennättäisi tuomita minua tai jos ennättäisi niin kuolisin pian pois.[/QUOTE]

Hui, sullahan olis suunnitelmat.

 

[QUOTE="vieras";25923272]Etsisin kiusaajieni yhteystiedot ja perhetiedot jne. ja tappaisin ne. Kukaan ei ennättäisi tuomita minua tai jos ennättäisi niin kuolisin pian pois.[/QUOTE]
Tossa vois tavallaan olla järkeä, ellei sitten poliisi sais sua kiinni ennekuin ehtisit käydä kaikkien luona. Oletettavasti ne vois osata laskea yks yhteen aika nopeasti ja toki tuossakin tilanteessa olisi monta muuttujaa ja mahdollisesti sivullisia uhreja.

 

En varmaan muuttaisi paljoakaan elämässäni. Saattaisin kyllä keskeyttää opinnot, mutta töissä käyminen toisi rakennetta päivään. Eihän sitä tiedä tässä istuessaan vaikka olisi vain tunteja elinaikaa jäljellä. Tiedostan elämän lopullisuuden ja ainutkertaisuuden - en elä ajatellen sitkusti.

 

[QUOTE="Mutsi";25923269]Toisessa ketjussa kirjoitinkin, että olen löytänyt aika ison patin kaulaltani ja huomenna se ultrataan. Syövän riski on siis olemassa. Eniten hirvittää ruokatorven syöpä, siinä ennuste on todella huono.[/QUOTE]

Luinkin ketjua. Toivottavasti ei mitään vakavaa. Mummollani oli ruokatorven syöpä eikä minun käsíttääkseni oireillut pattina, vaan palan tuntuna kurkussa ja nielemisvaikeutana. Eli
dignoosin jälkeen noin 5v, vaikka leikkaus epäonnistui.
Älä nyt kuitenkaan heitä vielä kirvestä kaivoon. Ymmärrän kyllä ahdistuksen, koska hyvä
ystäväni elää tilannetta, jossa ennuste ei ole kovin hyvä.

 

[QUOTE="vieras";25923363]Luinkin ketjua. Toivottavasti ei mitään vakavaa. Mummollani oli ruokatorven syöpä eikä minun käsíttääkseni oireillut pattina, vaan palan tuntuna kurkussa ja nielemisvaikeutana. Eli
dignoosin jälkeen noin 5v, vaikka leikkaus epäonnistui.
Älä nyt kuitenkaan heitä vielä kirvestä kaivoon. Ymmärrän kyllä ahdistuksen, koska hyvä
ystäväni elää tilannetta, jossa ennuste ei ole kovin hyvä.[/QUOTE]

Pitää toivoa, että on jotakin muuta. En vain keksi mitä se voisi olla =/.

 

[QUOTE="Mutsi";25923385]Pitää toivoa, että on jotakin muuta. En vain keksi mitä se voisi olla =/.[/QUOTE]

Kyllähän tuonne kurkkuun mahtuu jos jonkinmoista vaaratontakin kyhmyä ja pattia. Minun käsittääkseni esim.äänihuulissa voi olla vaarattomia kyhmyjä.
Sitten voi olla kilpirauhasissa jotain.
Muista nyt kuitenkin, että oli mitä tahansa, niin hoidot ovat nykyään hyviä ja yhä useampi paranee.

 

[QUOTE="vieras";25923412]Kyllähän tuonne kurkkuun mahtuu jos jonkinmoista vaaratontakin kyhmyä ja pattia. Minun käsittääkseni esim.äänihuulissa voi olla vaarattomia kyhmyjä.
Sitten voi olla kilpirauhasissa jotain.
Muista nyt kuitenkin, että oli mitä tahansa, niin hoidot ovat nykyään hyviä ja yhä useampi paranee.[/QUOTE]

Kilpirauhasta se ei ainakaan ole, kun on aivan eri paikassa. Äänihuulista en osaa sanoa. Ruokatorven syövässä viiden vuoden jälkeen on vain 3 % elossa. Jos on jotain muuta syöpää, niin ennusteet voi olla paljon parempia. Noh, eipä tuota passaa vielä murehtia, aavistukset on vaan pahoja.

 

Nautiskelisin viimeisistä vuosista, oletuksena et viimeiset vuodet eivät olisi liian kivuliaita ja sairauden räydyttämiä.

 

kirjoittaisin kiireesti kaiken mitä sanomatta on. yrittäisin luoda lapselle mahdollisimman hyvät taustaverkot. mentäis linnanmäelle. ja näinhän sitä pitäs elää muutenkin...

 

Viettäisin mahdollisimman paljon aikaa lasten ja miehen kanssa yhdessä.
Kirjoittaisin molemmille lapsille kirjan ; kertoisin itsestäni ,lapsuudestani, nuoruudesta ja tietenkin heidän vauva ajasta jne.
Jäisin pois töistä , tekisin aina välillä kuitenkin keikkaa ja tekisin kaikkea mitä olen aina halunnut tehdä.

 

etsisin miehelleni uuden naisen joka olisi hyvä äiti myös meidän lapsillemme.
koettaisin olla hyvä vaimo ja äiti viimeiset vuodet. eläisin.