Kaipuu muualle!

Katselin etuovesta asuntoja, oli yksi asunto meidän vanhasta pihapiiristä ja tuli aivan tippa silmään. Tämä on joka vuosi sama juttu, aina kevään tullen alan kaivata takaisin entisille kotikulmille.

Olisi aikoinaan pitänyt luottaa omiin tunteisiin, asunnon kun laitoimme myyntiin niin tuli tunne että haluan perua koko jutun, erittäin vahva tunne jatkui siihen asti kunnes piti kodin ovi sulkea viimeisen kerran takanani.

Palasin siis takaisin omille synnyinseuduille, omat vanhempani (eroneet) meitä tänne houkuttelivat, halusivat lapsen lapset lähelleen jne.

Ja kyllä, olen koittanut sopeutua tänne takaisin enkä lasten takia voi enää pois täältä lähteä mutta tämä kaipuu, tämä on välillä ihan sietämätöntä!

 

tiedän niin tunteen. itsekkin aina välillä kaipaan edelliseen kaupunkiin, aivan mielettömästi. Mutta olen joka kerta sanonut itselleni, että vielä jonain päivänä...

 

kauanko teillä on muutosta?

 

tiedän niin tunteen. itsekkin aina välillä kaipaan edelliseen kaupunkiin, aivan mielettömästi. Mutta olen joka kerta sanonut itselleni, että vielä jonain päivänä...

Voi ihanaa, kiitos että joku ymmärtää! Tuota minäkin koitan itselleni sanoa että sitten kun lapset muuttavat pois kotoa, sitten minäkin lähden tai siis miehen kanssa lähdetään...

Tulee välillä aivan pakonomainen tarve päästä edes käymään pääkaupunkiseudulla, todella levoton olo ellei mahdollisuutta reissuun.

 

kauanko teillä on muutosta?

Syyskuussa 2002 olemme muuttaneet että aikaa sopeutumiseen on kyllä ollut.

 

Totta turiset. On pakko saada keino millä pääsisi lähemmäksi. Katselinpa itse eilen Etuovesta kesä mökkejä kyseisestä kaupungista=) hihhii... jos sitten joskus!

 

Totta turiset. On pakko saada keino millä pääsisi lähemmäksi. Katselinpa itse eilen Etuovesta kesä mökkejä kyseisestä kaupungista=) hihhii... jos sitten joskus!

Ei oikein taida olla järkeä meidän katsella mökkiä entisestä kotikunnasta, matkaa kuitenkin yli 400 km. Ei kovin usein tulisi mökille lähdettyä, luulisin...

Mutta joskus, joskus mä vielä muutan!