Kaamea tilanne taaperon (2,5v) ja vauvan (1,5kk) kanssa, en tiedä miten selviän..

  • Viestiketjun aloittaja paola.
  • Ensimmäinen viesti
"juu"
Samalla ikäerolla lapset ja kuopus oli ihan sylivauva. Tilanne parani kun kuopus tuli 5-6 kk:n ikään ja oppi pyörähtelemään ja ryömimään.

Meillä auttoi nämä:
-jumppapallo. Istut ja hytkytät vauvaa sylissä varovasti.
-lauleskelu ja sylissä keinuttelu
-nukkuuko vaunuissa? Ota vaunut sisälle ja nukuta sinne. Jos teillä on sisarusrattaat, laita molemmat lapset vaunuihin ja lähde ulos. Tai nuorempi liinaan/manducaan ja vanhempi rattaisiin.
-tehkää illalla niin paljon ruokaa, että voit lämmittää seuraavana päivänä mikrossa sinulle ja esikoiselle.
-Meidän vauva rauhoittui imurin äänestä. Youtubesta löytyy monen tunnin äänitteitä hakusanalla white noise.
-kun imetät, katsele samalla esikoisen kanssa kuvakirjoja.
-jos saat jonkun kaveriksi, anna vauva hänelle hoitoon hetkeksi. On rankkaa olla koko ajan kiinni vauvassa.
 
"piu"
Moimoi :)

2,5v ei tarvitse vielä kesäkukkien istuttamisia, kahvilassa käyntejä jne. Mun lapsilla ikäeroa oli 1v 2vko ja koin helpottavana sen, että vaativan vauvan kanssa esikoinen oli niin pieni, että oli tyytyväinen siihen ihan perusarjen pyörittämiseen.

Älä aseta itsellesi liian kovia vaatimuksia, kaikkea ei pidä ehtiä juuri nyt :) Mä olen ollut kova puuhaamaan lasten kanssa kaikenlaista ja on kyllä pakko sanoa, että vasta nyt 4v ja 5v. ovat aidosti kiinnostuneista osasta niistä touhuista, joita olen pitänyt aiemmin tärkeinä. Taapero nauttii eniten stressittömästä ja iloisesta äidistä, eli yritä panostaa siihen :) Mulla oli outona tapana paniikkitilanteissa, kun tuntui että nyt kyllä loppuu kädet ja äiti kesken, alkaa laulamaan lapsille Täti Monikaa. Esikoisen ikävään (eli äidin pohjaton ikävä kahden keskistä aikaa kohtaan) hoitelin vauvan ollessa unilla ja esikoisen hereillä. Siinä ei kyllä sitä omaa aikaa jäänyt, mutta yritin sinnitellä sillä ajatuksella, että vielä 6jj ja meno on toinen. Ja olikin :)
 

Yhteistyössä