KERTOKAA nyt hyvät kasvattajat, miten toimia tasan 1-vuotiaan

kanssa, joka on "täystuho" toisinaan sisällä. Osaa kävellä ja menee kovaa, tiputtaa kaiken, sotkee kaiken, ei hetkeäkään tutki rauhassa leluja (tai no, kyllä välillä, mutta harvemmin), vaan pistää vaan menemään. Tänään ehti tiputtaa läppärini vetämällä johdosta, tiputti vaatteensa lattialle, käänteli uunin nappeja, ehti penkoa roskista kun selkäni käänsin jne.. virikkeitä on, käydään kerhoissa 2x vko ja ulkoillaan päivittäin, silti sisällä oleminen on tuollaista.

Kun otan lapsen pois ja keskeytän sen aikeet, alkaa ihan hirveä raivari. Kielto "ei" ei auta millään äänenpainolla, ei ota kuuleviin korviinsa. Vaikka aivan varmasti tietää mitä kieltäminen on, sitä ei vaan kiinnosta. Kun tosiaan on hermojen menetys minulla lähellä, lapsi vaan saa enemmän vettä myllyyn ja oikein hymyilee viekkaasti ja painuu seuraavaan "kohteeseen". Tämä on alkanut ihan hiljattain.

Miten toimia? Vai pitääkö vaan sinnikkäästi ottaa lapsi pois tekemästä "pahojaan" vaikka se tietää monta raivaria päivässä? Onko kaikilla muilla tämmöistä joilla noin 1vee lapsi?

 

Siirrä läppärit yms särkyvä pois lapsen ulottuvilta, se säästää omia hermojasi (ja rahaakin ). Liesisuojat, laatikkolukot yms on näppäriä.

Ja jatkat samaa rataa, eli kiellät, otat lapsen pois kielletyistä paikoista, ja siedät raivareita. Se on väsyttävää, mutta luojan kiitos se menee ohi!

 

Raivareista huolimatta kannattaa pysyä tiukkana. Kielletyt paikat on kiellettyjä ja sillä selvä. Ei myöskään kannata alkaa siihen, että nostaa kattoon kaiken kielletyn ja särkyvän. Pikku hiljaa menee jakeluun, että niihin ei vaan kosketa.

 

Meillä kans oli ja on edelleen tuo vaihe. Liesisuoja, teippiä tai lukot tai jotkut kepit laatikoihin ettei saa auki, cd tornista nostettiin levyt ylimmälle hyllylle ettei niitä yletä ottaa. Vaatteet on meilläkin usein pitkin lattioita kun ei niitä laatikoita kehtaa teippailla kun monta kertaa päivässä tarvitsee sieltä jotain. On vaan siedettävä ja annettava ajan kulua. Jaksamista =)

 

Siirrä läppärit yms särkyvä pois lapsen ulottuvilta, se säästää omia hermojasi (ja rahaakin ). Liesisuojat, laatikkolukot yms on näppäriä.

Ja jatkat samaa rataa, eli kiellät, otat lapsen pois kielletyistä paikoista, ja siedät raivareita. Se on väsyttävää, mutta luojan kiitos se menee ohi!

Tuon tekeminen on virhe! Lapsi nimenomaan pitäis opettaa ettei kosketa ja jos näin toimitaan ei opi ja esim kylässä saattaa alkaa räpläillä kaikkea jos ei kotoota opi mikä on sallittua.

 

tiukkuutta, se kantaa hedelmää jossain vaiheessa, eli
tuima ilme
"ei!!"
ja sitten nosto pois tilanteesta!!

 

Ihan normaali lapsi sulla. Hyvä vaan että huutaa kiellettäessä, sehän on luottamuksen osoitus että uskaltaa kiukutella sulle. Aikuisen homma on kestää se kiukku, eikä alkaa siloitella esteitä lapsen tieltä. Toistoja toiston perään vaan, kohta nykyiset "pahanteon" kohteet jää ja tilalle tulee uusia Tosin eihän se lapsi pahaa edes osaa vielä tehdä, kunhan testailee kuinka maailma toimii.

 

Sinnikkäästi vain lapsi pois. Meillä auttaa hyvin se 'leiki ja poistu'-systeemi, eli aikuinen aloittaa 1-vuotiaan kanssa kivan leikin ja hiljalleen siitä poistuu esim kotihommiin. Siihen kun tulee vielä välillä leikkimään ja taas poistuu, niin tyttö jaksaa hienosti keskittyä leikkimiseen, ei tuhoiluun. =)
Toinen on tietysti sekin, että tehdään kodista 'tuhonkestävä' eli karsitaan ne tuhoilun mahdollisuudet minimiin. Meillä on keittiössä tytölle oma astiakaappi, jossa on muoviastiat ja niihin tytöllä on lupa mennä sotkottamaan.

 

Meiltä löytyy tuollainen 1v "täystuho" kuopus Toiset lapsetkin on kyllä touhunneet, mutta ei tässä mittakaavassa. Tosin ei saa hirveitä raivareita, menee vaan seuraavaan paikkaan jatkamaan "hommiaan". Ja niitä tuntuu olevan kovasti, pitää tutkia maailmaa.

Hommia on kovasti, pitää tyhjentää monia kaappeja ja laatikoita, purkaa tavaroita ja koreja lattialle ja joskus kerätä tavarat takaisinkink, vetää pyykkejä alas, yrittää päästää tietokoneelle, kiivetä tuoleille ja kokeilla mihin niillä yltää ja räpsyttää valoja, kiivetä pöydälle, tyhjentää kaikki siinä olevat isosiskojen kynäjutut, teepussi kipat vesilasit, terotusroskat tai mitä siinä nyt sattuu sillä hetkellä olemaan. Joku ovi kun avautuu, siispä salamana sinne, jospa löytyisi pissapotta, vessapaperia tai jotain ihanaa tyhjennettävää kaapista tai jääkaapista... Isosiskojen leikkeihin auttamaan jne.

Kyllä se joskus ohi menee! Mutta toki meillä on paikat mistä napataan heti pois esim. juuri tuo hella, astianpesukone jne. Mutta 1v on nopea ja äiti tai joku muu siihen verrattuna hidas. Ei tarvi turhaan kuvitella istuvansa paikallaan.

 

meillä kaksi vuotias ja edelleen tekee ap kirjoittamia asioita. Kielletään, neuvotaan, siirretään huomio toisaalle yms ja jne... minä tarjoan täältä sinne KÄRSIVÄLLISYYTTÄ ja KÄRSIVÄLLISYYTTÄ, joku päivä se oppi toivon mukaan menee perille

 

tiukkuutta, se kantaa hedelmää jossain vaiheessa, eli
tuima ilme
"ei!!"
ja sitten nosto pois tilanteesta!!

Mä säästän tuimat ilmeet ja "suuttumisen" todellisiin vaaranpaikkoihin, kuten tielle karkaamiseen. Tavaran suojeluun käytän rauhallista kieltoa ja lyhyttä selitystä, miksei niin saa tehdä. Ja toki mielettömät kehut, jos lapsi laskee kielletyn tavaran käsistään nätisti.

 

1v on kuitenkin melko vauva. Ennemmin järkkään kotia vähän kuin olen koko ajan kieltämässä. Utelias taapero tutkii ja hutkii, muttei tarkoituksella tee pahuutta. Ihan yleisesti ajatellen tuntuu monissa perheissä olevan melkonen "kuri" heti vauvasta saakka

 

Ei myöskään kannata alkaa siihen, että nostaa kattoon kaiken kielletyn ja särkyvän. Pikku hiljaa menee jakeluun, että niihin ei vaan kosketa.

Meillä nostettiin "katonrajaan" kaikki kielletty ja särkyvä. Ei juurikaan tarvinnut kieltää, kieltää ja kieltää, kun koti oli lapsiystävällinen. Se oli helppoa, leppoisaa, sekä lapsille että vanhemmille.

Lasten kasvaessa ja ymmärryksen lisääntyessä tavarat palasivat paikoilleen, ja silloin jo uskoivat kerrasta kun sanoin että niihin ei saa koskea. Tämä tapahtui molempien lasten kohdalla 2 v ikään mennessä.

 

No kuulostaa täysin normaalilta 1 vuotiaalta! Laita koti siihen kuntoon ettei tarvi jatkuvasti kieltää ja hermostua kun lapsi tutkii kaiken. ei aina saa kieltääkkään,vaan pitää olla jotain tutkittavaaki lapselle. aikuisen tehtävä on valvoa ja asettaa rajat. juu ja se on työlästä,mut sitä se on!!

 

Tuon tekeminen on virhe! Lapsi nimenomaan pitäis opettaa ettei kosketa ja jos näin toimitaan ei opi ja esim kylässä saattaa alkaa räpläillä kaikkea jos ei kotoota opi mikä on sallittua.

Meillä ei ollut tuollaisia ongelmia kylässäkään, vaikka koti erittäin lapsiystävällinen olikin.

 

Esikoisella meni perille melko hyvin pienena mihin saa ja mihin ei saa koskea, mutta kuopus onkin toista maata... Kaikki mihin vain ylletaan ja jos ei muuten ylleta niin haetaan joku laatikko ym minka avulla voi yltaa korkeammalle, ja heitetaan alas. Tuntuu etta kiellot vain innoittaa joten kaikki sarkyva ym. ON siirretty pois ulottuvilta ja jos meinaa tehda jotain luvatonta yritetaan saada tekemaan jotain muuta, usein huonolla menestyksella. Poika nyt 1v 6kk ja sama meno jatkunut siita asti kun oppi kavelemaan 11kk iassa.