Kertoako kaksosuudesta selviytyjälle

Täällä oli syksyllä ketju, jossa äiti kyseli kannattaisiko hänen kertoa lapselleen, että tämä on kaksonen, jonka toinen puolisko menehtyi keskenmenossa.

Tälläisilta sivuilta Womb Twin löytyy aiheesta paljon tietoa. Tiivistetysti noiden sivujen sisältö on tällainen:

Sivut on brittiläisen psykologin perustamat, joka on itse kaksoseton kaksonen. Sivut on tarkoitettu vertaistueksi kaikille, jotka ovat menettäneet "toisen puoliskonsa" keskenmenossa, kohtukuolemassa, synnytyksessä tai pian synnytyksen jälkeen eli juuri sellaisille kaksosettomille kaksosille, joiden toista puoliskasta ei automaattisesti tunnusteta ja muisteta olemassaolleeksi.

Sivuille on koottu tutkimustietoa kaksosettomista kaksosista. On havaittu, että heillä on suurentunut riski sairastua masennukseen, ahdistukseen, skitsofreniaan ja kokea itsensä ulkopuoliseksi ja yksinäiseksi ihmisten seurassa. On havaittu myös, että mitä enemmän selviytyjäkaksonen tietää omasta taustastaan, sitä paremmin hän pystyy käsittelemään omaa erilaisuuttaan ja välttämään heille tyypillisiä sudenkuoppia. Mikäli toisesta puoliskosta on olemassa muostoja esim. hautapaikka, sen on havaittu helpottavan selviytyjäkaksosten surutyötä, jonka he tavalla tai toisella käyvät, joko tiedostaen tai tiedostamattaan.

Sivut sisältävät myös aikuisten kaksosettomien kaksosten kertomuksia, runoja ja tarinoita.

Tiedon välitti,

Saagatar kera identtisten poikien Valon ja Toivoenkelin

 

kyllä mä kertoisin. koska sen kuitenkin joku jossain vaiheessa lipasauttaa lapselle.

 

Miksei sitä nyt sitten kertoisi, kummipojalla on kans siskonsa tai veljensä tullut pihalle alkuraskaudessa.

 

En mä näe syytä, miksei voisi kertoa. Aion kyllä omallenikin kertoa, mikä on se arpi hänen pepussaan. Kysynee siitä joskus kuitenkin.

 

En mä näe syytä, miksei voisi kertoa. Aion kyllä omallenikin kertoa, mikä on se arpi hänen pepussaan. Kysynee siitä joskus kuitenkin.

Mikäs se sitten on?!?!?

 

Muistan siinä syksyn ketjussa, jossa asiaa käsiteltiin, olleen yllättävän paljon kommentteja, joissa kehoitettiin olemaan kertomatta asiasta selviytyjäkaksoselle, hän kun ei itse asiaa muista niin turha kertoa, oli useimmiten perusteluna.

Asiat ei aina- tuskin koskaan -ole kuitenkaan aivan niin yksioikoisia kuin ne pintapuolisesti saattavat vaikuttaa olevan.

 

Mikäs se sitten on?!?!?

Leikkausarpi siitä, kun ne rippeet kaksosesta leikattiin pois (sen kehitys on siis päättynyt jo ihan alkumetreillä enkä koskaan raskauden aikana tiennyt asiasta. Asia paljastui vasta synnytyksen jälkeen, kun tytöllä havaittiin kysta pepussa.)

 

Oikeastaan asia on ihan sama, jos lapsen sisko tai veli olisi kuollut ennen syntymää. Identtiset kaksosetkin ovat yksilöitä, aivan kuin tavallinen sisko ja veli. Ainoastaan ulkonäkö on sama. Kaksosiin pitäisikin suhtautua aina yksilöinä, eikä niputtamalla.

 

mun veli sai kuulla yli 30v joltain lääkäriltä joka näki sen siis koneelta että sillä oli ollut kaksonen just kiinni itessä joka ei ollut kehittynyt ja kuoli. Oli aika vihainen äidilleni ettei ollut kertonut.

 

Kyllä mä aion kertoa. Ikätasoisesti sitten kun asian ymmärtää. Jo senkin takia, että meidän esikoinen on saamassa kaksospikkusisarukset ja hän voi ehkä joskus kysyä miksi itse syntyi yksin. Pitää vaan keksiä tarpeeksi positiivinen kertomistapa ja toivoa ettei tule kovin surulliseksi, kun oma kaksospuolikas jäi matkasta keskenkaiken.

Aion kertoa myös "miten on saanut alkunsa" eli kertoa, että toiset saa alkunsa koeputkihedelmöityksellä kuten hän (tai he kun kaikki meidän lapset on samalla kaavalla) ja toiset toisella tavalla.

 

Teille joilla on toinen kaksonen menehtynyt, oletteko jo tutstuneet yksinkaksonen.fi sivustoon? Sieltä löytyy keskusteluosiokin, jos vertaistukea kaipaa.

 

Muistan siinä syksyn ketjussa, jossa asiaa käsiteltiin, olleen yllättävän paljon kommentteja, joissa kehoitettiin olemaan kertomatta asiasta selviytyjäkaksoselle, hän kun ei itse asiaa muista niin turha kertoa, oli useimmiten perusteluna.

Asiat ei aina- tuskin koskaan -ole kuitenkaan aivan niin yksioikoisia kuin ne pintapuolisesti saattavat vaikuttaa olevan.

Mutta monesti myös sanotaan, että kaksonen tuntee helposti itsensä "vajaaksi", jos ei olekaan sitä toista kaksosta siinä. Eli tuntee, että jotain puuttuu. Myös niissä tapauksissa, missä kaksonen on menehtynyt jo raskauden aikana. Tiedä sitten, ei ole kokemusta, mutta kyllä mä varmaankin kertoisin lapselle siitä menetetystä sisaresta.

 

Kyllä ehdottomasti kertoisin, alusta asti olisi selvää että sisarus on ollut olemassa. Ihmettelen kuka voisi teeskennellä ettei "sitä toista" ollutkaan..

 

surra tai kaivata sellaista mihin ei ole koskaan ollut tunnesidettä. Näin ollen kertoisin asian joskus aikaisintaan 7 vuotiaana, hyvä asia tietää, mutta ei tarvi vaikuttaa lapseen sen kummemmin.

 

en kerro ja piste.

 

[QUOTE="mä";22825077]Mutta monesti myös sanotaan, että kaksonen tuntee helposti itsensä "vajaaksi", jos ei olekaan sitä toista kaksosta siinä. Eli tuntee, että jotain puuttuu. Myös niissä tapauksissa, missä kaksonen on menehtynyt jo raskauden aikana. Tiedä sitten, ei ole kokemusta, mutta kyllä mä varmaankin kertoisin lapselle siitä menetetystä sisaresta.[/QUOTE]

Tuola wombtwin sivustolla on selviytyjäkaksosten kertomuksia, joista käy hyvin ilmi tämä itsensä "vajaaksi" tunteminen. Myös suomenkielisillä yksinkaksonen vertaissivuilla on vastaavanlainen asia tullut ilmi. Olen perustanut nuo sivut mieheni kanssa.

Kaksosten niputtamisesta sen verran, että meille neuvolassa annettiin monikko-onnea vihkosia, josisa tuotiin esille juuri tuota kaksosten yksilöllisyyttä voimakkaasti ja se on erittäin tärkeää, että kaksoset eivät ole "ne kaksoset" vaan ihan omat yksilönsä omilla nimilään. Kaksosilla kuitenkin on omia juttujaan, joita normisisaruksilla ei ole yleensä kuten oma kieli, jota vain kaksoset ymmärtävät ym.

Kun on tutkittu kaksosettomia kaksosia, on havaittu, että identtiset kaksoset ovat alttiimpia erilaisille mielenhäiriöille (joista jo aloituksessa mainitsin) mitä ei-identtiset kaksoset. identtisillä kaksosilla on sama geeniperimä, sillä ainoastaan yksi munasolu on hedelmöittynyt ja tuo munasolu on muutama päivä hedelmöittymisen jälkeen jakautunut kahdeksi. Ei-identtisillä sen sijaan on eri munasolut ja siittiöt aivan kuin kenelle tahansa sisaruksilla.

 

[QUOTE="äiti";22825113]en kerro ja piste.[/QUOTE]

Tarkoitukseni ei ole ketään "pakottaa" kertomaan mitään. Ainoastaan jakaa tietoa asiasta, jota on tutkittu. Jokainen vanhempi tekee itse omat päätöksensä ja varmasti jokainen tekee päätöksensä ajatellen siinä lapsensa parasta.

 

Meillä on vuoden ikäiset kaksoset. Ja jos toinen olisi menehtynyt ennen syntymää, uskoisin siitä kertovani lapselle. Vaikka kaksosemme ovatkin epäidenttiset, heillä on selvästi omia juttujaan ollut alusta asti.

Lapsemme syntyivät erittäin pieninä keskosina rv25. Tuolloin pelättiin, että toinen (tai molemmat) ei selviytyisi. Jos pahin olisi käynyt, silloin ainakin olisi kerrottu toiselle kaksossiraruksesta. Mutta väitän, että he jo tuolloin pienen pieninä eri kaapeissa ollessaan ilmaisivat kaipaavansa toista. Olkootkin vain äidin typerää kuvitelmaa hormonihuuruissa ja järkytyksen keskellä, minä uskon siihen. Se ensi kerta, kun lapset nostettiin yhtäaikaa minun syliini, on jäänyt niin vahvasti mieleen. Lapset olivat monta viikkoa olleet erillään ja nyt pääsivät taas lähekkäin. He selvästi tunsivat toisensa ja painautuivat toisiinsa. Aikaisemmin lapset olivat olleet minulla erkseen kengurussa ja siihen verrattuna he olivat yhdessä olessaan paljon rauhallisempia.
Eli kyllä aivan varmasti lapselle jää jokin muistijälki kaksosestaan, vaikka toinen menhtyisi varhain. Tosi muistijäki ei voi olla selkeä, eikä sitä pysty erittelemään, mutta miksei se voisi myöhemmin vaikuttaa elämässä.

 

voi herrajumala, kaikesta sitä jaksetaan vouhkata. Ei tietty kerrota lapselle tuollaisia. Kaikki ihmiset tuntuevat itsensä jollain tavalla vajaaksi mut ei siihen tarvi vetää kuolleita kakosia. Maalaisjärkeä saa käyttää.

 

[QUOTE="vieras";22825294]voi herrajumala, kaikesta sitä jaksetaan vouhkata. Ei tietty kerrota lapselle tuollaisia. Kaikki ihmiset tuntuevat itsensä jollain tavalla vajaaksi mut ei siihen tarvi vetää kuolleita kakosia. Maalaisjärkeä saa käyttää.[/QUOTE]

En usko, että täällä on kukaan "vouhkannut" mitään. Maalaisjärkeä mielestäni on myös se, että tutustuu ja ottaa selvää asioista ennen kuin tekee päätöksiä. Jos käyt lukemassa aikuisten yksin kaksosten omia kokemuksia ja kertomuksia, saatat sen jälkeen ajatella maalaisjärjellä, mutta eri tavoin.

 

[QUOTE="vieras";22825294]voi herrajumala, kaikesta sitä jaksetaan vouhkata. Ei tietty kerrota lapselle tuollaisia. Kaikki ihmiset tuntuevat itsensä jollain tavalla vajaaksi mut ei siihen tarvi vetää kuolleita kakosia. Maalaisjärkeä saa käyttää.[/QUOTE]

Mäkään en käsitä aiheesta syntynyttä kohua.

Mulla on itsestään selvää, että lapselle voi ja pitää asiasta kertoa.

Näin me ajatellaan asioista eri tavalla.

 

Mä olen vissiin toinen kaksosista, kun munkin takamuksestani on jouduttu jokunen vuosi sitten leikkaamaan könttä pois. Ja nimenomaan sisarukseksi ja vieläpä siskoksi sitä epäilivät, koska persus kipeytyi aina menkkojen aikaan...taisi olla meikäläisen takapuolessa osa sikoni munasajoja tjtn.

En koe mitään ongelmaa sen suhteen. Oishan se ollut ihan huisin kivaa, jos ois ollut kaksoissisko, mutta minkös teet. Jos siskoni oltaisiin menetetty keskenmenon vuoksi ja asiaa salattaisiin ja se joku ruma päivä paljastuisi, saisin raivarit. Mä koen että se tieto, että mulla on ollut sisko joka ei koskaan sitten syntynyt, on asia joka kuuluu myös mulle. Mun mielestä sen salaaminen on vanhemmilta hyvin itsekästä.

 

mun veli sai kuulla yli 30v joltain lääkäriltä joka näki sen siis koneelta että sillä oli ollut kaksonen just kiinni itessä joka ei ollut kehittynyt ja kuoli. Oli aika vihainen äidilleni ettei ollut kertonut.

Mun mieheltä on lapsena leikattu epämuodostumana pidetty uloke korvasta. Aikuisena käydessään lääkärillä oli lääkäri löytänyt tiedoista maininnan, että tätä leikattua osaa oli tutkittu ja löydetty viitteitä mahdollisesta sisaruksesta. Tätä ei kuitenkaan oltu missään vaiheessa kerrottu miehelleni tai hänen vanhemmilleen, ainoastaan oli mainittu että leikattu osa lähetetään jatkotutkimuksiin, mutta niiden tuloksista ilmoitetaan ainoastaan, jos löytyy syy tehdä jatkotutkimuksia miehelleni itselleen. Eli välttämättä teidänkään äitinne ei ole asiasta tiennyt tai on voinut saada sellaisen selostuksen ettei ole täysin ymmärtänyt mistä on kyse.

 

Ei voi kertoa liian pienelle lapselle, koska hän ei ymmärrä asian kokonaisuutta. Vasta n. 10 vuotias ymmärtää kuoleman lopullisuuden. Mun mielestä ei kannata pienelle lapselle alkaa kertoa mitään tarinoita enkelisiskosta taivaassa. Siitä voi tulla jopa pelkoja, entä jos itsekin joutuu sinne taivaaseen. Vanhempien on tehtävä surutyö ilman lapsen kuormittamista asialla.

 

Ei voi kertoa liian pienelle lapselle, koska hän ei ymmärrä asian kokonaisuutta. Vasta n. 10 vuotias ymmärtää kuoleman lopullisuuden. Mun mielestä ei kannata pienelle lapselle alkaa kertoa mitään tarinoita enkelisiskosta taivaassa. Siitä voi tulla jopa pelkoja, entä jos itsekin joutuu sinne taivaaseen. Vanhempien on tehtävä surutyö ilman lapsen kuormittamista asialla.

Lapsella alkaa kyselyikä noin 3-vuotiaana ja sitä mukaa, kun hän itse kyselee asioita hänelle niitä kerrotaan. Mahdollisimman totuudenmukaisesti, mutta kuitenkin niin, että lapsi ymmärtää eikä ala pelkäämään. Meillä toisen kaksosen menehtyminen on normaali osa meidän elämäämme. Käymme haudalla koko perheen voimin, muutoin hän ei arjessamme erityisesti ole esillä. jossain vaiheessa lapsi esittää kysymyksen, kenen hauta tämä on ja siitä eteenpäin kysymyksiä alkaa tulla lisää. Lapsen kehityspsykologia huomioiden lapselle kerrotaan sitä mukaa asioita, kun hän itse kysyy. Ei siten, että vanhemmat alkavat tuputtamaan tietoa lapselle, kun tämä ei vielä ymmärrä eikä kysele.