**Kesäkuun kullanmurut 2014** Kesäkuussa - vihdoin meidän kuu!

Pakko nyt kommentoida tuohon Susannan kysymykseen vaikka eri kuukaudelta tänne ketjuun kuokkimaan tulikin. Kyllä näin lämpimillä keleillä ulos saa mennä ennen kahta viikkoa, mutta ei se 2 viikkoakaan taida olla raja kylästelyille, juuri aiheesta kätilön kanssa keskustelin ja ihmetteli kovasti tarvetta lähteä vauvaa viemään mihinkään 'näytille' kovin pienillä viikoilla. Ja tämähän nyt on tosiaankin vain minun mielipide mutta hurjalta aina tuntuu kun muutaman viikon, saatikka päivän ikäisiä viedään kylästeleen/kauppoihin..

 

^ Toivon että tällä kertaa tulis nlatäti kotiin eikä sitten tarvis lähtee näyttämään pikkusta viikon iässä terveysaseman nlaan! :/ Edellinen kun tuppas olemaan iiison ostoskeskuksen sisällä (nyt vaihtanut paikkaa), en kyllä muutoinkaan haluais ta:lle viedä kun paikka "täys" sairaita ihmisiä..

(.) - olo entisellään, edes Ikean parisängyn kasaaminen ei tuottanut ainuttakaan supparia Alaselkä kipeytyy herkästi puuhatessa ja jäätelö maistuu, siinä ne meikäläisen kohokohdat

Sabsu 36+5

 

Mippikselle vastailen, että tiiän todellakin kuinka inhottavalta tuntuu, kun kaikki kätilöt ovat eri mieltä. Minä myös olin itkun partaalla jatkuvasti kättärillä, niinkuin aiemmin kirjoittelinkin, juuri syöttöjen takia. Yksi hoitaja sanoi toista ja toinen toista, ja itsellä hätä, kun halusi vauvalle parasta, eikä enää itsekään tiennyt mikä se olisi. Yhdeltä hoitajalta sai lisämaitoa ja toiselta sitä ei herunut, kai siinä menee jo äiti ja lapsi sekaisin mitä tapahtuu, kun ei pidetä yhtä linjaa, ensin saadaan maitoa masu täyteen ja sitten annetaankin vaan alkutippoja tissiltä..

Mutta lohdutukseksi voin sanoa, että minulla ainakin auttoi bluesseihin kotiin pääsy, sai toimia juuri niinkuin itse parhaaksi näki ja kaikki sujui paremmin kuin hyvin. Tietenkään se ei tarkoita, ettäkö sinun olosi varmuudella helpottaisi, mutta ainakin on toivoa.

Harmittaa, kun en jättänyt palautetta kätilöopistolle aiheesta, olin niin herkillä siellä, etten edes voinut kuvitella sanovani asiasta, kun itku jo pääsi.. Kummallista, etteivät ole ottaneet tuota huomioon hoidossa, luulisi kaikkien äitien reagoivan yhtälailla huonosti vaihtuviin hoitolinjoihin.

Tsemppiä siis sinne kovasti, jos vaan pystyt, niin avaa suusi aiheesta paikanpäällä.

 

Huomenta mammakaverit ja onnea uusimmille vauvautuneille!

Kiitos minunkin puolesta, että kirjottelette tänne synnytyskertomuksianne, niitä on kiva lukea. Kuin kaverit kertoisi, kun tää porukka on niin huippu kiva ja asiallinen. Muualta netin syövereistä en ole edes halunnut synnytyskokemuksista lukea kun aina siellä joku vetää överiksi. Enkä halua liikaa etukäteen miettiä koko synnytystä, luotan että ammattilaiset tietää mitä tehdään!

Täällä kans lorahtelee pöksyihin tuon tuostakin nestettä, olen pitänyt sitä toistaiseksi valkovuotona mikä on ollut todella runsasta koko raskausajan. Välillä vaan miettii, olisko se sittenkin tihkuvaa lapsivettä. Mutta jospa ei, kun tällä hetkellä ei taas ole mitään muita merkkejä lähestyvästä h-hetkestä, harkkasuppareita muutamia päivässä.

Nelina 37+0 (vihdoinkin täysiaikainen vauva!)

 

Huomenta!

Onnea taas vauvan saaneille ja tosiaan kiva kun on aktiivista porukkaa. En sitten mennyt eilen uimaan, vaikka lämmin ilma olikin. Vesi oli ihan sairaan kylmää ja ranta täynnä siitepölyä. Lapset kyllä hyppeli laiturilta, eikä sinisistä huulista huolimatta ollut kuulemma yhtään kylmä.

Eilen sain myös vaippapyykin pestyä ja tänään kokoilin vaipat laatikkoon odottelemaan. Varmaankin edetään asian kanssa samalla tavalla kuin kuopuksen kanssa, eli ensin ihan muutamalla kestolla ja sitten vähitellen kun oppii vauvan pissaamista seurailemaan niin öitä ja pitempiä reissuja lukuunottamatta kestoillaan täysin. Ihan pikkuruisia vaippoja ei ole kuin muutama ostettuna. Ja näiden vaippojen osalta olen sitten näköjään ollt siinä ajatuksessa että tyttö olisi tuossa, kun värit ovat melko tyttömäisiä. Laskin, että 5 vaippaa on ehkä sen näköistä ihan suoraan, että en kauheasti pojalle laittaisi. Eli ihan sellaista karkkipinkkiä ja kukallista. Vaikka toisaalta, eihän se vauva sitä tiedä.

Täällä ei myöskään mitään tuntemuksia. Melko aktiivista elämää viettelee vauva masussa ja minä myös. Koko ajan touhottaisin jotain. Tänäänkin tulossa päivällä kaveri kylään ja illalla grillivieraita. Niin ja illalla saadaan se pinnasänky. Jospa huomenna sitten laittaisin sen. Imetysliivejä pitäisi vielä hankkia parit ja sitten voisi jo vähän katsella sairaalakassiakin kasaan. Voi kunpa selviäisi parilla sairaalayöllä niin kuin edellisistäkin. Kyllä oma koti on aina oma koti.

Tsemppiä baby bluesiin, minulla on ollut sellainen muutaman viikon herkempi kausi molempien synnytysten jälkeen ja sitten on helpottanut.

AnnaOnni 36+6

 

Taniira, mä annoin sitten varmaan sunkin puolesta palautetta Kättärille Sekä suullisesti siellä että kotona netin kautta.

Mulla meni pojan syöttäminen tällä kertaa ok, koska tiesin mitä haluan ja sanoin sen heti suoraan ekalle kätilölle. Eli esikoisen kohdalla he saivat mulle aikaan pahan imetysahdistuksen juuri sillä, että lisämaitoa ei herunut, sai anella oikein kunnolla, ja aina muistivat käydä katsomassa joko olen imettänyt. Sitten maitoa sai ehkä 10ml mikä ei riittänyt mihinkään. Ja kun ei maito noussut sairaalassa niin paha siinä on imettää! Jotenkin en päässyt silloin imetyksen kanssa sinuiksi kotonakaan ja koin koko homman todella ahdistavana. Nyt sanoin heti, että haluan edetä omaa tahtia ja toivon, että poika saa lisämaitoa jos koen sen tarpeelliseksi ja sitä ei pihdata. Niinpä mulla oli sitten melkein alusta asti siellä jääkaapissa aina päiväksi tai yöksi riittävästi maitoa jota sain hakea kun siltä tuntui. Ja kun sain rauhassa toimia oman mielen mukaan, imetys lähti käyntiin sata kertaa paremmin kuin esikoisen kohdalla!

Mutta siis tuo kätilöiden erilainen toiminta ja yhteisten linjojen puuttuminen... Joku kertoi tosi hyvin milloin lapselta mitataan sokerit, millaisia tuloksia oli tullut, toi särkylääkkeet yms kun oli niiden aika (musta on hölmöä että nyt niitä ei enää saanut antaa pöydälle valmiiksi koko päivän tarpeiksi, mutta säännöt on säännöt...). Joku toinen ei tiennyt että syön antibiootteja, sain käydä ruinaamassa särkylääkkeet kansliasta ja tuli yllärinä jos vaikka musta itsestä otettiin verikokeita. Jotenkin tuli sellanen olo, että kukaan ei ole vastuussa kokonaisuudesta. Ja aika lapsikeskeistä oli, ts mulla tuli itsellä vähän takapakkia toipumisessa, mutta kukaan kätilöistä ei huomannut sitä! Vasta kun tapasin sektion tehneen lääkärin, hän huomasi asian. Ja olisi siis ollut ihan kätilöiden huomattavissa...

Onhan se sairaalassa olo toisaalta kivaa (esikoisen kohdalla viihdyttiin hyvin perhehuoneessa) ja toisaalta rankkaa, mutta onneksi sieltä pääsee aina kotiin jossain vaiheessa

Isonalle

 

Mä en muuten saanut mitään tukea imetykseen silloin 6v sitten, sektion takia oli hankalaa ja jäin tosi pihalle koko hommassa. Lisäksi muksu oli tosi herkkä rintaraivareille ja ahdistuksen kautta en imetykseen päässy sisään lainkaan. Nyt tietoisena päätin vaatia opastusta ja tukea mikäli näyttää siltä.

Kestoilevat - mulla oli 6v sitten vaan bumgeniouksia mutta nyt niiden lisäks on vaikka ja mitä - sisätaskua ja kuorta ja taskuvaippaa ja aio.. mites muut on aatelleet? AnnaOnnen tapaan aattelin ihan hissukseen startata

Sabsu 36+6

 

Onnea taas vauvautuneilla ja kiitos synnytyskertomuksista!

Mullakin esikoisen kans tuo imetys takkuili ensimmäisen kuukauden ja sairaalassakin jouduttiin olemaan viikko kun ei neitillä paino noussut. Itsellä rinnanpäät olivat auki ja kumin kanssa imetin aluksi ja lisäksi sain rintatulehduksen melkein heti... Mutta en kuitenkaan luovuttanut ja niin pikkuhiljaa opittiin vauvan kanssa yhdessä imetyshommat ja puoli vuotta imetin. Tällä kertaa olenkin jo varannut nannia kaappiin varuilta enkä aio stressata asiasta

Täällä on olo tuskainen ja malttamaton haluaisin tämän vauvan jo pihalle! Ärsyttää kun ensin povattiin että tämä syntyy liian aikaisin kun esikoinenkin syntyi 37 viikolla mutta näköjään täällä mahassa on liian hyvä olla! Esikoinenkin meni mummolaan viikonlopuksi joten nyt ois kyllä senkin puolesta hyvä synnyttää..

Kävin keskiviikkona neuvolassa ja neuvolatäti sanoi että syntyy varmaan viikon sisällä kun on niin paljon ollut jomotuksia ja supistuksia plus että limatulppaa jonkin verran tullut... MUt saa nähdä, en jaksa enää uskoa mihinkään.. Tulee kun tulee...

Viuhti 37+6

 

Mua masentaa käydä täällä lukemassa, kun kaikilla muilla, kellä vähemmän viikkoja, kun mulla, tuntuu tapahtuvan jotain! Mulla laskettuaika tuli, oli ja meni jo ja silti ei mitään tuntemuksia suuntaan eikä toiseen. Mutta ihanaa, että teillä on tuntemuksia ja vauvat ehkä kohta maailmassa. Mä toivoisin, että tämä syntyisi mahd. pian, että ei kasvaisi kovin jättiläiseksi. Myös synnytykseen puuttuminen ja käynnistyksen mahdollisuus pelottaa. Ei oo kivaa joutua lääketieteellisten toimenpiteiden kohteeksi, vaikka tietenkin hyvähän se on, että vauva sitten otetaan ulos, jos ei ite ymmärrä tulla! Pitää tietty myös arvostaa lääketiedettä ja käynnistyksellä estetään monia muita komplikaatioita, joita yliaikaisuus voi tuoda.

Kestoilusta Mulla on noita Imsevimsen ja Myllymuksujen kestoja kauheat kasat. Oon saanut ilmaiseksi. Niitä on jo ihan pikkuvauvallekin. Noissa on kuoria, imuja, taskullisia ja sellasia, joissa on kaikki samassa. Ei mitään hajua tietty mitkä hyviä, kun tämä eka lapsi vasta. Aattelin kanssa sillai hissunkissun lähteä niitä kokeilemaan kertsien rinnalla. Tarkoitus olis kuitenkin kestoilla mahdollisimman paljon, jos vaan homma lähtee sujumaan ja on itsestä luontevaa.

Mukavaa viikonloppua kaikille! Mä oon sanonut vauvalle, että tänään olis hyvä päivä syntyä tai huomenna

-Nuppu- ja Vauva 40+4

 

Onnea vauvan saanneille!

Kirjoitin pari päivää sitten pitkän synnytyskertomuksen ym. kuulumisia mutta kun yritin lähettää viestiä se katosi jonnekkin. Raivostuttavaa! Kirjoitan joku päivä sen uudestaan kun ehdin/ jaksan

Mulla jäi myös paskanmaku suuhun koko kättäristä ja lapsivuodeajasta! Synnytyksessä toimineet kätilöt ja lääkärit olivat mukavia mutta muut ihan perseestä. Itkua väänsin joka ilta kun mies lähti kotiin. Ja tosiaan kun kaikki kätilöt eri mieltä ja muutenkin just toi yhteisten linjojen puuttuminen, mitä Isonalle sanoi myös. Koko ajan sai itse huolehtia särkylääkkeistä, ummetuslääkkeistä, millon vauvan verensokerit tullaan mittaamaan, imetysasiat ja kaikki! Jos en olisi kelloa soittanut tai mennyt itse välillä kansliaan, meitä ei ois kukaan tullut välttämättä katsomaan tai kysymään että miten menee.
Mulla imetyksen kanssa ongelmia, tai siis maitoa tulee mutta vauva on niin pieni ettei jaksa imeä ja saa kauheita rintaraivareita. Sitten vielä kun vauva on saanut heti alusta asti pullosta lisämaitoa verensokereiden ja pienen koonsa vuoksi, tottui hän pulloon eikä rintaa oikein huoli. Välillä toki huoli tissin, mutta piti sitä vain tuttina. Syöttöpunnituksia kun tehtiin, ei painoa ollut tullut yhtään lisää, eli vauva ei ollut saanut rinnasta mitään. Imetysohjaustahan ei kättärillä juuri herunut, kun pyysin apua, tultiin rinta törkkäämään vauvan suuhun ja lähdettiin pois. Oli niin yksinäinen ja orpo olo että kyllä täytyy laittaa palautetta menemään. Yksi kätilöistä oli kyllä tosi mukava ja sanoikin ettei kannata ottaa imetyksestä paineita, kyllä se vauva siitä vahvistuu ja alkaa imemään jossain vaiheessa. Ja jos ei ala niin sit ei ala.
Mä pumppailen useita kertoja päivässä ja annan omaa maitoa pullosta vauvalle. Välillä kokeillaan rintaa, mutta se menee aina kauheeksi tappeluksi ja huudoksi. Maanantaina on aika kättärille imetysohjaukseen.
Nyt vauva vaatii ruokaa, palaan taas myöhemmin!

elpukka & papu 1 vko

 

Elpukka - kuin minun tarina 6v sitten ( juu jep, Kättäri).. Mikä tuo imetysohjaus on ja miten sinne "pääsee" - nlan kautta?

 

sabsu77 meillä oli eilen kontrollikäynti kättärillä (katsottiin bilirubiiniarvot ja paino), niin siellä juteltiin imetyksestä ja kysyivät haluanko ajan imetysohjaukseen. Toivottavasti siitä olisi jotain apua

 

Mulla ei oo vielä omakohtasta kokemusta OYS:sta, mutta kaveri synnytti siellä 2 vuotta sitten, silloin ei ollut edes ruuhkaa, mut imetysohjausta ei saanut 3 vrk sairaalassaolon aikana. Eikä mitään muutakaan, synnytystä ei käyty läpi jne, vaikka tuli 3-4 asteen repeämä ja kirurgin jatkokontrollit jne. Itse vastustan näitä isoja liukuhihnasairaaloita, joissa ei saa mitään ohjausta pyytämättä ja anelematta, olis kiva synnyttää jossain pienessä ja inhimmillisessä yksikössä, mutta kun niitä lopetetaan kiihtyvällä tahdilla, tosi mahtavaa!

Mulla on Imsevimsen kestiksiä, kun joku sanoi, että kannattaa olla sellasia, joissa on kunnon reunaläppä reisien kohdalla. Pari Fuzzia ja Myllymuksua. Alkuun aloitetaan kertakäyttöisillä ja käytetään paria kolmea kestistä päivässä, samalla lailla kuin joku aikoi täällä käyttää, pikkuhiljaa lisäten käyttöä, kun pissaamis/kakkaamishommat tulee tutuiksi, eli ei oteta asiasta paineita, mutta kokeillaan kuitenkin. Meillä on ihan älyttömästi kuoria + flanellisia sisävaippoja, muutama tasku sekä vino pino AIO:a, lisäksi ollaan hankittu riisipaperia, lisäksi on harsoja paljon, valkoiset on vaipoiksi, värilliset puklailuun yms.

Tänä-aamuna tein kaksi tuntia liikelaskentaa, kun vauva ei ollut liikkunut kunnolla sitten toissaillan. No tänään se sitten liikkui loppupäivän oikein urakalla, että hieman vaihtelevaa on liikehdintä tällä vauvalla ja minä tietysti säikyn heti. Onneksi on koti-Dopplerkin, niin saatiin kuunneltua sydänääniä myös.

Tänään on alapäätä vihlonut, varsinkin kun vauva heiluttaa päätä. Eli pää ei ole aivan kiinnittynyt. Mutta alaspäin se varmaan on valunut, koska paineen tunnetta alapäässä. Limatulppaa ei näy ja supistuksia ei ole tavallista enempää eli tuskin synnytystä lähiaikoina näkyvissä

RBB 38+2

 

Onko kellään kuulunut ihme naksumista mahasta kun vauva potkii kovasti tai työntyy ihan toiselle puolelle. Kalvotko ne naksuu?
AB 37+6..

 

Oli Porvoossakin maito varmasti kortilla kun sielläkin sai tapella joka toisen kanssa kun vauvaa tarvitsi syöttää. Paras oli kun eräs kätilö totesi ensin että hän tarkistaa asian ja olin oven toisella puolella mutta aivan vieressä kuulo etäisyydellä kun kysyi toiselta saako seiskan äidille antaa lisämaitoa :O Aivan uskomatonta touhua

Mulla kaks lasta joita olen muiden painostuksesta osaimettänyt/pumpannut muutamia viikkoja ja nyt päätin et tällä kertaa en lähde siihen. Multa ei tule maitoa enkä halua lääkkeitä ylläpitämään maidontuloa enkä todellakaan synnytyksen jälkeistä masennusta tai babybluesia jotka mulla on molemmat olleet. Päätin että tällä kertaa mennään pelkällä pullolla alusta asti ja näin myös tein. Olo on hyvä, jaksan hymyillä ja olla onnellinen vauvasta :heart: Aivan erillainen alku kuin kummallakaan aikaisemmalla kerralla. Sain ihme kyllä myös neuvolasta tuen ja kannustuksen josta olen todella iloinen!

S & poika 1vko

 

Merge_, ei me nyt sen takia mennä tonne syntymäpäiville, että voitas vauvaa esitellä. Vaan haluan olla paikalla kun juhlitaan mun siskoni ja tämän miehen lapsia, joista toinen on mun kummipoikani ja hänen pikkuveljensä.
Sekä täällä on jo moni käynyt vauvaa katsomassa. Olisiko pitänyt kieltää ja pitäskö elää seuraava kuukaus neljän seinän sisällä vauvan kanssa.
Saatettiin me esikoisen kanssa, kun hän oli alle viikon ikäinen, niin mies bussille, kun meni armeijaan ja taidettiin jopa kaupassa käydä vauvan kanssa. Eikä esikoinen ole ollut kuin kerran elämänsä aikana kipeänä, ja ikää hänellä on 1v 5kk.
Ja esikoista imetin kuukauden, kunnes ei enää onnistunut eikä maitoa tullut.
Enkä mä voi tosiaan yksinkään mennä tuonne syntymäpäiville, koska en omista ajokorttia, ja jos mies jäisi vauvan kanssa kotiin, niin milläs syöttäisi, kun ei tissejä omista.

Ja epäilen vahvasti, että samoin käy nytkin. Meijän suvussa se taitaa olla enemmän sääntö kuin poikkeus, että kuukautta enempää ei voi tai pysty imettämään.
Toinen sisko imetti omaansa osittain 3kk, ja toista 1kk. Kun maidontulo tyssäsi.
Ja sit toinen sisko on imettänyt molempiaan 1kk, koska maito loppui.
Mä en halua ottaa sitä stressiä imetyksestä, että on pakko imettää puol vuotta, niin lapsi pysyy terveenä. Yhtälailla lapsi on pysynyt terveenä, vaikka on korvikkeella kasvanutkin. Ja tiedän jopa sellasia vauvoja, jotka on imetyksestä huolimatta olleet kipeänä useammin, kuin meijän esikoinen.
Jos imetyksen kanssa tulee ongelmia, niin pullo otetaan käyttöön.

Vielä tulee tarpeeksi maitoa, mutta tilanne voi olla täysin eri jo vaikka viikon päästä, tai kahden.
Mutta luultavasti pullolle tulee käyttöä jo ennen. Mutta katellaan.

Susanna#1 & flikka 4pvä

 

Onnea uusista pienokaisista!

Mulla olisi kova hinku käyttää kestoja, mutta tuolle rimppakintulle ei hankitut selvästikkään istu. Ajattelin rauhassa odottaa pojan vahvistumista ja testaan sitten uudestaan. Täytyy varmaan käyttää lainaamoa, jotta löytyisi itselle sopiva malli.

Mulla taas ei ollut Porvoossa mitään ongelmaa saada lisämaitoa. Tiedän kyllä, että siellä on ainakin ollut varsinaisia imetysfanaatikkoja ja veikkaan että omalla kohdalla lisämaidon saannin helppous johtui ennen kaikkea vauvan pienestä koosta, keltaisuudesta ja sokeriarvojen romahtamisesta. Varmaankin normipainoisen ongelmattoman lapsen kanssa olisi hankalampi saada lisämaitoa. Imetysohjausta sai vähän vaihdellen, mutta kun viikon siellä oli niin aika hyvin esikoisenkin kanssa päästä kärryille. Maito nousi kyllä vasta kotona, joten lisämaito oli ihan ehdoton.

Tsemppiä Nuppu! Näin ennakkoon lauenneena ei osaa paljoa lohduttaa.. Ei enää paljoa jäljellä?

NancyC ja poika kohta 1kk

 

Ajatella - täällä ensimmäiset on kohta jo kuukauden ja toisilla saattaa mennä vielä samanverran että tulee maailmaan

Minäkään en taida allekirjoittaa tuota "pullolapsi = sairaampi, allergisempi ym" - kyllä niitä puolin ja toisin on, sitäpaitsi eikö osa allergioista ja astmoista mene ihan geeneissä ja imetyksellä ei näinollen voi olla mitään asian kanssa tekemistä. Mun mielestä pahinta kaikessa (missä tahansa) on äärimmäisyys, fanaattinen suhtautuminen ja suvaitsemattomuus. Mikä sopii yhdelle, ei välttämättä toiselle.

Kiitos Elpukka vinkistä tuohon imetysohjaukseen, jos näyttää sille niin tiedän mistä narusta kiskasta Oishan se kiva saada sekin osa-alue hallintaan varsinkin kun viimeks ei jääny kun luu käteen koko touhusta On mulla kyllä rintapumppu hankittuna jo valmiiks.

Tää on ihan pöljää tää yömyöhään kukkuminen - AnimalPlanet rules eikä uni tuu silmään, aamulla sit väsyttää. Tulis edes se vauva niin olis joku fiksu syy kukkua pitkin öitä

Ps. Ihanan värikkäitä synnytystarinoita kaikilla. Mä äsken sohvalla maatessani hetkellisesti unohdin edes olevani raskaana XD

Sabsu 37+0

 

Se on kyllä totta että vauvan syntymän jälkeen kannattaa joksikin aikaa rauhoittua kotiin vaikka se tarkoittaisikin joidenkin juhlien väliin jättämistä. Mitä isommassa ihmisporukassa vauva on, sitä enemmän mahdollisuuksia saada joku pöpö sieltä. Me ollaan oltu aina alkuun kotona ja harkitusti otettu vieraita vauvaa katsomaan ja nekin opastettu käsidesille ovesta tullessaan Jokainen toki tekee kuten parhaaksi katsoo mutta nuo on ihan yleiset ohjeet pienen vauvan kanssa.
Imetyksestä mietin että jokaisen pitäisi mennä avoimin mielin ja vaatia ohjausta jos tuntee sitä tarvitsevansa ja haluavansa imettää. Eikä kannattaisi luoda valmiiksi päähän uskomuksia siitä ettei se onnistuisi koska suvussa muillakaan ei onnistunut. Se on vaikeaa aikaa kun ollaan niin herkillä ja kun varsinkin esikoisen kohdalla kaikki on niin uutta ja haluaa toki vain vauvan parhaaksi toimia.
Nyt vasta tuli teidän puheista mieleen se synnytyksen jälkeinen alakuloisuus, jota minullakin on ollut jonkin verran havaittavissa. Se on ikävä tunne eikä sitä oikein ymmärrä siinä kun on kaikki hyvin ja ihana vauva sylissä.
Mutta, hyvää vkl kaikille! Minä ihmettelen mihin supistukset ovat kadonneet, yötkin nukun 7-8t putkeen oikein mainiosti. Saisi alkaa jo ilmoitella tulostaan!
Romanssi rv39+2

 

Susanna, menkää ihmeessä käymään juhlissa. Mä tosin taidan kuulua siihen heimoon, joka ei oikein ymmärrä ylenpalttista pöpöjen kontrolloimista... Aina sieltä pääsee pois, vauvaa ei ole pakko laittaa kiertämään sylistä syliin, ehkä hän jopa nukkuu eteisessä omassa rauhassa. Ja jos on joku oikein tautinen paikalla, voitte kohteliaasti pysytellä kaukana tai lähteä pois. Meillä oltiin esikoisen kanssa sukujuhlissa kun hän oli 2 viikkoa, ei tullut mieleenkään jättää väliin. Okei, pienet juhlat, mutta silti ihmisiä paikalla enemmän kuin kotona. Ja tosiaan monella käy ensi viikkoina kotona ihmisiä todella paljon kylässä, vaikka eivät itse minnekään lähtisi. Eikös se ole vähän ristiriitaista... Ekan miniflunssan esikoinen sairasti kun tuli eka hammas 8kk iässä, joten en nyt lähtisi sanomaan että nuo sukujuhlat kovasti siihen vaikutti. Nyt ollaan käytetty poikaa viikon vanhana neuvolareissun yhteydessä ruokakaupassa (hui!), mutta ehkä mä sitten voin syyttää kaikkia tulevaisuuden korvatulehduksia yms tosta kauppakäynnistä?

Jokainen tietysti tavallaan, mutta meidän perheelle ei ole sopinut linnoittautuminen omaan kotiin.

Isonalle

 

Huomenta!

Kun päivänsä aloittaa klo 3.22 niin kyllähän tässä näköjään ehtii jo vaikka ja mitä. Harmi, että tuo aamukaste on kova ja viikonloppu, muuten voisin lähteä nurmikkoa leikkaamaan. Niin, että mikä synnytys? Ei ole merkkejä ilmassa. Tänä aamuna sentään kaivelin esiin jo vaatteita kokoa 50-62 cm ja olen pessyt kaukalon, sitterin ja rattaiden irtoavat kangasosat. Väsymys näiden rikkonaisten öiden takia on taas kaamea ja tänään pääsikin jo yksi itku aamulla, kun pyykkejä laittelin ja jotakin tippui naamalle. Ei ole pinna pitkä nyt

Nupulle tsemppiä! Esikoinen syntyi 40+5 ja voi itkut, miten oli kypsää odotella vaikkei tuon pidempään mennyt yli. Saati kaupassa käydä, kun ihmiset meinasivat silmänsä pudottaa päästä ison mahan kanssa lyllertävän nähdessään. Eilen paloi käpy anoppiin, joka ei suostu ymmärtämään etten jaksa keskustella raskaudesta. Pitäisi ilmeisesti raportoida omat olemiseni säännöllisesti hänelle. Enkä sitä tee edes oman äitini kanssa, vaikka hyvät välit onkin. Olisi ollut tulossa käymäänkin, mutta pyysin malttamaan mielensä vielä jonkun viikon ja odottamaan vauvan syntymistä.

Naksumista on täällä kuunneltu jo parisen kuukautta. Koko ajan kovempana ja useammin. Kalvot kait siellä paukkuvat, kun vauva liikkuessaan osuu.

Ja ne kestot, meillä tulee olemaan käytössä pari aio-vaippaa, pääasiassa taskuja, mutta myös sisävaippoja, harsoja & kuoria. Ja mahdollisimman paljon kestoillaan alusta asti päiväsaikaan kotosalla. Yöllä luultavasti ensi alkuun käytetään kertiksiä. Taskuvaipat ovat Myllymuksuja ja samanmallisia tsi-versioita.

Ai niin, sitten se imetys vielä... Jyväskylässä on kyllä saanut ohjausta molemmilla kerroilla. Riippuen kätilöstä joka huonompaa tai parempaa. Viimeksi olin tosi tyytyväinen saamaani neuvontaan. Esikoisen kohdalla en taas ehkä ihan niin tyytyväinen, varsinkaan kun yksi kätilö otti rinnan aika kovakouraisesti käteen ja tyrkkäsi sen vauvan suuhun. Ei se helppoa aina ole ja rintaraivari-vauvan kanssa tai hajonneiden nännien kanssa (molemmista kokemusta) henkisesti sekä fyysisesti kivuliastakin. Eilen muistin ostaa Lansinohia valmiiksi kotiin ja sen pakkaan sairaalakassiin matkaan.

Annales 37+?

 

Onnittelut vauvautuneille ja hirmusti tsemppiä odottaville. Aika on pitkä, varsinkin kun tuntuu, ettei mitään synnytykseen viittaavaa tapahdu.

Meillä todettiin perätila, ja epäonnistuneiden kääntöyritysten jälkeen sovittiin sektio juhannusviikolle. Mun laskujen mukaan 38+4 on silloin.

Toisaalta kiva, että tietää vauvan tulevan viimeistään silloin, mutta toisaalta haikeaa, ettei asiat mene ns.luonnollisesti. Sairaalassakin joutuu olemaan kauemmin.

Tässä pikaiseen omaa napaa, käyn lukemassa teidän kuulumisia, mutta valitettavasti olen laiska tabletilla kirjoittelemaan, vaikka monesti tekis mieli kommentoida.

IMD 37+2

 

Tsemppiä Nupulle ja muillekin joilla laskettu aika käsillä tai jo mennyt. Muistan esikoisen kanssa miten nuivaa oli olla Elokuisten ryhmässä kun laskettu oli 29.8 ja siihen mennessä melkein kaikilla oli jo vauvat - omani syntyi vasta 15.9, oli sitten viimeinen elokuinen. Ounastelin itse että tämäkin olisi mennyt sinne 42++ viikoille, mutta sitten tuli vahva tunne että toukokuun kolmas viikko on "se", ja niinhän siinä kävikin. Hurjaa ajatella että nyt voisi olla mullakin 40+4. Sen sijaan on tänään kaksi viikkoa täyttävä maailman ihanin poikavauva tuhisemassa vieressä.

Mutta tuossa pohdin, että jos olisin saanut valita joko tämän synnytyksen tai odotuksen viikoille 42+ ja helpommin sujuneen synnytyksen, ehkä olisin odottanut, huolimatta sydänongelmista ja tulehtuneista lonkista jne. Tosin, eihän sitä tiedä olisiko synnytys mennyt yhtään sen helpommin vaikka olisi käynnistetty myöhemmillä viikoilla - vauva olisi ollut ainakin huomattavasti isompi. Viikoin 38+3 päälle neljä kiloa ja pään ympärys 37,5 cm - neljä viikkoa myöhemmin lähemmäs viisi kiloa ja kupoli pari senttiä suurempi.

Kättäristä: esikoisen kanssa osasto 4:n (päivystysosasto josta käynnistys aloitettiin) henkilökunta oli ihanaa. Niin oli nytkin. Synnärinä oli ekassa osasto 14, tällä kertaa 15 - kummassakin oli ihanaa henkilökuntaa - paitsi nyttemmin yövuorossa, jolloin kaikki asiat levisikin käsiin ja mun kohtelu ihmisenä vähän "unohtui". Lapsivuodeosasto oli esikon kanssa osasto 3, siellä meillä oli perhehuone ja henkilökunta oli kamalaa, vittumaista ja suorastaan törkeää. Kukaan ei auttanut missään, kaiken sai itse oivaltaa. Vauva huusi suoraa huutoa kaikki päivät osastolla, lisämaidosta sai tapella, tuttia ei saanut, meistä ei kumpikaan nukkunut neljään vuorokauteen mutta henkilökunta ei suostunut vauvaa ottamaan hoteisiinsa edes tunniksi koska "teitähän on kaksi siinä, hoitakaa itse". Olin niin onnellinen kun päästiin kotiin.

Tällä kerralla olin osasto 5:llä ja henkilökunta oli vaihtelevaa. Toinen toi päivän lääkkeet valmiiksi, toiselta niitä sai kerjätä. Kaikki kyseli MRSA:sta, jotkut käyttäytyi hysteerisesti, jotkut sanoivat että mene vain hakemaan itse sapuskasi keittiöstä - vaikka jouduin eristyksissä olemaankin koko viikon minkä sairaalassa vietin. Lisämaitoa saatiin kyllä ihan hyvin vaikka ahdisti sitä olla pyytämässä monta kertaa vuorokaudessa kun en itse jääkaapille saanut mennä. Kaikki kysyivät samat asiat ensitöikseen, mua hoiti varmaankin lähemmäs 50 henkilöä sen viikon aikana mitä sairaalassa olin. Kolmantena lapsivuodepäivänä kohdalle osui niin mahtava kätilö, hän toimitti mulle kaikki lippulappuset mitkä olisi pitänyt antaa jo aiemmin, toi rasvaa haljenneihin rinnanpäihin, pesi mun haavan keittosuolalla pari kertaa, kohteli upeasti ja löysi aikaa ihan jutella mun kanssa kunnolla niin synnytyksestä kuin muustakin. Kuunteli mun huolia - mm. mittasi vauvan bilirubiiniarvot kun olin keltaisuudesta huolissani (aiempi kätilö lupasi asian hoitaa mutta ei koskaan sitä tehnyt), järkkäsi leikanneen lääkärin juttelemaan mun kanssa, toimitti mulle synnytyskertomuksen -- oli siis niin mahtava hoitaja kuin olla ja voi. Eikä se vaatinut kuin ripauksen inhimillisyyttä, että mulle tuli luottavainen olo ja paremmat muistot koko sairaalareissusta.

Mä en ole vielä jaksanut koota ajatuksia ja antaa palautetta. Sen aika tulee satavarmasti. Kannattaa teidän muidenkin avata sanainen arkkunne, jospa johonkin tulisi muutosta jollain juoksulla.

Lettu ja (ei enää niin) Ruttukorva, 14 vrk

 

Rv 38+0 ja huh hellettä pieni kävelylenkki ja muutama supistus. Otan kyllä niin loman kannalta, ei jaksa ees miettiä synnytysjuttuja. Kuukausi tässä enää korkeintaan menee. Ihanaa viikonloppua kaikille!

 

Anniinaballeriina mulla kuului mahasta noita naksumisia ja poksumisia Kätilö sanoi että jos vauva venyttää kalvoja oikein kovasti voi rusahduksia kuulua, ja näin ollen myös mennä ne kalvot rikki. Hauskaa sinänsä kun noista poksahduksista kysyin 35+1 ja sitten 35+2 menikin ne vedet