kertokaa synnytyskertomuksia!

Rv 39+6 yöllä heräsin rajuihin supistuksiin, mitkä jatkuivat säännöllisinä heti. Sairaalaan lähdettiin muutaman tunnin päästä, kello olo tuolloin 4 aamuyöllä. Siellä kohdunsuu oli auki 4cm. Menin suihkuun pallon päälle, olin siellä aika kauan.. Suihkun jälkeen kohdunsuu oli auki 7 cm, siirryttiin synnytyssaliin.

Siellä istuin taas pallon päälle ja otin ilokaasua. Supistukset alkoi laantua ja loppui melkeen kokonaan siinä klo7-10. Sain supistuksialisäävää juttua suoneen. Klo 10 p uhkastiin kalvot ja siitä synnytys lähti niin nopeesti edistymään että mulle laitettiinki spinaali (aikaisemmin oli tarkoitus laittaa epiduraali) puudutus. Kun olin saanut spinaalin, supistukset taas loppuivat lähes kokonaan ja vauvan sydänäänet laskivat. Sain taas suoneen jotain supistuksia lIsäävää. Siinä vaiheessa vain nautin kivuttomasta hetkestä kun spinaali vaikutti lähes välittömästi ja vei kaikki kivut!!! puudutuksen ja ponnistusvaiheen välisestä ajasta minulla on tosi sekavat muistot, en muista siitä mitään . Mutta siinä välissä oli. 4 tuntia, joten kun sain alkaa ponniStamaan, minulla ei ollut mitään puudutuksia. Ja se OLI kauheeta. Varsinkin se ku välilihaa leikattiin!!!!(ja joo, kyllä tiedän että repeäminen oliS sattunu vielä enemmän ja on muutenkin pahempi). Ponnistusvaihe kesti 15min ja vauva syntyi 14.25! 3320g ja 49cm

 

Rv 41+1 meni ensin illalla kuuden aikaan limatulppa. Kaksi tuntia siitä eli klo 20 alkoi supistukset, ensin noin 10 min välein ja siitä koko ajan tasaisesti kiihtyen. Kymmenen jälkeen oli pakko lähteä sairaalaan, kun ei enää kestänyt olla.

Sairaalalla jouduttiin odottelemaan kätilöä, oli kiireinen ilta. Puolen tunnin odottelun jälkeen kätilö sitten vihdoin saapui ja alkoi tekemään sisätutkimusta - "Sähän oot jo 10 cm auki ja päälaki näkyy, nyt äkkiä saliin!" Salivaatteet päälle, sängylle ja ponnistamaan - klo 23.48 syntyi terve neiti, täyden kympin tyttö. Mitat 52 cm ja 4075 g. Ei tarvinnut leikata eikä tullut repeämiä.

Jäi sitten kipulääkitys saamatta, ja mun suunnitelma ponnistaa synnytysjakkaralta ei tällä kertaa toteutunut. Katsotaan, jos vaikka sitten seuraavalla kerralla

 

Ekasta sain kohdunkaulanpuudutteen (vai mikä se onkaan), imukupilla autettiin, lapsi painoi pikkasta vajaan 4,2kg.
Tokasta en saanut mitään, koska ehdin niukin naukin sairaalaan (33min). Karjuin kuin leijona.
Kolmannessa ei mitään puudutteita, tyttö syntyi vähän edellistä rauhallisempaan tahtiin.
Seuraavana kaksossynnytys (A perätilassa, B kääntyi ja syntyi pää edellä), halusin spinaalin ja tämä oli synnytyksistäni helpoin. Vaikka seuraavana päivänä olisin voinut mennä uudelleen.

 

3 pv yli kuukautisista lasketun la:n, mutta periaatteessa syntyi ihan laskettuna aikana kun oli ultrassa varmistettu päivä. Virallista laskettua aikaa ei kuitenkaan muutettu koska eroa oli alle 5 pv.

Supistukset alkoi pieninä illalla kun kävin koiran kanssa lenkillä ja voimistuivat yötä myöten. Seuraavana aamuna oli jo tosi kipeä, koko ajan oli sellaista kuukautiskipujen tapaista kipua ja välillä tuli voimakkaampia supistuksia. Käytiin päivällä shoppailemassa yms ja sanoin miehelle että kun mennään kotiin niin syön ja menen käymään äitipolilla että jos olis vaikka jo alkanu avautuun. Pakkasin lähtiessä laukun valmiiksi mut jätin sen vielä kotiin.
Äitipolilla oli tosi tyly kätilö, joka sano kauhean väheksyvästi että no katotaan nyt ja jupisi että silloin tullaan synnyttämään kun supistukset tulee 10 min välein tai alle. Pisti mut kuitenki käyrille ja jätti sinne makaamaan. Meni täti hiljaseksi kun tuli takaisin ja huomasi että supistukset tulee 5 min välein Ei ollut auennut yhtään mutta joku lapsivesikanava (?) tms kuulemma tuntui.
Mut laitettiin saman tien synnytyssaliin ja soitin miehelle että tulee hakemaan auton pois, vielä ei tapahdu mitään mut soitan sitten kun tapahtuu. Kätilö kyseli että haluanko kivunlievitystä ja otin ne lämpötyynyt, multa myös otettiin verikokeet valmiiksi epiduraalia varten ja kätilö kävi jatkuvasti kyselemässä että haluanko jotain muuta kivunlievitystä ja puisteli päätään kummissaan kun sanoin että ei kiitos vielä tarvi..Makasin salissa n. 4 tuntia mutta tuli ruuhkaa niin mut siirrettiin tarkkailuun, kyselin että enkö sais lähteä kotiin kun vieläkään ei ollut mitään tapahtunut. Tarkkailussa mut laitettiin taas käyrille ja kätilö (onneksi eri) aikoi tulla vartin päästä katsomaan.
Nukahdin noin tunniksi (mut unohdettiin sinne kun sattui syntymään 2 vauvaa yhtä aikaa) ja kun heräsin hälytin kätilön paikalle ja pyysin päästä kotiin kun vedetkään ei ollu vielä menny. 11 aikaan illalla soitin sitten miehen hakemaan mut pois.
Pääsin kotiin, kävin suihkussa ja kellahdin sohvalle pyyhe päällä. Koko ajan supisteli vähän ja yhtäkkiä tuli aivan h*lvetin kipeä supistus joka oli kipeämpi kuin koskaan aikaisemmin ja vedet meni samalla. Ehdin onneksi hypätä pois sohvalta ja lapsivedet lorisi sitten lattialle..
Joskus 12 maissa oltiin takas sairaalassa ja mut laitettiin taas tarkkailuun käyrille, kätilö sanoi että synnytyssalia siivotaan ja päästään sinne ihan kohta, vähän ajan päästä kävi sanomassa että nyt tuli siivooja, ihan kohta päästää. Meni sitten n. 40 minuuttia ellei enemmänkin saapumisesta kun päästiin viimein sinne saliin. Tarkkailussa sain p*rseeseen jonkun kipupiikin joka ei helpottanut yhtään..
Salissa mulle laitettiin kanyyli ja odoteltiin anestesialääkäriä joka oli leikkurissa. Sain ilokaasua joka sekään ei auttanut mitään.
Jossakin vaiheessa tuli sit sellainen olo että nyt sieltä on jotain tulossa..Kätilökin oli ihan ihmeissään kun olin auennut niin nopeasti. Siinä vaiheessa alkoi vähän hirvittää kun kätilö sanoi toiselle että soita leikkuriin että ei sitä spinaalia tarvi, tää syntyy nyt! Ponnistusvaihe kesti 30 min. Supistukset vain oli tosi lyhyitä niin tuntui siltä että se olisi kestänyt paljon kauemmin..Repeämiä tuli tosi vähän, 5 tikkiä ommeltiin ja kätilö sanoi etteivät he yleensä edes laske kuinka monta tikkiä laitetaan mutta nyt tuli niin vähän. Olivat hämmästyneitä miten olin niin rauhallinen koko synnytyksen ajan, ilmeisesti ensisynnyttäjät ei yleensä ole Näin jälkeen päin ajateltuna olen tosi iloinen ettei sitä spinaalia ehditty laittaa, varmaan olisin revennyt paljon pahemmin.

Ja kyllä kannatti lukea kaikki kauhukertomukset synnytyksistä ja miten alapää on ihan jauhelihaa synnytyksen jälkeen ja heräät ensimmäisenä aamuna verilammikosta! Mulla ei kertaakaan tullut edes läpi sairaalan siteistä, viimeisenä sairaalapäivänä olisin pärjännyt jo tavallisella yösiteellä, kotona mulla on ollu pelkästään normisiteitä. Mahakin jäi sairaalaan, n. 10 raskauskilosta laitokselle jäi 6. Äitiysvaatteita mulla ei ole ollutkaan kuin yhdet farkut joita en ole edes kauheasti pitänyt.

 

Toisella lapsellani oli kiire maailmaan. Puoliltaöin rv 39+5 alkoivat supistukset oikeastaan heti säännöllisinä vaikkakin synnärillä olivat eri mieltä soittaessani kahden jälkeen yöllä. Reilun puolen tunnin kuluttua soitin uudelleen ja olivat samaa mieltä, että olisi aika lähteä. Ohjasivat tosin naapurisairaalaan sulun vuoksi.

Esikoinen nukkui sikeästi omassa sängyssään kun mieheni saattoi minut portille ja jäi kanssani vesisateeseen ja ukkoseen odottamaan taksia , joka ei koskaan tullut. Supistuksia tuntui tulevan koko ajan ja koska taksia ei kuulunut, päätti mieheni soittaa ambulanssin, joka nopeasti tulikin. Matka sairaalaan kesti kymmenisen minuuttia ja ystävällisesti minut kärrättiin saliin asti.

Kätilö tuli käytävällä vastaan, jolloin pyysin kaikkia mahdollisia kivunlievityksiä heti, jos vaan ehtii. Salissa siirryin paareilta sängyn laidalle, jolloin supistuksen tullessa lensivät kaaressa lapsivedet. Kolme supistusta myöhemmin oltuani sairaalassa 9 minuuttia, oli sylissäni täyden kympin tyttö, 3895g ja 49cm. Ilokaasua kummempaa kivunlievitystä en siis ehtinyt saada.

Lapsenvahti oli saapunut paikalle heti lähdettyäni, mutta silti myöhästyi mieheni tyttäreni syntymästä. Sainpahan leikata itse napanuoran.

 

Esikoinen syntyi rv 41. Heräsin aamulla klo 6 vatsavaivoihin, joita en osannut yhdistää alkaneeseen synnytykseen. Ajattelin vatsakipujen johtuneen edellisiltana syödystä mämmistä Klo 9 kivut kovenivat ja klo 11 lähdin mieheni kanssa synnärille. Siellä sitten kulutimme aikaa, kävimme kahvilla ja pienellä kävelyllä. Sain epiduraalin jossain vaiheessa iltaa ja terve poika näki päivänvalon. Synnytys kesti 13h ja ponnistus 7min. Mitat 4225g ja 52cm.

Toinen poika syntyi rv 41+6. Raskaus käynnistettiin tipalla lievän raskausmyrkytyksen takia. Klo 12 laittoivat tipan käteen, sain eiduraalin ja klo 16 poika oli maailmassa minuutin ponnistuksen jälkeen. Kaikki kävi nopeasti. Mitat 4260g ja 51cm.

Kolmas lapsi, tyttö, syntyi rv 41+6. Olin edellisenä päivänä käynyt yliaikaiskontrollissa erittäin kovakouraisen naislääkärin luona. Seuraavana yönä klo 4 aloin tuntea supistuksia, jotka kovenivat. Olin tuolloin lasteni kanssa vanhemmillani n. 200km päässä kotisairaalastani (mieheni oli tuolloin ulkomailla). Klo 7 lähdimme ajamaan Jorviin ja matkalla supistukset heikkenivät ja ajattelinkin, että menen sitten seuraavana aamuna yliaikaiskontrollissa sovittuun käynnistykseen. Sairaalassa ottivat minut sisään klo 9, sain spinaalin ja tyttö syntyi luonnollisesti klo 13.28 15 minuutin ponnistuksen jälkeen. Kätilö oli aivan ihana. vanhempi rouva, joka seisoi sivussa, kun ponnistin ja tuli vasta pään tultu näkyville ottamaan vauvan vastaan. Tästä synnytyksestä jäi paras fiilis, vaikka olinkin yksin. Koko hetki oli älyttömän seesteinen ja ihana. Mitat 4120g ja 51cm.

Neljäs lapsemme näki päivänvalon tämän vuoden tammikuussa rv 42. Synnytys käynnistettiin vähäisen lapsiveden takia klo 11. Supistukset olivat voimakkaita ja aivan erilaisia, kuin luonnolliset supistukset. Istuin pitkään keinutuolissa heijaten itseäni ja ajattelin, että kestän kyllä vielä (minulla on korkea kipukynnys). Siiryessäni sänkyyn tutkittavaksi supistukse olivat jo erittäin voimakkaita ja kun nukutuslääkäri tuli laittamaan epiduraalia, oli aivan liian myöhäistä. Ponnistin siltä sekunnilta ilman kivunlievitystä ja kahden minuutin kuluttua kaunis tyttö oli sylissäni. Tästä synnytyksestä jäi erittäin hyvät fiilikset! Mitat 3720g ja 50cm.

Täyskymppejä kaikki neljä