Keskenmenon jälkeen plussaanneet!

Samour :hug: Meillä tuli tyhjennyksestä reilu viikko sitten tasan vuosi ja mä olin jotenkin aika paniikissa koko viikonlopun, vaikka vauva liikkui, eikä mitään poikkeavia tuntemuksia ollut. Kyllä ne jälkensä jättää ja varmasti osaltaan lisää näitä kaikkia pelkoja ja mulla ihan fyysisiäkin tuntemuksia. Yritetään jaksaa ja kestää. Palkinto on tämän kaiken arvoinen, kunhan kaikki menee hyvin

Kipuja, kipuja. Lonkat, nivuset, lantio ja selkä. Kylkeä kääntäessä yöllä naksuu, poksuu ja lonksuu... Ihanaa. Enpä osaa pelätä synnytyksen/sektion jälkeisiä kipuja, kun tämä raskausaika on niin kipeää

Mitäs muille? Kaikki hyvin?

Pihla 31+1

 

Kaikki hyvin. Kipuja on jos jonkinlaisia, mutta kaikki asiaan kuuluvia. Mulla on tää vuotojuttu outo ja liittyy aina vessareissuihin ja ponnistamiseen. Melko varmasti kohdunsuulta katkeaa aina pieni hiussuoni, joka syöksee tipan verta. Vuoto loppuu kuin seinään ja ei tule kuin ponnistaessa kovemmin. Vatsa pitäisi saada toimimaan normaalimmin, mutta en ole keksinyt keinoa asiaan...

Hyvää vointia kaikille!

Vauvis ja pieni 14+4

 

Vauvatoiveinen, eikö veden juominen auta? Tai liikunta (jos pystyt)? Jotkut vatsanpehmittäjät käy raskaana oleville, joten kannattaa ehdottomasti hommata mulla toimii magnesium, jota syön noiden kipujen takia. Mutta lähempänä synnytystä aion kyllä hankkia jotain vatsanpehmikettä. Ei ollut kiva sektiohaavan kanssa ponnistella vessassa, kun maha ei meinannut toimia

Täällä tänään käyty neuvolassa. Kaikki oli niinkuin pitikin. Sf-mitta on alakäyrällä (tytöstä alakäyrän alapuolella), mutta se ei yllätä, eikä huolestuta. Vauvakin kuitenkin pienikokoiseksi arvioitu. Viikon päästä on seuraava painokontrolli, että nähdään taas, miten vauva on kasvanut

Tänään kävin omakannasta lukemassa, mitä lääkäri oli mun edellisen käynnin jälkeen (3 viikkoa sitten) kirjoittanut. Siellä luki, että "psyykkisesti erittäin raskasta". Ihanaa, kun tuntee tulleensa vihdoinkin ymmärretyksi ja kuulluksi! Kaikki muut vaan sivuuttaa koko asian normaalina mielialan heittelynä. Mun sterilisaatio-toiveille kaikki on kylläkin vaan nauraneet... Liian vähän lapsia ja liian nuori, joten vaatisi terveydellisen syyn. Mun mielestä tuo henkinen puolikin on terveydellinen syy... Tyydytään sitten varmaan kierukkaan, jos ei sterilisaatiota saa.

Eipä tänne ihmeempiä tällä erää. Ylihuomenna saadaan meidän uusi sohva ja mä odotan sitä kuin lapsi joulupukkia

Pihla 31+3

 

Moikka!

Vauvis olet varmaan kokeillut kaikenlaista jo tuohon vatsantoimintaan... minäkin kannatan veden juonnin lisäämistä. Liikunnan kanssa taidat joutua olemaan aika varovainen? No sit noi vaihtoehtohoidot on tietty sellaisia, mitkä jakaa mielipiteitä, itselläni on hyviä kokemuksia vyöhyketerapiasta.

Pihla toivottavasti nuo kivut vähän hellittäisivät! Hyvä, että lääkäri kirjasi noin fiksusti sun tilanteen. Ja mukavaa, että tunnut olevan hyvillä/luottavaisilla mielin nyt.

Sillä on kyllä iso merkitys, miten hoitava taho suhtautuu näihin asioihin. Itse olen tähän mennessä saanut "lohduksi" lähinnä "Menneet on menneitä" ja "Ei hätää, kun ei ole vuotoja" (- no ei ole ennenkään ollut ja silti mennyt kesken kaksi kertaa...) Onko niin, että keskenmeno on tosi vaikea asia myös terveydenhuollon ihmisille käsitellä tai sitten ehkä niin, että jos ei ole omakohtaista kokemusta, sen voi sivuuttaa kovin helposti...

Onnellista odotusviikkoa kaikille, kaikista haasteista huolimatta!

Ariel 11+3

 

Huh huh mikä viikko takana!

Torstaina oli toka neuvola ja jälleen sain olla kiitollinen kotidopplerista! Neuvolaterkka ei meinannut löytää millään sydänääniä ja alkoi selvästi jo vähän hermostumaan, sillä mutisi ensin, ettei äänien löytymisessä niin kauaa kuuluisi kestää ja alkoi kysellä, olisiko minun mahdollista lähteä siitä suoraan naapurikuntaan tarkistusultraan. Olin kuitenkin aamulla kuunnellut sydänääniä kotona (juuri tätä skenaariota ajatellen), joten osasin kerrankin pysyä rauhassa. Ja löytyihän sieltä lopulta hyvä 135-140 syke, kun sain itse alkaa etsimään

Veren hyytymistekijöiden arvo oli kontrollikokeessa edelleen lievästi koholla, ensi viikolla pitäisi tulla infoa siitä, mitä se tarkoittaa loppuraskautta ajatellen.

Töissä on ollut ihan hullu viikko! Meillä on ollut noin 50% työporukasta suunnittelemattomasti pois, joten itsekin on saanut koittaa tehdä kahden ihmisen työt. Helpotusta ei ole vielä muutamaan viikkoon tulossa - eikä varsinkaan nyt kun sairastuin itse johonkin hirmu sitkeään kevätflunssaan (siksi jälleen näin erikoinen aika kirjoittaa) ja olo on sanalla sanoen kurja. Sairastaminen on aina ikävää, mutta vielä ikävämpää nyt kun ensisijaisesti huoli on pienen hyvinvoinnissa eikä omaa oloaan voi helpottaa oikein muutoin kuin kuumalla mehulla, levolla ja muutamalla panadolilla.

Eli tällaista tällä kertaa mitäs muille kuuluu?

Jento 16+1

 

Jento, onneksi sydänäänet löytyi ja hyvä, että itse olit niitä samana päivänä kuunnellut, että selvisit ilman pahempaa säikähdystä raskaana oleminen on raskasta. Flunssan hoitoon voi muuten käyttää esimerkiksi posivil zinkiä, sitä itse join viimeksi, kun oli flunssa. Ekassa raskaudessa en ollut flunssassa kertaakaan ja tässä raskaudessa olen ehtinyt sairastaa 2 flunssaa.

Ariel, kivut senkun pahenee, mutta onneksi tosiaan mieli on ollut nyt valoisampi se tosiaan vaikuttaa paljon, miten neuvolassa ja äitipolilla suhtaudutaan. Toivottavasti osuu kiva lääkäri keskiviikon kontrollikäynnille. Toivoisin sitä samaa, joka viimeksikin oli, mutta tuskin niin hyvää säkää käy. Onneksi samalle päivälle on myös sype-puhelu varattuna

Uusi sohva tuli ja tykkään kovasti kämppääkin on laiteltu uuteen järjestykseen ja tavaraa hävitetty vauvantavaroiden tieltä. Äitiyspakkausta odotellaan saapuvaksi. Hain sitä melkein viimetipassa. Keskiviikkona tosiaan seuraava kontrolliaika äitipolille. Toivon saavani siltä käynniltä mielenrauhaa, enkä yhtään huolenaihetta enempää. Vähän jännittää vauvan kasvu ja istukan paikka, joka viimeksi oli vielä aika alhaalla. Toivottavasti istukka on noussut tarpeeksi ylös mahdollista sektiota ajatellen. Vauvan kasvu on varmasti tipahtanut alakäyrälle. Toivottavasti ei kuitenkaan sen alapuolelle. Onneksi ei ole montaa viikkoa, että vauva on jo täysiaikainen

Pihla pokspoks 32+0!

 

En tiedä uskaltaako vielä edes huokaista, mutta kyllä taisin ainakin jonkin asteinen plussan tänään saada... Sitähän ei sitten tiedä onko kyseessä vaan joku erehdys, kiinnittymiyritys tai mitä, mutta siitä ultrasta jossa folli näkyi ja tilanne riskit tietäen hyödynnettiin, on nyt 12pv ja liuskatesti näytti jo haamulaista (hätähousuissa muutama oli selvän plussan kannalla), mutta ei tässä nyt riemunkiljahduksia vielä kuulu... Poskia kuumottaa, lämmöistä ei tietoa, tissit ei kipeet, eilen migreenikohtaus, maha kipuilee eri tavalla kuin ennen menkkoja... En tiedä...

 

Moikka!!

Enkeli30 onnea ja malttia matkaan! Kyllä sinä pian saat varmistusta tilanteeseen, pidetään peukkuja.

Jento huh, mitä sydämentykytyshetkiä! Tuossa kohtaa kotidoppler oli kyllä kullanarvoinen. Kuulostaapa rankalta keväältä flunssat ja työkiireet. Jos vaan pystyt ota jossain kohtaa vähän kevyemmin. Työt on vaan töitä... sitten kuitenkin.

Pihla tsemppiä keskiviikon kontrollikäynnille! Ja näille viikoille, kun odottelet sitä täysiaikaisuutta. Nauti uudesta sohvasta =) Piristäviä juttuja tuollaiset.

Käytiin miehen kanssa äsken sairaalassa ultrassa. Mentiin samaan huoneeseen, jossa 8 vuotta sitten näin vain mustaa ruudulla, kun oli se tuulimunaraskaus. Nyt sitten ruudulla heilui ja venytteli pikkuinen ihminen. Kyyneleethän siinä tulivat.

Ultran mukaan kaikki näytti hyvältä, niistä veriseuloista tulee myöhemmin tietoa.

Huomasin alkavani ajatella, että "mitä jos siellä on sitten jotain häikkää.." ja melkein suutuin itselleni, että eikö tämä stressaaminen nyt jo riitä. Kun ei se ole minun käsissäni, että miten asiat menevät. Ja vauvan hyvinvointia tukee se, että äiti on mahdollisimman levollinen ja iloinen. Joten siihen tähtään

Tämän rännän keskellä toivotan kaikille hyvää oloa ja rauhallista mieltä :heart:
Ihanaa, kun saa jakaa täällä ajatuksia teidän kanssa!

Ariel 12+1

 

Enkeli30, helpommin sanottu kuin tehty, mutta älä vielä heitä kirvestä kaivoon :hug: Mun mies sanoi silloin, kun mun ensimmäinen keskenmenoon johtanut tuulimunaraskaus ultrattiin ja sain kontrolliajan, että "vielä ei kannata murehtia tulevaa, se voi olla turhaa". Niin vaikeaa kuin se olikin, yritin ajatella, että vielä en ole menettänyt mitään. Kyllähän siinä tuli itkettyä monet kerrat, mutta sitten kun lopullinen tuomio tuli, itkut oli jo itketty. Tsemppiä sinne. Lue vaikka tuota sikiöseulonnoissa kiinni jääneet -keskustelua, jos siitä olisi helpotusta, siellä on paljon ihania onnistumistarinoita kaikenlaisista epäilyistä huolimatta :heart:

Jento, just ton takia mulla on kotidoppleri *helpotuksenhuokaus* Kuuntelen äänet aina ennen neuvolaa ja ultraa, koska pelkään ihan todella paljon sitä, ettei ääniä joku kerta löydykään. Tai no, voihan niinkin käydä, että sydän sammuu juuri matkalla neuvolaan, kuten eräälle naiselle ja hänen vauvalleen oli käynyt Itse meinasin mennä paniikkiin, kun esikoinen oli ollut masussa niin hiljaa koko päivän ja neuvolassa harjoittelijaterkkari ei löytänyt sydänääniä... Itsekin näin, että hällä alkoi kädet ja ääni täristä, kun ei ääniä löytynyt. Oikea terkkarikin joutui tovin etsimään, mutta sieltä ne viimein löytyi mun navan kohdalta. Kiitos etupuolella olevan istukan, ääniä oli vaikeahko löytää koko raskausajan. Tästä raskaudesta en ole muuta toivonutkaan, että istukka olisi takana (liikkeet tuntuu paremmin ja sydänäänet löytyy helpommin), mutta ei, se on ultran mukaan taas etupuolella melkein keskellä...

Huomenna sokerirasitus ja 2. neuvolakäynti. Miten nämä viikot tuntuvat niin matelevilta tässä vaiheessa, kun odottaa vauvan ensimmäisiä liikkeitä

ralliruutu 14+5

 

Enkeli30, oletko testannut uudelleen? Tsemppiä joka tapauksessa!

Ariel, kiitos ja onnittelut hyvistä ultrakuulumisista! Varmasti huojentavaa

Täällä on myös ultrasta kotiuduttu. Painoarvio oli nyt 1700g, joten tasaisesti näyttää kasvaneen istukan paikka ei pitäisi olla ongelma kumpaakaan synnytystapaa ajatellen ja googlen kauhutarinoiden todennäköisyys on luokkaa 1:10 000... Seuraava aika äitipolille on nyt sitten taas 4 viikon päästä, jolloin viikkoja on jo 36+3 :O synnytystapa-arvio siis, vauvan kokoa kun ei tarvi nyt erikseen kontrolloida. Lääkäri totesi, että vauva pyörii ja heiluu koko ajan onneksi liikkuu paljon. Kaikki oli siis mallillaan. Kohdunsuun tilannetta en tiedä, kun oli niin tuima ylilääkäri, etten halunnut kokeilla onneani, miten kovakourainen olisi ollut. Pyydän sitten pääsyä neuvolalääkärille, jos se on seuraava asia, mitä murehdin. Aika rauhakseen tässä joka tapauksessa elellään liitoskipujen takia.

Sype-puhelua ei kuulemma tänään tule, vaikka piti. Sype-kätilö ei ollutkaan paikalla jostain syystä. Toivottavasti en siis ala kehittelemään uusia kauhukuvia lupasivat kyllä äitipolilta, että sype-kätilö soittaa ensi tilassa, mutta eivät uskaltaneet mitään tiettyä päivää luvata. Tuskin siis enää ennen pääsiäisen pyhiä. Onneksi vielä toistaiseksi olen suht rauhallisin mielin tilanne voi tunnin päästä olla ihan toinen. Lääkäri paineli mahaa melko kovasti ja se aiheuttaa aina ikäviä supistuksia. Tunnusteli vauvan kokoa ja asentoa, mikä oli mun mielestä vähän hassua, kun kuitenkin myös ultrasi...

Mitäs muille kuuluu?

Pihla 32+3

 

Ihanaa Pihla että vauva oli kasvanut ja liikkui vikkelästi =) Onpa hyvä tilanne, kun molemmat synnytystavat näyttävät mahdollisilta, sehän tuo hienosti liikkumavaraa vai mitä?
Nyt ne Googlen Kauheat Tarinat lukukieltoon tyystin
Jos Sype-puhelun väliin jääminen tuottaa epämukavia ajatuksia, tänne vaan kurjat ajatukset, jaettu huoli on puolta kevyempi.

Itse oon hyvää vauhtia tulossa flunssaan, lämpöä + 37, nuha ja yskä. Jään luultavasti kotiin, kun mies lähtee tyttärensä kanssa pääsiäiseksi reissuun. Eli päivystän täällä ja kaipaan juttuseuraa.

Niin, mitäpä kuuluu muille?


Ariel 12+3

 

Ihanaa pääsiäistä kaikille!

Olipas mukava lukea hyviä ultrakuulumisia! Pihla on jo niin pitkällä! Arielillakin pieni vilkutellut jo. Niin vain asiat voi muuttua ja kaikki mennäkin hyvin.

(.) täällä vatsan toiminta on hiukan parantunut. Vettä juon paljon. Lääkkeitä en ole ottanut, vaikka kotona niitä jo onkin. Se pieni vuoto, mikä silloin tällöin kiusaa, paikallistui tosiaan hiussuoneksi ja vaaratonta on. Vatsa kasvaa kovasti ja vaatteiden kanssa on ollut ongelmia. Ei meinaa löytyä sopivia mulle. Liitoskivut alkoivat jo, näin aikaisin! Häpyliitos on kipeähkö ja olo mielenkiintoinen. Liikkeitä en vielä tunne. Varovaisen onnellisia ollaan...

 

WP 20150331 001

Tälläset testasin eilen aamulla.. Tuulimunassa apteekin oma oli huomattavasti haaleampi pidemmänkin ajan päästä samoilla päivillä...

Kunpa pääsis itsekin ensimmäiseen ultraan asti näkemään pienen sykkivän sydämen, ja jouluna tietysti jos sais parhaan lahjan...

 

Enkeli30, varovainen onnittelu! Ja tsemppiä matkaan, toivottavasti kaikki menee hyvin

Ariel, tuohan se liikkumavaraa toki, mutta tuo lääkäri sanoi kyllä suoraan, ettei kenellekään voi alatisynnytystä satavarmasti mennä lupaamaan, kun edellinen on ollut sektio. Ja kun vauva kerran kasvaa hyvin, niin mun oma kokokin voi tulla vastaan jossain vaiheessa vaikka siihen en usko. Onneksi mulla ei ole mitään pakottavaa halua päästä kokemaan alatiesynnytystä, enkä koe olevani jotenkin huonompi, jos taas mennään sektiolla. Pääasiahan kuitenkin on, että kaikki menee hyvin ja vauva saadaan turvallisesti maailmaan synnytystavalla ei niin väliä. Vielä on mieli pysynyt rauhallisena, mutta se tosiaan voi muuttua koska vaan

Vauvatoiveinen, onnittelut liitoskivuista! Toivottavasti vielä helpottavat tässä välissä. Mä olen itse niistä kärsinyt molemmissa raskauksissa aikaisessa vaiheessa ja mulla on vaan pahentuneet loppua kohden. Tällä hetkellä olen todella liikuntarajoitteinen noiden kipujen takia. Edelleen saisin reseptille panacodia, jos haluaisin, mutta yritän pärjäillä panadolilla, kun se ei pistä päätä sekaisin. Välillä ihan ällöttää, kun kääntää kylkeä yöllä ja tuntee (ja kuuleekin joskus), miten liitokset lonkissa ja lantiossa paukkuu. Yritän kääntää edes tämän positiiviseksi niin, että kun nyt olen näin kipeä, niin synnytyksen jälkeen ne kivut helpottaa päivä päivältä. Oli se tapa kumpi hyvänsä. Sektion jälkeen en edes kokenut viimeksi olevani kovin kipeä ja varmaan paljon johtui siitä, että olin yli puolet raskausajasta tosi kipeä. Toivon, että tällä kertaa käy samoin.

Saisipa tytön unille, niin pääsisi itsekin nukkumaan. Jos vaikka kukaan ei häiritsisi mun unia ensi yönä... tänään on kyllä epämukavasti supistellut, mutta en ole osannut siitä huolestua, kun sitä tapahtuu näiden mahanpainelureissujen jälkeen. Mun kohtu provosoituu helposti

 

Eilen tein aamulla digin, tulos oli "raskaana 2-3", ja tällä kertaa taitaa näyttää mitä pitääkin... Eikä nyt oo vuotoja, joten ehkä tässä uskaltaa toivoa jonkun olevan matkassa, vaikka tietenkään en usko ennekuin omin silmin sykkivän sydämen nään...toivottavasti jo parin viikon päästä...

 

Mukavaa, Enkeli30, että viiva sen kun vahvistuu Toivottavasti saat pian ne sydänäänetkin kuulla!

Helpottavia uutisia Vauvis, että vatsa on paremmassa kunnossa ja ihan mahtavaa, että vuodoille löytyi vaaraton syy!! :hug: Toivottavasti voit nyt olla rennommin ja nauttia kasvavasta vatsasta, vaikka kipuja onkin...

Pääsiäinen kääntyy jo loppu kohden. Kivasti on päivät menneet ei mitään -tehdessä ja nukkuessa! Ruokahalu on kyllä etenkin iltaa kohti huono ja valikoiva.

Onko teillä muilla tämän tapaista, että ei suorastaan okseta, mutta ei vaan meinaa keksiä, mitä ihmettä söisi?!? En halua valittaa, helppoahan mulla on, kun ei ole tarvinnut edes oksentaa. Mietin vain, milloin se reipas keskiraskaus energioineen mahtaa alkaa?! On tässä jo melkein huvittavia piirteitä; koskaan ei tiedä, maistuuko se, mitä osit kaupasta tai edes se, mitä kokkasi 15 minuuttia sitten!

Ariel 13+0

 

Enkeli30, paljon onnea! Ja onnea matkaan, sekä tervetuloa pelkoja jakamaan

Ariel, mulla oli tuota alkuraskaudessa. Oli tosi ärsyttävää, kun ei koskaan tiennyt, mitä tekisi mieli ja sitten, kun tiesi, mitä haluaa, niin eihän sitä sitten enää halunnut, kun pääsi kauppaan tai kaupasta kotiin ja täällä edelleen odotellaan sitä energistä keskiraskautta... Hehheh

Sype-puhelu tulossa keskiviikkona. Onneksi mieli on edelleen pysynyt rauhallisena kipuja on tosi paljon taas. Selkää särkee kovasti ja nivusia vihloo ja miehellekin jo sanoin, että ne on varmaan jotain supistuksia, mitä en tajua supistuksiksi ennenkuin lapsivedet menee meidän uudelle sohvalle... No, tuskinpa sentään. Jos todella epäilisin, että on kipeitä suppareita, niin lähtisin näytille vielä näillä viikoilla. Vaikka oma olo alkaa olla jo tosi tukala ja kypsä, niin en vielä haluaisi vauvan kuitenkaan syntyvän, koska en haluaisi, että joutuu teholle moneksi viikoksi. Mieluummin kasvattelen vielä mahassa, omasta olosta viis

Pääsiäinen alkaa tosiaan lähestyä loppuaan. Kiva, kun mies on ollut kotona ja ollaan käyty mun vanhemmilla syömässä joka päivä. Olen siis kerrankin päässyt valmiiseen ruokapöytään mies ei laita ruokaa. Ihan mukavasti on keventänyt omia askareita ja kiva, kun on nähnyt muitakin ihmisiä kuin miestä ja tyttöä. Tyttökin oli perjantaina aamupäivän mun vanhemmilla hoidossa, kun äiti soitti ja pyysi sinne leikkimään, kun siskonpoikakin oli mummolassa teki hyvää, kun sai ihan oikeasti vaan olla ja tytöllä oli mieluista puuhaa.

Nyt sohvalle, tyttö nukkuu ja minä poksun 33+0!

 

WP 20150405 002

Tässä on ti ja tän aamun apteekin, pakko oli testata onko vahvistunu... Digihän näytti jo 2-3 niinku pitääkin, mut silti en tiedä onko vahvistunu viiva tarpeeks.. Digin teen ens viikon lopulla uudestaan, ti "pitäis" olla 5+0... Ei oo mitään vuotoja, vähän alaselkä juiliu ja jotai ihme vihlaisuja alavatsalla välillä, en oikein välttis pysty paikallistaa, saattaa tuntua välillä tuolla sektioarven reunoilla, joskus melkein kyljissä, joskus jotai nivusissa mut ei oo mitenkää kipeetä. Ei ällötä, ei okseta, ei närästä... Mut eikai tässä auta ku vaan mennä päivä kerrallaan ja kattoo jos ultraan asti päästään et mikä tilanne...

 

Enkeli30, onhan tuo vahvistunut ja mullakin noita vihlontoja ollut. Alussa etenkin tuntui sektioarven reunoilla, nyt enemmän nivusten ja kylkien suunnalla. Ja viikkoja tosiaan "jo" 33+0. Ja mulla ensimmäinen raskaus oli tosi oireeton ja siitä tuloksena tuo reilu 2 vuotias tyttö

Naapurissa musat pauhaa ja lapsi pitäisi saada nukkumaan... Toissayönä soitin tuonne naapuriin poliisit, kun kotiutuivat jostain 4.30 ja väänsivät musat soimaan ja tappelivat kovaäänisesti. Ihanaa asua yksin asuvan teinin naapurissa... Toiselle seinänaapurille tulee kuulemma hajuhaittoja pilven polttelusta. Onneksi ei meille haise. Meille tulee vaan nuo meluhaitat. Täytynee odotella pari tuntia ja soittaa sitten poliisit, jos ei hiljene. Kerran on viety lappu postilaatikkoon ja kerran soitettu poliisit ja silti ei mene perille, että tälläisessä vanhassa rivarissa äänet kuuluu. Ja tuo poika on alaikäinenkin kaiken lisäksi. Toivottavasti omista lapsista ei tule tuollaisia ongelmanuoria...

Anteeksi naapuriavautuminen, mutta oikein tunnen taas, miten verenpaineet nousee. Tuollainen tasainen bassonjytke on tosi ärsyttävää.

 

Kiitos itelläki oli ensimmäinen raskaus melkein täysin oireeton, mut nyt jotenki niitä oireita kaipais... Tosin iltaisin iskee väsy jotenki aikasemmin, ja ajoittain palelee ja jo vähän iltaisin turvottaa (ei saa vedettyä täysin vatsaa sisään, plus tuo jo ennestään oleva alamahamakkara tuntuu iltaisin isommalta)

Mietin et kai toi sektioarpi itessään ja jotai kiinnikkeitä ni tuntuu kun jos kohtu kasvaa..? Mut nyt ei oo närästäny niinku tuulimunassa, mut kerkeehän tuotakin...

 

Enkeli30, mulle kätilö sanoi, että sektion jälkeen seuraavassa raskaudessa on taatusti enemmän tuntemuksia kuin ennen sektiota, kun just on niitä kiinnikkeitä ja arpikudos venyy ja kiristää kohdun kasvaessa. Mulla oli kkm vuosi sitten ja silloin en muista noita vihlaisuja sektioarven reunoilla, joten tässä raskaudessa uskalsin uskoa ennen nt-ultraa, että ehkä se kohtu kasvaa, kun niitä vihlaisujakin oli. Ja hyvin on kasvanut ja sekin, että nuo tuntemukset välillä katoaa, on täysin normaalia, kun kohtu kuulemma kasvaa spurtteina, eikä tasaisesti. Ja just kasvuspurttien aikaan niitä tuntemuksiakin tietysti on enemmän, kun arpikudos venyy enemmän. Voivat kuulemma loppua kuin seinään, kun kohdun kasvu taas hidastuu ja tulla takaisin seuraavan kasvuspurtin aikana.

Ja mitä närästykseen tulee, niin mulla on tullut vasta viime viikkoina niin, että yötä vasten on otettava rennie. Tytöstä meni koko raskausaikana ehkä paketillinen rennietä ja sekin vasta lopussa. Nyt tästä pojasta olen ehtinyt popsia varmaan kolme pakettia ja nekin kaikki joskus viikon 25+ jälkeen. Onneksi mun närästys on ollut näin lievää, että siihen auttaa ihan vaan se rennie ja sitäkin yleensä riittää se yksi per ilta

Vauva hikkailee. Tuntuu tällä kertaa enemmän takapuolessa, kun päivällä tuntui ylämahassa

 

Huh, ihanaa kunmlöytyi tälläinen ketju!
Me lopetettiin ehkäisyrengas marraskuussa, ja heti tammikuussa plussasi! Keskeytynyt keskenmeno todettiin helmikuussa, viikoilla 8+2. menkkoja ei sitten keskenmenon jälkeen kuulunut, ja uuden plussan sain 2.4. Raskaustestin tulos aiheutti onnen ryöpyn, joka kesti n. 7 sekuntia. Stten tuli pelko. Mitä jos taas.
Viikkoja voisi tällä hetkellä olla 6+6, vaikka toki ennen ultraan on vaikea sanoa, kun ei niitä menkkoja keskenmenon jälkeen tullut. Paha on tunne, jotenkin olen ihan varma että kesken menee taas. Oireet täysin samanlaiset kuin ekassa raskaudessakin, tissit kipeät ja turvoksissa, ei pahoinvointia, mutta menkkamaiset tuntemukset mahassa kyllä aika ajoin.
Huoh, mitenköhän tästä taas selvitään....

 

Joo, siis mulla on ihan oikeesti elämä

Kimberley, aika tasan 3 vuotta sitten odottelin menkkoja alkaviksi, kun niin kovasti jomotteli menkkamaisesti. Lopulta sitten tein testin ehkä joskus rv 7+, kun ei niitä menkkoja kuulunut. Ja tuloksena tosiaan tuollainen nyt reilu 2v.

Tässä raskaudessa olin myöskin ihan varma, että ensimmäisessä ultrassa todetaan kkm. Just eilen puhuttiin miehen kanssa aiheesta. Miten kaukaiselta se silloin syyskuussa tuntui, että oltaisiin joskus näillä viikoilla, kun olin varma, että nt-ultrasta lähdetään taas tyhjennyslääkkeiden kanssa. Pelkoja tähän matkan varrelle on mahtunut ihan hurjasti. Kaikki mahdolliset ja mahdottomat. Ja vieläkin niitä pelkoja on, eikä ne lopu edes vauvan syntymään. Ne vaan muuttaa muotoaan. Ja itsekin mietin, että miten tästä selvitään. Mutta kyllä me selvitään. Jokainen on vaan jaksettava uskoa ja luottaa, vaikka se välillä vaikeaa onkin. Onneksi meillä on täällä hyvä tsemppari-porukka ja täällä ne pelotkin ymmärretään, eikä niitä vähätellä. Päivä kerrallaan. Lopulta se on vain yksi hujaus, kun ollaankin jo lähellä laskettua aikaa sitten pelätään kohtukuolemaa tai jotain muuta kamalaa. Suosittelen kyllä edelleen lämpimästi sype-keskusteluja, että pääsee puhumaan myös raskausajan peloista ammattilaisen kanssa. Itse olen kokenut suureksi avuksi ja seuraava keskustelu onkin ensi viikolla

Onnittelut plussasta ja tervetuloa joukkoon!

Ps. Ne musat pauhaa vieläkin...

 

Tervetuloa Kimberley

Itse myönnän olevani synnytyspelkoinen ja kävin esikon aikana sype-keskusteluja kätilön, terkkarin ja psykologin kanssa, ja sektioon päädyttiin enkä ole katunut..nyt jo alkaa pelot nostaa päätään, ehkä nyt myös odotusta kohtaan... Esikon ekasta neuvolasta silloin aikanaan ekat 30min meni itkiessä... Tykkäsin myös keskusteluista, psykologi oli avuksi ihan muissakin mielen mietteissä muistan sillon esikoisen kanssa osastolla ollessa erän kätilön kanssa juteltiin paljon ja kerran sitten kysyi "uskallatko tulla tänne vielä uudestaan?" Ja tässä toivottavasti jo matkalla... Ja totta sekin, että pelot ja huolet muuttaa muotoaan.. Kun kotiuduttiin, niin ensimmäiset kaksi viikkoa nukuin vauvan kanssa yöpöydän valon palaessa, kun heräilin niin heti piti nähdä hengittääkö ????

Koputtelet äkäisesti seiniin, jos sillä hiljenis? Ei kivaa tollaset naapurit!

 

Mullakin on tuo synnytyspelko ja esikoista odottaessa kävinkin sen takia pelkopolilla. Sektioon päädyttiin lopulta vauvan perätilan ja mun synnytyspelon takia. Täälläpäin kaikki ensisynnyttäjät, joiden vauva on perätilassa, synnyttää automaattisesti sektiolla. Tässä raskaudessa synnytyspelko taisi iskeä vasta 28+ viikoilla. Siihen saakka muut pelot oli voimakkaampia. Mutta tällä kertaa olen tiennyt koko ajan, että sen sektion kyllä saa, jos niin haluaa nyt en vaan oikein ole ihan päättänyt, mitä itse toivoisin ja 3,5 viikon päästä pitäisi olla oma toive selvillä. Vaikka voihan alatiesynnytykselle ilmetäkin joku fyysinen este, kun en koskaan ole alakautta synnyttänyt. Miksei voi olla jotain kolmattakin synnytystapaa?

Ihana hiljaisuus! Mies kävi koputtelemassa naapurin ikkunaan (ei tarvinnut mennä oven taakse) ja nyt on hiljaista porukkaa sinne lappaa koko ajan lisää, että saa nähdä, koska meteli taas alkaa, vai pitääkö asunnon haltija kaverit hiljaisina, kun ovat suurin osa alaikäisiä ja tuskin haluaa sinne poliiseja toista kertaa saman viikonlopun aikana. Nyt kuitenkin untenmaille, jos sattuu, että naapurin meteli herättää taas aamuyöstä.