Jossain joskus olin näkevinäni tutkimuksen koirista/esikoisista

  • Viestiketjun aloittaja Foortti harmaana
  • Ensimmäinen viesti
Foortti harmaana
mutta muistanenko oikein...

Mutta siis, oli tutkittu, että koiran ottamisen jälkeen menee noin vuosi,
kun "nuorellaparilla" on vauva.

Että koira olis joku "testivauva" kenties?
 
:wave: Joo, tunnustan. AIka täsmälleen vuosi meni... :D

Ei se ole mikään testivauva, vaan herää se halu yhteiseen rakkaaseen elävään olentoon. Koiran ottaminen ei ehkä ole niin vaikea/sitova päätös kuin perheen kasvattaminen lapsella. Koira on kuitenkin "vain" lemmikki, vaikka toki rakas perheenjäsen.
 
tiiiiiiiii
No poikkean joukosta, kun koira on ollut aina. MUTTA koen, että jatkuva huolenpito vauvasta ja hänen jatkuva läsnäolonsa ei ole ollut minkäänlainen yllätys koirien ansiosta :) En ole koskaan yksin ollut ennenkään.
 
621
No en tiedä tutkimuksista jne, eikä lähipiirissä monestikaan ole noin käynyt, mutta jotkuthan kyllä ottavat koiran, "vauvan korvikkeeksi" tai kokeiluksi siitä mitä lapsen kanssa sitten tulisi olemaan.. Mikä on tosi väärin koiraa, ja mahdollista tulevaa lasta ajatellen. :)
 
Hmm. Minulla on ollut koiria kaikkien lasten syntyessä - ja ennen heidän syntymäänsä.
Miehen muutettua saman katon alle, jouduin luopumaan koirista. Siinäkö siis syy (Eikä siinä että olen melkein 100 v vanha), ettei iltatähteä kuulu?
JOS pistäisin miehen vaikka vuodeksi asumaan johonkin toiseen kaupunkiin ja liisaisin jostain koiran, niin mahtaisiko napata...?

:D
 
Vähän ot, mutta mä koen lapsesta huolehtimisen paljon helpommaksi kuin koirasta huolehtimisen. :D

Tuttavapiirissä mennyt kyllä vähän toisinpäin; koira on tullut vauvan/raskauden jälkeen.
Johtuiskohan siitä, että raskaudet eivät ole olleet erityisemmin suunniteltuja ja sit raskaaksi tultua ruvettu paniikissa hommaamaan ne koirat ja farmariautot. :D
 

Yhteistyössä