kannattaako lapsensa menettäneelle sanoa

Mitään siitä, että sillä lapsella on kaikki oikein hyvin, että se on enkelinä taivaassa?
Entä siitä, että ne vanhemmat tapaa sen lapsen taas aikanaan?

 

Mä en sanois noin koska

A) Taivasta ei ole
B) Enkeleitä ei ole
C) Ei tapaa koska se on kuollut ja vanhemmat on silloin kuolleita. Kuolleet mätänee maan alla tuhkataan tai mitä vaan mutta ne ei treffaile toisiaan.

Mä en sanois mitään vaan halaisin ja yrittäisin auttaa arjessa selviämisessa yksinkertaisilla asioilla kuten ihan läsnäololla veisin valmista ruokaa jne

 

No itse asiassa vaikka en uskovainen olekaan, niin nuo hengen asiat ovat vähän sellaisia ettei Hattara-Aurorakaan varmaksi pysty sanomaan, onko ihmisellä sielua ja jos on niin mitä sille kuoleman jälkeen tapahtuu.

Samaa mieltä tosin olen ettei kannata sanoa että lapsen olisi nyt hyvä olla tms, saattaa tuntua liian kipeältä vanhemmista että tuodaan se noin konkreettisesti puheisiin ettei lasta enää ole täällä.

 

Mä en sanois noin koska

A) Taivasta ei ole
B) Enkeleitä ei ole
C) Ei tapaa koska se on kuollut ja vanhemmat on silloin kuolleita. Kuolleet mätänee maan alla tuhkataan tai mitä vaan mutta ne ei treffaile toisiaan.

Mä en sanois mitään vaan halaisin ja yrittäisin auttaa arjessa selviämisessa yksinkertaisilla asioilla kuten ihan läsnäololla veisin valmista ruokaa jne

Sitäpä mä just mietinki, että ei ehkä kannata sanoa, jos ei ole varma siitä että uskooko ne noihi asioihi...? Mut sit siinä tapauksessa, että ne iteki sanoo että siitä lapsesta tuli enkeli...?

Ehkä on sit parempi olla sanomatta noita, ettei vahingossakaan vaan loukkaa tai jotai...

 

En varmaan sanoisi mitään tuollaista. Kuuntelisin vain jos minulle asiasta halutaan puhua ja osoittaisin myötätuntoa sen enempää selittelemättä. Apua voisin tarjota ihan arkisiin asioihin, jos sitä kaipaavat.

 

Tuo on kyllä asiana niin raskas, ettei välttämättä tartte sanoa mitään erikoista - ihan läsnäolo ja olkapää ovat varmaan tärkeimmät.

 

Ei kannata. Se voi kuulostaa siltä, että parempihan sille lapselle oli kuilla kuine lää teidän kanssa täällä...

Kannattaa vain sanoa, että on tukena, ottaa osaa jne.

 

No itse asiassa vaikka en uskovainen olekaan, niin nuo hengen asiat ovat vähän sellaisia ettei Hattara-Aurorakaan varmaksi pysty sanomaan, onko ihmisellä sielua ja jos on niin mitä sille kuoleman jälkeen tapahtuu.

Samaa mieltä tosin olen ettei kannata sanoa että lapsen olisi nyt hyvä olla tms, saattaa tuntua liian kipeältä vanhemmista että tuodaan se noin konkreettisesti puheisiin ettei lasta enää ole täällä.

WTF Mitä kyseenalaistetaanko mua täällä?!?!? |O

 

Jees indeed, mä olen toisinaan aika kova kyseenalaistamaan millon ketäkin.

 

En puhuisi, kuuntelisin vain.
Luin kerran pahojen kriisien läpikäyneiden ihmisten kertomuksia ja kaikilla tuntui lopulta olevan sama ongelma, ja se oli se, että he lopettivat siitä vaikeasta asiasta puhumisen, koska ajattelivat, että muut ei jaksa enää vatkata kerta toisensa jälkeen sitä samaa asiaa, vaikka heillä itsellään oli vielä kova tarve puhua ja purkaa tapahtunutta.
Eli ilmoittaisin vain hienovaraisesti, että minä jaksan kuunnella uudelleen ja uudelleen aina, kun he haluavat puhua, vaikka en ehkä paljon mitään osaisikaan vastata tai lohduttaa.

 

Jees indeed, mä olen toisinaan aika kova kyseenalaistamaan millon ketäkin.

Voisiko joskus rajoittaa, uskoo tai ei?

 

Kannattako aina sanoa jotain? Eikö joskus voi olla vaan ihan hiljaa ja kuunnella, tai olla vaan.
Ikävä tilanne, mutta joskus on parempi vaan olemalla läsnä kertoa myötä elämisestään toisen surussa.

 

Jos vanhemmat uskovat taivaaseen/hengellisiin asioihin, niin ei varmasti ole haittaa että sanoo lohduttavia asioita, esim jos lapsi kärsinyt kivuista ennen kuolemaa --> nyt ei enää kipuja. Itse sanoisin ehkä niin että lapsi on nyt enkeleiden kanssa hyvässä turvassa, en niin että lapsi muuttuu enkeliksi. Itse olen sitä mieltä että lohduttavat sanat auttavat aina, vaikka olisivatkin ns. itsestään selviä asioita, mutta myös läsnäolo/kuuntelevat korvat ovat tärkeitä.

 

Mulle saisi sanoa, vaikka en kristinuskoa tunnustakaan. (uskon jälleensyntymään ) Mutta jos vanhemmat eivät usko että on mitään kuoleman jälkeen niin voi olla että nuo sanat vain satuttaa, ehkä? tai sitten ei.

Ja yksi asia mitä ei kannata sanoa on: "mä tiedän miltä teistä tuntuu"
Jos ei todella ole kokenut OMAN lapsen kuolemaa.

 

Silloin kun mun sisko kuoli niin yks vitun idiootti kysyi mun äidiltä että koskas se kuolleeksi KIITTÄMINEN oikein olikaan . Se on ilmeisesti ortodoksi ja niille kuoleminen on ihana asia kun pääsee jumalan luo...Mä en ole väkivaltainen ihminen mut jos mä olisin ollut paikalla niin se akka olis saanu pataan ja huolella... Mitä kiittämistä on 21 vuotiaan nuoren ihmisen kuolemisessa, kysyn vaan!!

Tosiaan, niinkuin monet on täällä jo sanoneetkin, parasta on vaan olla vierellä ja jaksaa kuunnella. Mäkin puhuin mun siskosta kaikille jotka vaan vähänkin jaksoi kuunnella. Ja oikeastaan yksi asia on tärkein; älä pelästy itkua, se tulee ainakin alussa melkein aina kun menetetystä rakkaastaan puhuu.

 

Silloin kun mun sisko kuoli niin yks vitun idiootti kysyi mun äidiltä että koskas se kuolleeksi KIITTÄMINEN oikein olikaan . Se on ilmeisesti ortodoksi ja niille kuoleminen on ihana asia kun pääsee jumalan luo...Mä en ole väkivaltainen ihminen mut jos mä olisin ollut paikalla niin se akka olis saanu pataan ja huolella... Mitä kiittämistä on 21 vuotiaan nuoren ihmisen kuolemisessa, kysyn vaan!!

Tosiaan, niinkuin monet on täällä jo sanoneetkin, parasta on vaan olla vierellä ja jaksaa kuunnella. Mäkin puhuin mun siskosta kaikille jotka vaan vähänkin jaksoi kuunnella. Ja oikeastaan yksi asia on tärkein; älä pelästy itkua, se tulee ainakin alussa melkein aina kun menetetystä rakkaastaan puhuu.

ehkä tuossa oli kuitenkin kyseessä inhimillinen erehdys jolla ei ollu tarkoitus loukata ketään.

 

Mun mielestä on ällöttävää sanoa että "lapsi on enkeli" hey cmoon.. ei sitä tietty voi tietää että mihin lapsi menee kuoltuaan vai meneekö minnekkään,mutta tää enkelivauvoista puhuminen on ainakin mun korvaan jotenkin todella karmivaa.

 

Minä sanoisin, että sillä on nyt hyvä olla, jos tämä on ollut pitkään sairaana ja kuollut sairauden murjomana.
Helpotushan se siinä vaiheessa on, oli sitten uskovainen tai ei.