Känny, riippuvuus

Tuossa lueskelin ketjua, jossa kesken 'tuoksinnan' piti jonkun ukon vastata puhelimeen.. Ja jotkut selitti, että selitti soittaessaan, et oli ollut jotain tekemässä..

Hallitseeko känny teitin elämää niin paljon, että pitää vastata, oli missä vaan?
Vai pitääkö teitin selitellä, miksi ette vastanneet?

Mulla on tapana, että puhelimeen ei aina vastata, jos vähänkään on mielenkiintoista tekemistä, enkä kyllä ala selittelemäänkään, että miksi en voinut vastata. Hallitseeko tosiaan känny jo noin paljon? Mitä se kellekkään kuuluu, mikset vastannu?
Meillä appiukko kysyy heti, että miksi et vastannu, kun koitin päivällä soitella. Siinä sitten pitäisi alkaa selitellä, että puhelin oli taskussa tms
No joo, pienet on miettimiset mulla näin aamutuimaan :>

 

Mulla on luuri aina piippauksella, jos esikoinen soittaa niin vastaan aina jos pystyn(eli en lähde suihkusta ryntäämään kuitenkaan tms), muuten saatan jättää vastaamatta ja soitan takas kun on sopiva hetki.
Ja en juuri selittele, kaikki tietää jo tän tavan ja ymmärtää et jos en oo juttutuulella ni en oo. ainoa jolle selittelen on mun oma mummo joka on yksinäinen yli 80v ja huolestuu jos en heti vastaa. hänkin kyllä ymmärtää että kun on pieniä lapsia ja vauva niin ei aina ehdi tai jaksa.

 

Minä kyllä katson, kuka soittaa, etenkin jos lapset eivät ole kotona. Mutta jos ollaan kaikki kotona ja on jotain tähdellistä tekemistä, en välttämättä vastaa. Yleensä kaikki soittavat minun puhelimeeni, mies kun ei juurikaan vastaa omaansa. Puhelin on välttämättömyys, jonka emme anna hallita itseämme. En halua olla aina tavoitettavissa, mutta kun ei meillä enää ole kotipuhelinta, vastaan paremmin nykyisin kännykkäänkin, en tiedä miksi ajatukseni siinä on muuttunut.

 

Riippuu soittajasta. Mutta yleensä vastaan. Harvoin loppujen lopuksi kukaan soittaa mulle. Netin kautta hoidetaan aika paljon puhumiset.

 

Riippuu soittajasta. Mutta yleensä vastaan. Harvoin loppujen lopuksi kukaan soittaa mulle. Netin kautta hoidetaan aika paljon puhumiset.

Korjaan. Kun on vapaapäivä niin usein jätän äänettömälle.

 

Juuri eilen viimeksi mietin samaa muuten, kun kännykkäni jäi kotiin kauppareissun ajaksi. Kummasti minullekin on tullut tapa pitää puhelin aina mukana ja takaraivoon jäi jumittamaan 'känny kotona, känny kotona'-mantra.

 

Mulle aina eräs vanhus sanoi, että jos on tärkeää asiaa soittajalla, niin yrittää heti perään soitella, tai kohta uudestaan.. Ja mulla lapset tietää, että jos äiti ei heti vastaa, nii uudestaan vaan. Mulla kun on tapana unohdella tuota puhelinta joka paikkaan, eikä sitä tuu kaivattua

 

Yleensä vastaan koska saattaa olla työpuhelu. Vapaa-ajalla en vastaa jos siltä tuntuu. Toki katson kuka soittaa.

 

Juuri eilen viimeksi mietin samaa muuten, kun kännykkäni jäi kotiin kauppareissun ajaksi. Kummasti minullekin on tullut tapa pitää puhelin aina mukana ja takaraivoon jäi jumittamaan 'känny kotona, känny kotona'-mantra.

No just näin
Tuntuu, että maailma kaatuu, etkä sinä saa siitä puhelinsoittoa
Joskus tuntuu, kun seurailee ihmisiä kaupoissa, että onko oikeasti noin tärkeää olla puhelimessa missävain. Nyt en siis tuomitse, toki itsekkin vastaan, jos oon juoruilupäällä. Mutta ne kännyt tosiaan valtaa joka paikan, vessassakin tuntuu istuessaan, että pakko mennä vastaan. Soittoääni vetää riekaleiksi, se on käsky, että nyt vastaat!

aamunsekoiluja, vasta 2kuppia kahvia takana..

 

En vastaa läheskään aina puhelimeen sen soidessa. Jos on joku hmma kesken niin aina voi soittaa takaisin, kännykästä kun yleensä näkee kuka on soittanut.