Kateellinen lapsi

Minulla on pian 6 vuotta täyttävä tyttö, joka on hirveän kateellinen isolle siskolleen. Tiedän, että sisarukset ovat usein kateellisia toisilleen, mutta viime aikoina on melkein aamusta iltaan saanut kuulla ulinaa, kuinka kaikki on epäreilua ja "miksi siskolla on tuommoinen lelu ja mulla ei" tai "miksi sisko saa olla kaverillaan ja minä en". Yritän olla tasapuolinen, mutta kun isompi on jo koululainen ja liikkuu enemmän itsekseeen, ja muutenkin erilaiset kiinnostuksen kohteet ja kaverit, niin ei voi saada aina samoja leluja ym, eikä olla täsmälleen yhtäaikaa kavereiden kanssa. Jos kumpikin saa esim kaupassa valita itse jotakin, suurin piirtein saman kokoista, niin aina se siskon ostos on sitten parempi ja on epäreilua. Ja vaikka pienempi saisi joskus enemmän, ei se sitä huomaa, vaan aina kaikki on siskolla parempaa.

Muutenkin taitaa olla 6-vuotisuhmaa ilmassa, kun kaikki on välillä niin kamalan vaikeaa, mutta eniten minua häiritsee tuo kateus, kun joskus saattaa tuntikausia jankuttaa jotain asiaa, että pakko saada, kun siskollakin on. Huutamalla ei saa tahtoaan periksi. Onko kellään muulla ollut samanlaista, ja miten siitä on selvitty, ettei sitten isompanakin olisi kovin kateellinen?

 

Oliko kysymys liian vaikea, vai liian itsestäänselvä, kun ainahan lapset on kateellisia toisilleen? Välillä tuntuu että tuo ei muuta ajattelekaan, kuin sitä mitä toisella on ja itseltä puuttuu.

 

Täältäkö se vastaus pitäis saada? Etkö itse osaa lapsia kasvattaa ilman palstaa?

 

Littynee 6 vuoden ikään. Itse tuossa tilanteessa yrittäisin olla kiinnittämättä liikaa huomiota tasapuolisuteen. Tasapuolisuuden sijaan lapsen tarpeet ovat ratkaisevampia. Liika tasapuolisuuden tarkkailu voi lisätä omia "syyllisyyden" tunteita, jotka pahentavat tilannetta entisestään. Jos lasta hyvitellään siitä, ettei hän saa samaa kuin isompi sisarus, niin se lisää lapsen kateellisuuden tunnetta, koska silloin hänelle konkreettisesti osoitetaan, että hän saa vähemmän kuin sisarus.

 

Littynee 6 vuoden ikään. Itse tuossa tilanteessa yrittäisin olla kiinnittämättä liikaa huomiota tasapuolisuteen. Tasapuolisuuden sijaan lapsen tarpeet ovat ratkaisevampia. Liika tasapuolisuuden tarkkailu voi lisätä omia "syyllisyyden" tunteita, jotka pahentavat tilannetta entisestään. Jos lasta hyvitellään siitä, ettei hän saa samaa kuin isompi sisarus, niin se lisää lapsen kateellisuuden tunnetta, koska silloin hänelle konkreettisesti osoitetaan, että hän saa vähemmän kuin sisarus.

Kiitos neuvosta! Tuo helpottaakin paljon! Todellisuudessahan tuo pienempi saa enemmän tavaraa, koska joskus kumpikin saa yhtä aikaa uusia juttuja ja sitten pienempi saa isomman vanhoja vaatteita ja leluja. Isomman etu on lähinnä se, että pääsee joskus koulun tai kavereiden kanssa semmoisiin juttuihin, mihin pienempi ei pääse, mutta pienemmän aika tulee sitten, kun kasvaa, ja eskarissakin tulee kaikkia retkiä ym.