suuri suru
Aivojen "keskiviivaa esim ei erottunut ollenkaan..
Ja niskassa oli myös kai jotain..
Mä olen miettinyt itkien,että olen julma ihminen koska toivn että lapsi menehtyisi ennen syntymäänsä,jotten itse joutuisi tekemään mitään päätöksiä.
Tiedän,ettei minusta olisi vakavasti vammaisen lapsen äidiksi.
Mitä elämää se edes olisi ellei koskaan oppisi kävelemään,puhumaan..lisänä olisi liuta muita sairauksia ehkä.
Kuinka paljon se menetys sattuisi,kun tottuisikin siihen lapseen ja rakastaisi vielä enmmän?
Jotain hemmetin pahaa mun on täytynyt tehdä tässä elämässä.
Aiemmissa raskauksissa olen polttanut tupakan tai pari päivässä,tässä raskaudessa alussa lopetin tupakoinnin ja olen elänyt terveemmin kuin ennen ja nyt sit käy näin.
Ja niskassa oli myös kai jotain..
Mä olen miettinyt itkien,että olen julma ihminen koska toivn että lapsi menehtyisi ennen syntymäänsä,jotten itse joutuisi tekemään mitään päätöksiä.
Tiedän,ettei minusta olisi vakavasti vammaisen lapsen äidiksi.
Mitä elämää se edes olisi ellei koskaan oppisi kävelemään,puhumaan..lisänä olisi liuta muita sairauksia ehkä.
Kuinka paljon se menetys sattuisi,kun tottuisikin siihen lapseen ja rakastaisi vielä enmmän?
Jotain hemmetin pahaa mun on täytynyt tehdä tässä elämässä.
Aiemmissa raskauksissa olen polttanut tupakan tai pari päivässä,tässä raskaudessa alussa lopetin tupakoinnin ja olen elänyt terveemmin kuin ennen ja nyt sit käy näin.
suuri suru
Joka vanhemman painajainen
Eikö rakenneultrassa huomattu mitään epänormaalia?
En mä osaa muuta kuin toivottaa kovasti jaksamista tässä kamalassa tilanteessa :hug:
Rakenne ultra tehtiin vasta nyt koska viikot oli laskettu kuukautisten loppumisen mukaan,mun vatsa on myös hyvin paljon pienempi kuin näillä viikoilla eiemmista lapsista joten ei neuvolantäti tai neuvolalääkäri tai kukaan osannut aavistaa raskauden olevan jo näin pitkällä.
Mutta nyt kun rakenneultra tehtiin sanoi lääkäri,että sikiön koko,luiden pituudet ym viittaa enempiin viikkoihin ja antoi uuden lasketunajankin.
Ei siis tehty ollenkaan sitä niskaturvotusultraakaan?
täällä samantapaista
Mulla on ollut ihan samat ajatukset. Se että en osaisi/pystyisi/jaksaisi olla vammaisen lapsen äiti. Tuntuu niin itsekkäältä ajatella niin, mutta ajattelen myös ensimmäistä lastani joka joutuisi aivan varmasti kärsimään sisaren vammaisuudesta. Keskeytyksen päätös oli toki raskas, mutta helppo.Aivojen "keskiviivaa esim ei erottunut ollenkaan..
Ja niskassa oli myös kai jotain..
Mä olen miettinyt itkien,että olen julma ihminen koska toivn että lapsi menehtyisi ennen syntymäänsä,jotten itse joutuisi tekemään mitään päätöksiä.
Tiedän,ettei minusta olisi vakavasti vammaisen lapsen äidiksi.
Mitä elämää se edes olisi ellei koskaan oppisi kävelemään,puhumaan..lisänä olisi liuta muita sairauksia ehkä.
Kuinka paljon se menetys sattuisi,kun tottuisikin siihen lapseen ja rakastaisi vielä enmmän?
Jotain hemmetin pahaa mun on täytynyt tehdä tässä elämässä.
Aiemmissa raskauksissa olen polttanut tupakan tai pari päivässä,tässä raskaudessa alussa lopetin tupakoinnin ja olen elänyt terveemmin kuin ennen ja nyt sit käy näin.
Olen myös ajatellut että olen jotain väärää tai pahaa tehnyt elämässäni, sillä eihän näin käy tavallisille ihmisille. downia on mun ikäluokassani jotain 1/1500 ja se osui mun kohdalleni. Tämän on pakko olla karmaa.
Järjellä kuitenkin kun yritän asiaa ajatella niin elämä vain on tälläistä, ja voin kuvitella että sinulle on raskaampaa kuin minulla juuri nyt, ehkä siksi että viikkoja on noin paljon jo ettei tavalliseen keskeytykseen pääse.
Mä toivotan sydämmeni pohjasta tsemppia sulle.
Koska sulla on aika jatkotutkimuksiin?
Blue
Voi kamala... :'(
Et ole tehnyt mitään, näitä sattuu maailman ihanimmillekin ihmisille.
Se on elämää, välillä tosi kurjaa sellaista. Pitää vaan koittaa jaksaa. :heart:
Isosti, isosti, isosti voimia eteenpäin. :hug:
Voi kun osaisi sanoa jotain muutakin kuin pelkkiä latteuksia.. |O
Et ole tehnyt mitään, näitä sattuu maailman ihanimmillekin ihmisille.
Se on elämää, välillä tosi kurjaa sellaista. Pitää vaan koittaa jaksaa. :heart:
Isosti, isosti, isosti voimia eteenpäin. :hug:
Voi kun osaisi sanoa jotain muutakin kuin pelkkiä latteuksia.. |O
:hug: En usko hetkeäkään, että kyse on jostain mitä olet tehnyt tai jättänyt tekemättä. Elämän mukana tulee ennakoimattomuuksia ja suruja. Sellaista ei toivo kenellekään tapahtuvaksi.Aivojen "keskiviivaa esim ei erottunut ollenkaan..
Ja niskassa oli myös kai jotain..
Mä olen miettinyt itkien,että olen julma ihminen koska toivn että lapsi menehtyisi ennen syntymäänsä,jotten itse joutuisi tekemään mitään päätöksiä.
Tiedän,ettei minusta olisi vakavasti vammaisen lapsen äidiksi.
Mitä elämää se edes olisi ellei koskaan oppisi kävelemään,puhumaan..lisänä olisi liuta muita sairauksia ehkä.
Kuinka paljon se menetys sattuisi,kun tottuisikin siihen lapseen ja rakastaisi vielä enmmän?
Jotain hemmetin pahaa mun on täytynyt tehdä tässä elämässä.
Aiemmissa raskauksissa olen polttanut tupakan tai pari päivässä,tässä raskaudessa alussa lopetin tupakoinnin ja olen elänyt terveemmin kuin ennen ja nyt sit käy näin.
Eikä ajatuksesi ole julmia, epänormaaleja tai väärin. Ne ovat täysin normaaleja ajatuksia surussasi.
Toivon kaikkea parasta. :hug: Toivottavasti saat vastauksia nopeasti, ettei tarvitse odottaa turhan kauan.
Viimeksi muokattu:
"vieras"
Syvin osanottoni ja voimia tulevaan, mitä se tuleva sitten ikinä onkaan!
Ja huom. Suomessa saa Valviran luvalla, lääkärin lähetteellä raskauden keskeyttää tietyin ehdoin korkeintaan alle 24-raskausviikolla, ei enää sen myöhemmin.
Ja huom. Suomessa saa Valviran luvalla, lääkärin lähetteellä raskauden keskeyttää tietyin ehdoin korkeintaan alle 24-raskausviikolla, ei enää sen myöhemmin.
piupo
Nyt tää tarina ei kyllä täsmää. Eli olet hypännyt yli np-ultran, kuukautiset kestäneet 10viikkoa kun la on laskettu niitten mukaan, jolloin olisi nyt rakenneultra, mutta ollaankin 10 viikkoa pidemmällä.
Olen ymmärtänyt niin, etteivät kaikki kunnat tarjoa np-ultraa?
Laki sanoo näin;
"Kunnan tulee järjestää asukkailleen valtakunnallisen seulontaohjelman mukaiset seulonnat seuraavasti:
3) raskaana oleville:
a) varhaisraskauden yleinen ultraäänitutkimus raskausviikolla 10+013+6
b) kromosomipoikkeavuuksien selvittäminen ensisijaisesti varhaisraskauden yhdistelmäseulonnan avulla (veriseula raskausviikolla 9+0-11+6 ja niskaturvotuksen mittaus yleisen ultraäänitutkimuksen yhteydessä raskausviikolla 11+0-13+6) tai vaihtoehtoisesti keskiraskauden seerumiseulonnan avulla raskausviikolla 15+0-16+6 ja
c) ultraäänitutkimus vaikeiden rakennepoikkeavuuksien selvittämiseksi raskausviikolla 18+0-21+6 tai raskausviikon 24+0 jälkeen
Tämä asetus tulee voimaan 1 päivänä toukokuuta 2009."
Mutta osallistuminen on toki vapaaehtoista, ts. kaikille ei tehdä näitä ultria.
piupo
Kaksi ultraa on nykyään lakisääteinen juttu.
No hyvä. Enhän mie sitä tiennyt, kun omista raskauksista on ikuisuus.
Ei mennyt tääkään päivä hukkaan, kun jotain uutta onkeen tarttui.
"minä"
Itsesyytökset ovat tuttuja, mutta niin turhia. En jaksa uskoa että olisit itse voinut vaikuttaa tähän millään tavalla. Hae tietoa, niin ymmärrät että itsesyytökset ovat turhia. Jos kyseessä on anenkefalia, niin silloin voit tehdä raskauden keskeytyksen. Itse koin, että oli parempi keskeyttää mahdollisimman varhaisessa vaiheessa. Ei ehtinyt enää enempää kiintyä lapseen.Aivojen "keskiviivaa esim ei erottunut ollenkaan..
Ja niskassa oli myös kai jotain..
Mä olen miettinyt itkien,että olen julma ihminen koska toivn että lapsi menehtyisi ennen syntymäänsä,jotten itse joutuisi tekemään mitään päätöksiä.
Tiedän,ettei minusta olisi vakavasti vammaisen lapsen äidiksi.
Mitä elämää se edes olisi ellei koskaan oppisi kävelemään,puhumaan..lisänä olisi liuta muita sairauksia ehkä.
Kuinka paljon se menetys sattuisi,kun tottuisikin siihen lapseen ja rakastaisi vielä enmmän?
Jotain hemmetin pahaa mun on täytynyt tehdä tässä elämässä.
Aiemmissa raskauksissa olen polttanut tupakan tai pari päivässä,tässä raskaudessa alussa lopetin tupakoinnin ja olen elänyt terveemmin kuin ennen ja nyt sit käy näin.
suuri suru
Siis mulla on tulut kuukautiset,joten olen hankkiutunut neuvolaan vasta kuukautisten poisjäännin jälkeen ja positiivisen testin tehneenä.
Alkuajan ultra jäi väliin,syystä jota en tiedä edelleenkään.
Neuvolan ja mun laskujen mukaan nyt olis ollut menossa vasta viikko 19.
Ja mulle on tehty aiemmastakin lapsesta muuten vain yksi ultra.
Alkuajan ultra jäi väliin,syystä jota en tiedä edelleenkään.
Neuvolan ja mun laskujen mukaan nyt olis ollut menossa vasta viikko 19.
Ja mulle on tehty aiemmastakin lapsesta muuten vain yksi ultra.
"minä"
Meidän kunnassa on raskauden toteamis ultra viikolla 10 tai 11 ja seuraava on rakenneultra. Kaikissa kunnissa ei tehdä np- ultraa.
Suomessa saa keskeytyksen millä viikolla hyvänsä, jos sikiö on todettu elinkelvottomasti eli jos vauva hyvin suurella todennäköisyydellä kuolee kohtuun tai hyvin pian syntymän jälkeen, voidaan keskeytys tehdä myös ap:n viikoilla
"minä"
Luin kyllä, mutta et tainnut lukea aikaisempaa kirjoitustani. Ystäväni synnytti lapsen viikolla 34, koska synnytys käynnistettiin ennenaikaisesti vaikean vammaisuuden vuoksi. Keskeytys mikä keskeytys. Ainoa ero näillä varhaisten viikkojen keskeytyksillä myöhäisiin on se, että varhaisissa keskeytyksissä sikiö kuolee lääkkeellisesti jo kohdussa ja vasta sitten synnytetään.
Valtavasti voimia sinulle!
Muuten en osaa lohduttaa kuin sanomalla, että minäkin olin joitakin vuosia sitten sitä mieltä, että minusta ei olisi vammaisen äidiksi. Mutta näyttää minusta kuitenkin olevan. Ja samaa sanoi eräs äiti, jonka eilen tapasin. Hänkin sanoi aina ajatelleensa, että koskaan hänestä ei olisi vammaisen lapsen äidiksi, mutta sitten kun vammainen lapsi hänelle tuli, hän huomasi, että ei vammaisen lapsen äitiys olekaan elämää kummempaa.
Uskon, että sinulla on voimia juuri siihen, mitä edessäsi on, vaikka nyt muulta tuntuisikin.
Muuten en osaa lohduttaa kuin sanomalla, että minäkin olin joitakin vuosia sitten sitä mieltä, että minusta ei olisi vammaisen äidiksi. Mutta näyttää minusta kuitenkin olevan.
Ja samaa sanoi eräs äiti, jonka eilen tapasin. Hänkin sanoi aina ajatelleensa, että koskaan hänestä ei olisi vammaisen lapsen äidiksi, mutta sitten kun vammainen lapsi hänelle tuli, hän huomasi, että ei vammaisen lapsen äitiys olekaan elämää kummempaa. Uskon, että sinulla on voimia juuri siihen, mitä edessäsi on, vaikka nyt muulta tuntuisikin.
Kamala tilanne! En voi edes kuvitella, miltä ap:sta tuntuu nyt. Pienen minäkin olen menettänyt, mutta en ihan noin. Mulla meni silloin raskaus oikein hyvin ja syntyi terve vauva,mutta hän sitten äkillisesti (tai no teholla oli kaksi päivää) kuoli vajaan parin viikon ikäisenä.
Todella paljon voimia tulevaan. Ja koita jättää itsesyytökset pois. Tämä ei ole sun syytäs millään tavalla etkä mitään olisi voinut tehdä toisin. Toisinaan vain näitä kamalia asioita sattuu ja sille ei voi mitään. Nää sanat ei varmasti auta sua tällä hetkellä yhtään, mutta aikanaan ehkä. Epätietoisuus on kamala seuralainen.. :hug:
Todella paljon voimia tulevaan. Ja koita jättää itsesyytökset pois. Tämä ei ole sun syytäs millään tavalla etkä mitään olisi voinut tehdä toisin. Toisinaan vain näitä kamalia asioita sattuu ja sille ei voi mitään. Nää sanat ei varmasti auta sua tällä hetkellä yhtään, mutta aikanaan ehkä. Epätietoisuus on kamala seuralainen.. :hug: