Alkuperäinen kirjoittaja Gabriela:
Kun pitivät hauskaa paikallisjunassa. Toinen hyppien ja pomppien penkeiltä ylös ja alas ja innoissaan osoitellen kaikkea, ja jopa jutellen seuraavaan penkkiriviin. Toinen isänsä sylissä nauraen ja kutitus"kuolemaan" nikotellen. Jep se oli minun mieheni, joka riehutti niitä lapsia ja sai heidät nauramaan ja rieuhumaan vähän lisää ja kyllä minä olin se äiti joka ei tehnyt elettäkää puuttuakseen tilanteeseen.
Kiva, että lapsilla oli hauskaa, veetut muista ihmisistä.
Itselläni on 3v villikko ja kotona painaa huoneesta toiseen kuin mikäkin ja pitää ääntä ja mennä toohottaa.
Mutta julkisilla paikoilla häneltä on pienestä asti vaadittu hillitty, muita huomioonottava käytös.
Se ei aina ole helppoa, mutta julkisilla paikoilla vanhempi ei mene mukaan lapsen riehuntaan vaan ohjaa lapsen mielenkiintoiseen hiljaiseen tekemiseen.
Meillä on reissuilla mukana laukku, jossa on palapelejä ja kirjoja.
Tehdään niitä ja katsellaan maisemia ja jutellaan siitä mitä ulkona ohi vilahtaa.
Ei reuhota, ei hypitä (lapsi on oppinut sen, että ainoastaan kotona ja mamman ja papan luona saa pomppia sohvilla, muualla pidetään kontit maassa)
Ja ihan onnellinen lapsi on.
Vanhemmille tämä tuottaa vähän vaivaa, meinaan lapsen kanssa hillitysti leikkiminen.
Onhan se helpompaa antaa lapsen olla kuin villipeto.