Jos tutustut äitiin joka on kotona vielä kun lapset yli 3v tai jopa jo koululaisia, kadehditko häntä ja

Huh, olipas kielteisiä kommentteja. Itse olin pitkään kotona lasten ollessa jo koululaisia. Kukaan vieras ei koskaan osoittanut sääliä ja halveksuntaa (vai olinko niin pöljä ja "lapsen tasolle taantunut" etten vain tajunnut). Meillä mies teki pitkää päivää töissä, myös ulkomaan matkoja ja minä hoidin kaikki kotiasiat. Olimme myös koko perhe pariin otteeseen pidempään ulkomailla. Elimme miehen tuloilla enkä koskaan ajatellut, että se olisi noin suuri ongelma muille ihmisille. Ratkaisu oli meidän perheelle sopiva.

 

En kahdehtisi, mulle alkaa riittää tämä monen vuoden kotonaolo Ajattelisin, että nainen on varmasti matalasti koulutettu eikä ole motivaatiota mennä työhän.

Tai jos kyse onkin rikkaasta naisesta, joka tekee hyväntekeväisyyttä, hoitaa kuntoaan ja itseään niin silloin voisin ajatella, että hän toteuttaa itseään hyväntekeväisyyden kautta.

 

No enpä usko,että kadehtisin. Meillä poitsu täyttää kesällä 3 v ja en usko, että joudumme poikaa viemään päiväkotiin/pph:lle senkään jälkeen (ainakaan kokopäiväisesti).

 

Niin... se työpaikkahan tuokin elämään valtavasti sisältöä ja näköaloja. Kotiäiti ei ole missään muualla kuin kotona, niinhän se menee täällä

 

Niin, ja siis en kadehtisi, enkä ihan siltä seisomalta ajattelisi mitään muutakaan. En ensimmäisenä arvottele ihmisiä sen mukaan, miten he päivänsä viettävät.

 

En ole kade kenellekkään tai sääli kotiäitejä. Tunnen monta kotiäitiä jotka ovat tehneet upean uran ja nyt haluavat keskittyä lapsiin, matkusteluun ja kotiin. Miksi niin ei saisi olla jos siihen on mahdollisuus. Kaikki kotiäidit eivät ole köyhiä vaikka monet siellä alarajoilla on.
Meidän äitien kuuluu taistella lapsiemme puolesta yhteisrintamana eikä lokeroida toisiamme. Meitä kaikkia tarvitaan yhtä paljon tässä maailmassa mutta vain lapsille meitä ei voi korvata. Jos joku nyt tän sanomiseni ymmärsi....

 

[QUOTE="Lellu";23260277]Miksi tässä lähtökohtaisesti oletetaan, että kotona lorviminen on jotenkin kadehdittavaa?[/QUOTE]

Peesi.

En todellakaan kadehdi, ihmettelisin lähinnä että miksi hän on niin laiska että ei ole viitsinyt hakea töitä

 

Suhtaudun normaalisti ja tietyllä tavalla kadehdin, koska jäisin itsekin kotiin siihen asti, kun lapset menevät kouluun, jos olisi mahdollista. Kateus ei kuitenkaan näkyisi käytöksessäni, koska koen, että jokainen tekee omat valintansa elämässä. Mun olisi pitänyt valita esim. rikkaampi mies tai säästää enemmän aiemmin, jotta voisi olla kotona pidempään. Mielestäni on siis hienoa, että hoitaa omat lapset ja arvostaisin ko ihmistä (tietysti olettaen, että hoitaa lapset hyvin jne. eli ei vain pakoile työtä kotona ja lusmuile).

 

Monet olettavat, että kotona lapsiaan hoitavat äidit olisivat kyhnääviä mökkihöperöitä ja lapset kasvaisivat laatikossa.

Kyllä ainakin minun tuntemani kotiäidit käyvät ahkerasti lasten kanssa kerhoissa, harrastuksissa ja ystävien luona ja heillä on jopa omiakin harrastuksia. Ihan aktiviisia ja reippaita lapsia tuntuu kaikilla olevan ja koulutkin ovat alkaneet hyvin. Voi kai nainen saada sisältöä elämäänsä muualtakin kuin työstä? Ja aika monella on kuitenkin ne isätkin lapsia kaitsemassa, kun äiti harrastaa omiaan. Nykyisin lapsille ja perheille tarjotaan vaikka mitä aktiviteettia, jos vain haluaa käydä niissä.

Kyllä itsekin sekoaisin jos olisin lapseni kanssa kotona vain kaksin, mutta onneksi on tarjolla vaikka mitä puuhaa ja kavereita riittää. Pyrin pitämään omaa ammattitaitoani yllä ja kurssittamalla itseäni. Laskeskelin, että kun minun lapseni on koulutiellä ehdin tehdä vielä 30 vuotta töitä - ainakin tällä eläkeikäennusteella. Ja olen jo töitä tehnyt 10vuotta hyvällä palkalla ja veroja maksellen. Ja jos kotiäiti saa kotihoidon tukena 300 euroa/kk - verot, niin ei voiko sitä sanoa yhteiskunnan loisena elämiseksi? Yli kolmivuotiaiden äidit eivät saa mitään eli tietysti miehellä tulee olla hyvät tulot (ja taloudellinen vaimo).

En ainakaan kadehdi ystäviäni, jotka ovat palanneet töihin. Kaikki ovat väsyneitä ja stressaantuneita kotitöistä ja lasten kuskaamisesta. Kokevat riittämättömyyden tunnetta. Monella työssä menestyneellä äidillä kun on myös menestynyt ja kiireinen mies ja yhteistä aikaa perheen kesken on vain sillä parin viikon Thaimaan matkalla pari kertaa vuodessa.

P.S. Oma äitini teki töitä kotoa käsin kun olimme siskoni kanssa kouluikäisiä ja oli ihana tulla kotiin, jossa oli joku odottamassa vaikka töitä tekikin.

 

Minua vähän naurattaa tuo oletus, että kotiäiti todella on vain kotona eikä missään muualla.

Kun palaan töihin, aikani itselle puolittuu. Ellei häviä välillä ihan kokonaan. Rakastan lapsiani, joten haluan olla heidän kanssaan. Jos en sitä ole päivisin niin kuin nyt, olen iltaisin ja viikonloppuisin. Se tarkoittaa vähemmän kyläilyjä, vähemmän lukuhetkiä (ainakin nyt, kun lapset on vielä pieniä ja toinen siis vielä syntymättä).

Työssäkäyvä siis näkee vain niitä työkavereitaan ja perustaa avaran maailmankatsomuksensa perustan siihen, että ei ainakaan lorvi kotona. Heh.

 

En kadehdi, koska itse en olisi mistään hinnasta kotona montaa vuotta. Mulla on yksi ystävä, joka aikoo olla kotona hamaan tappiin lasten kanssa, enkä mä suhtaudu häneen mitenkään sen kummemmin kuin muihinkaan ystäviini. Se on hänen ratkaisunsa. Jokainen ihminen ja perhe elää elämänsä omalla tavallaan. Ja meidän ystävyytemme perustuu kuitenkin ihan muihin asioihin kuin siihen, onko hän kotona vai töissä.