kauanko tätä jatkuu?

en oo päässy ylös sängystä kahteen päivää ja itkeny vaan, enkä syönyt mitään. oon aivan pettynyt parisuhteeseen tai oikeestaa siihen että annoin tunteille vallan ja sit vaan jätetään yhtäkkiä.
kuinkahan kauan tätä pahaa oloa jatkuu??

 

Kurjaa! Omasta kokemuksesta sanoisin, että kannattaisi parin päivän jälkeen pikkuhiljaa nousta ja pakottaa itsensä palaamaan arkeen. Surua riittää varmaan jonkin aikaa ja muuttuu toivottavasti sitten kiukuksikin ja vaimenee aikanaan. Elämä jatkuu, vaikka nyt ei siltä tunnukaan.

 

Ei miesten perään kannatta itkeä. Ylös vaan ja ulos, eiköhän ne itkut ole nyt itketty :hug:

 

:hug: sitä jatkuu niin kauan kun annat ikään kuin itsellesi luvan rypeä siellä sängynpohjalla.Nyt otat itseäsi niskasta kiinni ja piristyt ja alat pitämään huolta itsestäsi.Syö myös jotain.
Elämä jatkuu ja onni voi olla jo seuraavan kulman takana :hug:

 

Kurjaa! Omasta kokemuksesta sanoisin, että kannattaisi parin päivän jälkeen pikkuhiljaa nousta ja pakottaa itsensä palaamaan arkeen. Surua riittää varmaan jonkin aikaa ja muuttuu toivottavasti sitten kiukuksikin ja vaimenee aikanaan. Elämä jatkuu, vaikka nyt ei siltä tunnukaan.

Voiko sitä sitten koskaan enää pystyä luottamaan siihen ettei sua satuteta jatkossa. eihän sitä uskalla enää ihastua keneenkään, ettei sattuis

 

jatkuuhan sitä...surutyölle on oltava aikansa, ja älä sinä kadu aitoja tunteita ne on ihmiselle lahja joka takaa ihmisyyden säilymisen.Toki ne saattavat meidät altiiksi loukkauksille ja kun niin käy opimme suojelemaan itseämme ja tunteitamme(liikaakin ettemme enää uskalla luottaa ollenkaan)NOuse mene suihkuun ja syö ja kerää sisusi että ihminen kuka tämän teki ei ole sen arvoinen että sinun elämäsi pilaisi.

 

Voiko sitä sitten koskaan enää pystyä luottamaan siihen ettei sua satuteta jatkossa. eihän sitä uskalla enää ihastua keneenkään, ettei sattuis

Eihän se mitään kun sen tietää - ihastuksesta seuraa väistämättä kipu ja tuska, mutta siihen voi asennoitua valmiiksi. Tietoinen valinta, vähän niin kuin viinan ottaminen ja sen seuraukset.

 

eikä siinä ihan kaikki. sain alkuviikosta keskenmenonkin ja se tietty vielä surutta ja ahdistaa, miten tästä oikeesti selviää??

 

ylös, ulos ja lenkille!! syö jotain lempiruokaasi ja keskity sellaisiin asioihin mistä itse tykkäät

 

Se loppuu heti kun lakkaat säälimästä itseäsi !

 

..JA ALAT ARVOSTAMAAN ITSEÄSI! JOS ET TEE SITÄ ITSE; EI SITÄ TEE KUKAAN MUUKAAN!

 

Kiitos kaikille! Kai sitä pitäis yrittää vaikka sinne suihkuun päästä

 

:hug: Yritähän päästä suihkuun. Saahan sitä surra, ei se ihminen ole kone, ihminen on inhimillinen. Mutta yritä olla päästämättä sitä pahaa oloa liian pitkälle, joohan. Siihen pisteeseen, ettei enää edes asunnosta ulos pääse :hug: :hug: Voimi ap, valtavasti.