Moonasta tuokiokuva (ja kirjoitusajaksi valitsin max 10 minsan eli kirjalliset ansiotkin sitten sitä luokkaa):
Pyyhittyään tiskipöydän puhtaaksi,nuori nainen sammutti huoneen viimeisenkin valon hellan yläpuolelta ja siirtyi ikkunan luo tuijottaman pimeään.
Sormet tuntuivat hiukan nahkeille äskeisen tiskivedessä virrttymisen jälkeen. Käsivoide olisi paikallaan. Mutta ei ihan vielä. Sitä ennen olisi hyvä...
niin mitä? Löytää muodot pimeästä, valo synkkyydestä?
Syksy oli outo tänä vuonna. Pitkä ja sateinen. Eikä se tuntunut päättyvän talveen ikinä. Jatkui vain. Ja jatkui. Ja jatkui...
Jossain rapakoiden välillä kenkiään parhaansa mukaan säästävä nainen koki eksyneensä. Ruskaton harmaus oli päässyt pään sisälle. Tätäkö se nyt on...?
"Kun puut eivät enää osaa,niin minäkö tässä kellastun ja lennän lehtenä maatumaan?" ajatteli nainen eikä tiennyt, mistä ajatus tuli.
Samassa jossain pimeässä syttyi lepattava valo. Naapurin mummeli näemmä jaksanut portailleen sytyttämään lyhdyn kynttilässään. Pitäisi käydä moikkaamassa...
Ja pitäisi sytyttää omat valot.
"Minä kyllä en jaksa. En tänään..." huokasi nainen ja hetkeä myöhemmin näki kuinka omalla verannalla syttyi.
"Ärsyttävä mies, ei edes tajua kunnioittaa huonoja hetkiäni?!"
Ja hetkeä myöhemmin kikatus lastenhuoneesta leikkaa ilmaa. Ei riehuta eikä leikitä. Ei enää. Mutta on kuiskittu jotain ja sen myötä huvituttu ohi iltasääntöjen. Hetkeksi. Yksinäinen iltayöhön karannut lapsen nauru valaisee jonkin mustan sielunmutkan enemmän kuin mihin yksikään lyhty pystyisi.
Saman tien olohuoneessa kahahtaa. Puoliso sytyttänyt takan.
Tuo ääni viinipullon avaajasta?
Ihossa vilahtaa muisto tummankarvaisesta käsivarresta ympärillä.
Valopisteitä siellä täällä...
Nainen havahtuu irti pimeästä.
Valohan on täällä!
Valo on meissä.
Ei se ulkoa löydy... ellei meidän viestinä muille.
Miten minä sen melkein hetkeksi hukkasin...?
Syksy ja syksyt jatkakoon kulkuaan.
Nainen hehkuu... hehkuu tänä yönä miehensä sylissä.
Hehkuu töissä, vanhempainillassa, kirkkovaltuuston kokouksessa ja siinä yhdistyksessä.
Valo päihitti pimeän.
Nainen päihitti syksyn.
Gome on elämä, kaikkine haasteinesi! She is ready!
