Kannattaako/uskaltaako opiskelijana lisääntyä?

Onko lapsen hankkiminen kesken opiskeluiden kaikin tavoin typerä veto?

Taustaa: Olen 26v ja mieheni kolmekymppinen. Minä opiskelen yliopistossa ja mies vakituisissa töissä. Miehellä vakipaikka ja minä teen opiskelujen ohessa osa-aikaisesti oman alani töitä (alemmissa tehtävissä kuin mitä tekisin jos olisin jo valmistunut). Olemme naimisissa, omistusasunto löytyy. Mies haluaisi laittaa esikoisen aluille ja minustakin nyt olisi hyvä ikä saada ensimmäinen lapsi. Olemme molemmat puhuneet alustavasti vain yhdestä lapsesta mutta todenneet että ei voi tietää jos tulevaisuudessa haluaa enemmän. Mutta lähtökohtaisesti yksi lapsi riittäisi meille.

Kannattaako?

Olen miettinyt plussia ja miinuksia mutta tuntuu etten mitään tiedä varmaksi. Jos raskautuisin kesken opiskeluideni, valmistuminen venyisi parilla vuodella mutta toisaalta työllistymismahdollisuuteni olisivat ihan hyvät. Jos taas valmistun ennen perheen perustamista niin uskaltaisiko minua kukaan palkata pari vuotta vajaa 30-vee naimisissa olevaa naista joka on tikittävä raskauspommi? Mutta jos nyt laitamme vauva-projektin aluille niin pelkäävätkö työnantajani sitten minun raskautuvan lähiaikoina uudestaan jos sitten noin vuoden-puolentoista vanhempainvapaan jälkeen opintoni viimeistelen ja valmistun?

Uskallammeko hankkia lapsen nyt? Vai pitäisikö lykätä parilla-kolmella vuodella ja valmistua ja työllistyä ensin? Onko sikamaista kärkkyä vakipaikkaa ja raskautua heti sen saatuaan?

Olen ihan hukassa elämän suunnittelun kanssa! Jos vahinko kävisi niin kaikki olisi selkeääettä sen mukaan mennään mutta kun pitäisi suunnitella niin pakko miettiä mikä on viisasta ja mikä ei... Auttakaa nuorta ja tyhmää!

 

Uskallatte, anna mennä vain, ei elämää voi täysin ennustaa ja suunnitella!
Miehellä on vakituinen työ ja sinullakin kelpo opiskelupaikka odottamassa.

Ja kuka sitä tietää kuinka nopeasti se lapsi edes suostuu tulemaan?
Ehkäisy pois jos siltä tuntuu, tulee jos on tullakseen.

 

Kannattaa, koska sinulla alkaa kohta olla ikäkin jo mietintää aiheuttavana tekijänä. 35-vuotiaana naisen hedelmällisyys alkaa laskea rivakasti ja geenivirheiden määrä nousee, eli jos alatte nyt suunnitella lasta ja toteuttaa suunnitelmaa, on silti ihan normaalia että raskaus alkaa vasta vuoden yrittämisen jälkeen. Olet joka tapauksessa työnantajien silmissä noin 24-38 -vuotiaana potentiaalinen vauvanvääntäjä, joten sitä on turha murehtia. Vakipaikan ehdit kyllä saada ja opiskelijana/perheellisenä voit hyvin tehdä keikkahommia, jotka nekin näyttävät hyviltä CV:ssä. 26-vuotiaana et todellakaan ole enää "nuori", ensisynnyttäjien keski-ikä on 28 v.

 

Mä ajattelen, että kesken koulutuksen ei kannata raskaaksi hankkiutua.

 

Itse sain esikoisen 20-vuotiaana kesken opintojen. Suunnittelin seuraavien lapsien tuloa, kun olin valmistunut, mutta ei niitä sitten enää tullutkaan yrityksestä huolimatta. Nyt voin vaan olla kiitollinen, että tuon yhden lapsen saimme tuolloin, vaikka puitteet ja rahatilanne eivät tuolloin parhaimpia mahdollisia olleet.

Joten itse jotenkin ajattelen, että elämää ei voi koskaan suunnitella ja ennustaa liiaksi, koskaan ei tiedä tuleeko niitä lapsia silloin kuin toivoo ja toki ikäkin aina lisää vaikeutta saada lapsia. Elämä kantaa ja asiat järjestyvät aina jotenkin, ja jos liikaa miettii, niin onko koskaan juuri se oikea aika saada lasta...

 

Jos tarkoitat kannattaako taloudellisesti, niin ei kannata. Opiskele mieluummin vauhdilla loppuun. Hanki työpaikka, vaikka määräaikainen. Häviät paljon äitiysrahoissa,jos teet lapsen opiskelijana. Lapsen kanssa opiskelut voivat viivastyä pahastikin tai jopa keskeytyä.

 

Ei kantsi.
t. opiskeleva äiti

 

Jos tiedät että haluat lapsen ja juuri nykyisen miehesi kanssa, kannattaa yrittää raskautua. Et voi tietää kuinka helposti tulet raskaaksi. Jompi kumpi teistä voi myös myöhemmin sairastua niin, että se hankaloittaa tai jopa estää lapsen saannin. Elämää ei voi suunnitella, tai siis jos joku on varmaa, niin se, että elämä ei mene suunnitellulla tavalla. Jos kävisikin niin, että parin vuoden päästä ette saisikaan lasta, voisi olla, että katuisit melkoisesti sitä, ettette yrittäneet aiemmin.

 

Kaveri lähti oikikseen opiskelemaan kahden lapsen syntymän jälkeen ja kolmas syntyi sitten kesken opiskelujen, muistaakseni kolmantena opiskeluvuotena. Duunia kaverille löytyi jo ennen valmistumistaan, eli hänen kohdallaan ei ainakaan haitannut menoa (tietty kaverilla jo kolme muksua, eli työnantaja voi ajatella, että eiköhän ne lapset ole siinä -> käsittääkseni kaverin lapsiluku onkin täynnä). Mä en ihan opiskelujen ekana vuonna hankkiutuisi raskaaksi, mutta jos puolessa välissäkin on jo menossa, niin mikäs siinä. Sun miehellä on vakipaikka ja teillä on elämä muutenkin mallillaan, niin mikäs teitä estäisi. Ja tosiasia tietty on sekin, että joillakin siinä raskautumisessa saattaa vierähtää aikaa enemmän kuin yksi tai kaksi kiertoa.

 

Mä ajattelen, että kesken koulutuksen ei kannata raskaaksi hankkiutua.

Tämä minullakin on se suurin epävarmuudenaiheuttaja.
Toisaalta; minulla on ylioppilastutkinto sekä ammatillinen perustutkinto alla. CV on täynnä kesätöitä, osa-aikaista, keikkatyötä muttei yhtään vakituista työpaikkaa. Nyt opsikelen alaa jossa työllisyys on hyvä ja oman alan työkokemusta on koulun oheen kertynyt. Sitä vakaata työtä ei ole, mutta en siltikään ole sitäkään tyyppiä joka ei ole ikinä töitä tehnyt.

Työkokemusta siis on. Mutta palavasti haluan sekä perheen että työllistyä tälle alalle. Koska vielä ei ole lapsia, yritän parhaani mukaan laskelmoida sitä parasta aikaa raskaudelle. Onko se NYT kun olen vielä kohtuullisen hyvässä lisääntymisiässä vai onko se SITTEN kun olen saavuttanut maisterin paperit ja vakityön. Mutta saanko ikinä vakityötä jos olen potentiaalinen heti-kun-mahdollista-äitiyslomalle jääjä? En usko että työnantajat ovat niin typeriä etteivätkö muka tajuaisi että lähiaikoina alan perhettä perustamaan jos sen lykkään valmistumisen jälkeiseen aikaan. Mutta niihin aikoihin alkaa myös se 30v kolkuttelemaan ovelle. En haluaisi riskiraskausaikana esikoista tehdä ja joutua sitten toteamaan että on liian myöhäistä...

Nämä lienevät monen muunkin ikätovereideni kipuiluja, mutta kun tulevaisuuteen ei voi nähdä, niin ainoa tapa on kuunnella vanhempien ja kokeneempien kokemuksia ja näkökulmia asiasta. Vauvakuumetta on, joskaan ei ihan pakottavana, haluan sekä lapsen että uran...

 

Mä ajattelen, että kesken koulutuksen ei kannata raskaaksi hankkiutua.

Ajattelen samoin. Opiskelu onnistuu jälkikasvunkin kanssa, mutta on monin verroin työläämpää. Sanon näin ihan oman kokemuksen rintaäänellä.

 

Mä taas ihmettelen niitä joiden mielestä opiskelu + lapsi on rankkkaa. Työelämä + lapset on monin veroin rankempaa. Rahallisesti tietty helpompaa kun on töissä mutta kokonaisuutena ei. Tietty jo vertaa lapsettomana opiskeluun niin puhutaan jo eri asiasta mutta siitä ei minulla kokemusta. Sain esikoiseni ennen opiskelu +jonkinnäköiseen uraputkeen lähtöä.

 

En hankkisi lasta ennen valmistumista, jos kyse on muutamasta vuodesta. Itse oon nyt opiskellut työn ohessa pienen lapsen äitinä yo:lla eikä ole helppoa! Eli valmistu, työllisty ja hanki sitten se lapsi.

 

[QUOTE="vieras";28022818]Mä taas ihmettelen niitä joiden mielestä opiskelu + lapsi on rankkkaa. Työelämä + lapset on monin veroin rankempaa. Rahallisesti tietty helpompaa kun on töissä mutta kokonaisuutena ei. Tietty jo vertaa lapsettomana opiskeluun niin puhutaan jo eri asiasta mutta siitä ei minulla kokemusta. Sain esikoiseni ennen opiskelu +jonkinnäköiseen uraputkeen lähtöä.[/QUOTE]

Pakko sanoa tähän, että työt kun loppuu, niin sulla on aikaa lapselle. Koulupäivä kun loppuu, sun täytyy alkaa tehdä itsenäisiä tehtäviä, lukea tenttiin jnejnejne. Eli ei todellakaan jää lapselle aikaa.

Lasten kannalta ajateltuna ehdottomasti ensin opiskelut alta pois ja sen jälkeen vasta lapsi.

 

Ensin opiskelut, sitten työ ja sitten lapsi ovat minullekin se ihanne... mutta kysymys kuuluukin: palkkaako kukaan naista joka on viittä vaille 30, naimisissa mutta lapseton? Kun lapsen haluan, tuntuu härskiltä valehdellakaan jos ja kun työhaastattelussa kysytään perhetilanteesta nyt ja tulevaisuudessa (ja sitähän kysytään oli se laillista tai ei, nimimerkillä kokemusta on). Onko vakityö "raskauspommina" mahdottomuus? Haluaisin kuitenkin opiskelusta siirtyä sujuvasti työelämään. Lapset pitäisi tehdä joko ennen työelämää tai sen saatuani mutta kun ei ole varmuutta, jos odotan siihen asti että olen töissä että saanko enää lapsia ilman riskiraskautta tai palkkaako kukaan minua tässä tilanteessani...

 

Täällä suunniteltiin ja onneksi se myös toteutui niin, että valmistun juuri ennen laskettua aikaa. Taloudellisesti ei ehkä viisainta, mutta ei meille raha tärkeintä olekaan. Ensin lapsi, sitten vasta ura. Ja sekin, että voin ilman vakkarityön paineita hoitaa lasta kotona niin pitkään kuin haluan ja kenties siinä sivussa opiskella jotain jatko-opintoja. Jos olisin työelämään lähtenyt, ois lapsi sitten lapsenteko viivästynyt ainakin parilla vuodella, heti kun en ois halunnut raskautua kun työssä aloittanut.. Vakkaripaikan olisin jo syksyllä saanut, mutta raskauden ja lopputyön tekemisen takia en sitä vastaan ottanut. En usko että on mitään ongelmia saada töitä sitten kun niiden etsimisen aika tulee. Oman alan osa-aikaista työkokemusta on kuitenkin opiskelujen ohelta monta vuotta. Plussana ajattelen olevan senkin että lapsi on jo tehtynä vaikka ainahan se tässä iässä oleva nainen "riski" työnantajalle onkin. Töitä siis lähden tod.näkösesti ehtimään sitten kun ikää on mittarissa 27-28. Kuten jo moni onkin sanonut, ei niitä lapsia tehdä aina silloin kun halutaan, joten siihen kannattaa varautua.

 

Sain kolme lastani yliopisto-opintojen aikana.Mies kävi töissä. Kun valmistuin, oli lapset tehty. Opinnot eivät venyneet. Nyt kun olen unelma-ammatissani, saan panostaa siihen. En malttaisi jäädä enää kotiin. Opiskelu ja lapset on aivan ok. Vaatii työtä ja organisoimista, mutta toimii kyllä. Ja esikoiseni sain 24-vuotiaana.