Kaipaan kokemuksia, neuvoja, mielipiteitä... Lapset joilla 5v ikäeroa eivät tule kotona lainkaan toimeen.

Pieni paljon pyytää isompaa leikkiin, isompi ei innostu pienemmän ehdotuksista vaan valittaa. Pienempi ei puhu vielä hyvin, isompi jankkaa sille koko ajan "ai mitä, minne, miksi"...

Isompi ei edes yritä jutella pienelle kunnolla (vaikka tämä ymmärtää puheen ihan hyvin) vaan huutaa aivan jatkuvasti äidille että nyt se sitä, nyt se tätä, pieni teki niin ja näin.

Apua?!

 

En osaa kyllä auttaa, mutta kommentoin kumminkin. Mun pikkuveljet on ikäeroltaan tuon 5vee ja muistan millasta tappelua se oli vielä vähän aikaa sitten. Ihan siis oikeeta tappelua että olivat toistensa kimpussa tai sitten henkistä väkivaltaa. Pahimmilaan varmaan oli jossain 10 vuoden paikkeilla tai jossain, en tiedä kun nuorempi veljistäni oli vajaa 5 vee kun muutin kotoa. Nyt ovat molemmat jo aikuisia ja ovat toistensa parhaat kaverit.

 

Veikkaan et vanhempi on sitä tyyppiä joka ei "luonnostaan" osaa olla pienempien kanssa. Silloin on ehkä helpointa, että vinkkaat itse mitä voisivat tehdä kaksistaan (tai yhdessä sinun kanssasi), ja sitten voi pitää ajat jolloin isompi tekee isojen juttuja eikä ns. tarvitse leikkiä pienemmän kanssa. Ja isommalle voi ihan hyvin kommentoida, että kyllä se pienempi ymmärtää kun vaan selität; meillä oli vähän samaa ennen kuin nuorempi alkoi puhua kunnolla, ja ikäeroa on puolet teidän ikäerosta.

 

Kiitos kommenteista! Eli rauhallisempia aikoja ilmeisesti odotettavissa sitten hamassa tulevaisuudessa

Jiipeellä tosi hyviä ehdotuksia, kiitos. Isompi vaan on niin utelias, ettei kuitenkaan malta olla omissa oloissaan vaan aina siellä missä muut on ja jotain tapahtuu. Tai sitten toivoo äidin seuraa kahden, ilman pienempää. Joka on aika mahdotonta kun pieni ei nuku tms. isomman ollessa kotona.

 

Niin olis toki kiva kuulla lisääkin kommentointia...

 

Mulla ja pikkusiskollani on ikäeroa juuri tuo 5 vuotta. Ja voin sanoa, että meillä oli pienenä ihan järkyttäviä riitoja :/ En yhtään tykännyt, jos sisko änkesi mukaan leikkimään, jos mulla oli kavereita käymässä. Usein taisteltiin ihan tosissaan, mukana oli puremista, potkimista, hiusten repimistä, toisen päälle pissimistä... Jossain vaiheessa tilanne rauhoittui, kai ne vanhemmat keksi meille sitten sellaista yhteistä tekemistä, että ei tarvinnut olla jatkuvasti tappelemassa. Ja monesti jos mulla oli kotona kavereita kylässä, oli pikkusiskollakin sitten hänen ikäistään seuraa. Nyt aikuisena ollaan todella hyviä ystäviä, eikä kumpikaan kanna kaunaa, vaikka toisiamme vähän pureskeltiinkin

 

Tuollainen 4-5 vuotta taitaa olla se pahin mahdollinen ikäero lapsuudessa sisaruksille. Sitten kun toinen on yläkoulussa helpottaa ja sisarukset varmaan lähentyvät. Paitsi jos temperamentit tmv. aiheuttavat skismaa.