Keskenmenon jälkeen plussanneet talvella 2013-2014

Toothie: En mä ole selvinnyt vieläkään. Ehkä koska keskenmenoja on takana jo kolme ja yksi kemiallinen raskaus. Edelleen pelkään joka kerta kun housuun lorahtaa jotain ja vessassa aina huomaan pidättäväni hengitystä kun pyyhin. Toivon kovasti, että rakenneultran jälkeen uskaltaisin jo luottaa vähän paremmin ja ehkä vähän nauttiakin raskaana olemisesta. Onhan sitä kuitenkin melkein 10v yritetty. Tsemppiä ja toivottavasti pääset siirtymään ihan virallisesti tälle puolelle! :)

Jetta: Toivotaan varpaat ristissä, että kaikki on hyvin! Mullakin vuosi pikkuisen ihan alkuraskaudessa, mutta kaikki oli hyvin. :hug:

KoiKoi: Onneksi olkoon hyvistä ultrakuulumisista! :)

Katrinainen: Onnea tulevaan koitokseen!! :) :flower:

Oma napa: Odottelen, josko pian alkaisin tuntemaan jotain hipsumista masussa. Istukka on tosin etuseinällä, eli varmaan vaimentaa vielä ainakin pari viikkoa. Masun kasvua Pölön tapaan odottelen myös. Tänään käytiin uhkarohkeasti katsomassa jo vaunuja. Mitään ei vielä uskalleta ostaa, mutta vähän piti kartoittaa tulevaa rahanmenoa, ettei sitten yhtäkkiä touko-kesäkuussa pidä jostain repiä montaa tonnia. Kun ei tuota rahaa kai kellään koskaan liikaa ole :D Neuvolassa käytiin ystävänpäivänä ja verenpaine oli aika matala, mutta ei hoitaja antanut muuta neuvoa, kuin että mies voisi koittaa nostattaa sitä :D Ja sydänäänet löytyi heti kun hoitaja laittoi dobblerin mahalle :heart:

17+5
 
Saatiin eilen tietää, että odotamme meille syntyväksi poikaa :heart: Itsellä on ollut koko raskauden ajan voimakas tyttöolo ja olimme valmistautuneet, ettemme ehkä saa tietää sukupuolta ollenkaan ennen syntymää, kun se ei ole selvinnyt aikaisemmissa ultrissakaan (yht. 5 kpl). Ihanaa tietää, helpottaa vauvan tuloon valmistautumista ja tavaroiden hankkimista :)

Flunssan kourissa sinnittelen täällä, voi kumpa olisi tällaiset olot vältetty raskausaikana. Astman takia flunssat on tosi voimakkaita ja happi ei meinaa kiertää, onneksi sain synnäriltä luvan syödä lääkekaapista löytyviä kortisonitabletteja, jotka helpottaa hengittämistä. Toivottavasti ei joudu olemaan töistä pois, olisi miljoona asiaa hoidettavana ennen äitiyslomalle jäämistä!

ralliruutu 33+2
 
Moi,

Eilen taas vietetty aikaa kättärinpäivystyksessä. Kesken se taas meni. Kolmas nyt putkeen ja sanoivat laittavansa lähetteen jatkotutkimuksiin. Kiitin siitä tarjouksesta ja sanoin ettei tarvitse. Ei haluta tutkimuksia vaan jätetään nyt sitten tämä lapsen teko tähän. Onhan meille kuitenkin syntynyt 6-vuotta sitten yksi ihana tyttönen. Seuraavaksi mietintää sterilisaatiosta ja ajattelin kysyä myös mahdollisuutta ihan kohdun poistoonkin. Menkat kun on ihan älyttömät mulla ollut kierukan kanssa.

Tuli jotenkin itselle paska fiilis kun tuntuu sille, että tässä tuli petettyä niin mies kuin lapsikin. Molemmat kun ovat toivoneet niin kovasti ja hartaasti lisää pikkuisia meille. Oon nyt joka kerta aika nopeasti plussannut, mutta kun ne ei vaan ole mukana sitten pysyneet. Tästäkin sanoi, että ei ollut tm vaan ihan keskenmeno.

Kiitos kaikille tsempeistä <3

-Jetta-
 
miss_piggy
Ollaan edelleen sairaalassa, ja saatetaan joutua olemaan useampi päiväkin.
Pojuhan siis syntyi 10.2 rv 40+3 51cm ja 3970g.
Pojalla on tulehdusarvot olleet kohollaan, ja oli jo laskeneet niin, että lupailivat eilen jotta olis päästy kotiin... No sitten arvot olikin taas pompannut, ja pojalle laitettiin kanyyli päähän ja antibioottia menee nyt 3 kertaa vuorokaudessa + 1 kertaa vrk verinäyte kantapäästä... :(
Ei tietoa että mistä tuo tulehdus johtuu, mutta saattaa olla esim. siitä kun olikin niin iso kokoinen ja oli hetken aikaa jumissa tuolla "luukulla". Just kuulin tuoreimmat tulokset, niin lukema oli noussut eilisestä yhdellä... (31, pitäisi olla lähemmäs lukemaa 1 että olisi normaali..) onneksi siis aloitettiin lääkitys.

Muuten kaikki hyvin, imetys sujuu ja jälkivuotoa ihan siedettävästi, mutta puuduttaa tää sairaalassa olo ja nukkuminen on hankalaa.

Päivittelen taas kuulumisia kun saan konetta tänne sairaalaan.

miss_piggy ja poju 6vrk
 
Voi Jetta, en tiedä mitä sanoa. :'( Muuta kuin että oon todella pahoillani! :hug: Toisaalta ymmärrän hyvin ettette enää jaksa toivoa...mutta toisaalta tekisi mieli rohkaista vielä jaksamaan uskoa. :heart: Minä kun olen itsekin hyvä esimerkki siitä, kuinka 3 peräkkäisen keskenmenon jälkeen voi vielä onnistua. Tai no eihän meillä vielä vauvaa ole, mutta ainakin raskaus on jatkunu tänne saakka. Meillä kun meni vielä yli 3 vuotta tätä surullista taivalta tähän nykyhetkeen. Mutta kyllä ymmärrän senkin, että ihmiset ovat erilaisia ja jokainen tekee omat valintansa. Se on käsittämättömän julmaa, miten jotkut joutuvat kokemaan enemmän surua ja vastoinkäymisiä kuin toiset. Todella paljon voimia teille ja kaikkea hyvää tulevaisuuteen, päätitte sitten mitä tahansa! :heart:

ralliruutu Onnittelut poikalupauksesta! Ompa ihanaa, että pikkuinen vihdoin viimein suostui paljastelemaan! ;) Tsemppiä flunssan kouriin! Se se on tympeetä, kun ison mahan kanssa joutuu vieläpä sairastamaan.

katrinaiselle ja koko perheelle ONNITTELUT prinsessasta!! :kiss:

miss_piggyn pojulle voimia toipumiseen! Varmasti ne tulehdusarvot siitä laskee, kun kerran lääkits on aloitettu. Toivottavasti pääsisitte mahdollisimman pian kotiin ja aloittelemaan ihanaa vauvantuoksuista arkea! :)

(.) Sitten oma turvonnut napani..Eli tuntuu että maha on pompsahtanut ihan kunnolla esiin nyt! Siis miten nyt jo! :O Tunnen itseni kamalan lihavaksi. :( Liikkeitä en varsinaisesti vielä ole tuntenu, välillä jotain pienen pientä, mutten ole ollenkaan varma mitä se on. Olin tuossa 2,5 viikkoa sairaslomalla ja nyt olen 3 päivää ollut takaisin töissä. Huh huijjaa, että on rankkaa! ;) Tottui vaan makoilemaan ja nukkumaan päivät pitkät. :D Noh, nyt odotellaan malttamattomana sitten rakenneultraa, joka ajoittunee maaliskuun viimeiselle viikolle eli rv:lle 21. Siihen saakka pysyy kaikki vauvanvaatteet sun muut höpötykset kaupan hyllyillä!

MiNalo ja natiainen 14+5
 
  • Tykkää
Reactions: Maikkki
Jetta olen todella pahoillani :hug:

katrinainen tuhannesti onnea uuden perheenjäsenen johdosta! :)

miss_piggytoivottavasti pääsette pikkuisen kanssa pian kotiin! Tsemppiä ja jaksamista!

MiNalo mulla on myös menossa "en näytä raskaana olevalta, näytän lihavalta" vaihe. Mutta toisaalta vaikka vaatekaapilla ahdistaa tykkään siitäkin. Koskaan aikaisemmin en ole päässyt mahan kasvussa edes alkuun :)

17+6
 
Onnea katrinainen tyttösen syntymän johdosta :)

miss_piggylle kovasti voimia sairaala-arkeen, toivottavasti antibiotit alkavat pian tepsiä ja pääsette kotiin nauttimaan vauva-arjesta :)

Jetta Olen pahoillani, enkä voi edes kuvitella, miltä tuntuu. Lepäät ja annat itsellesi aikaa toipua. Vaikka ihmisiä ei voikaan verrata toisiinsa, itsestä tuntui keskenmenon ja kemiallisen jälkeen (ja kaikkien yritystä haittaavien perussairauksien takia), että me ei varmasti tulla saamaan lapsia ihan lähiaikoina, jos koskaan. Silloin sitä oli kyllä ajatuksiensa kanssa aika pohjalla, mutta siitä ne lähtivät taas hiljalleen menetyksistä huolimatta kirkastumaan ja tuli uutta toiveikkuutta. Vaikka sitä ei silloin osannut ajatella, niin jokainen raskaus on aina uusi mahdollisuus. Uskon, että teillä on ollut rankka taival, vaikea edes löytää lohduttavia sanoja :/ Ei sitä tiedä, mitä vuoden päästä ajattelee asiasta, nyt vaan otat oman aikasi. Toivon teille kaikkea hyvää, oli päätös mikä tahansa :heart:
 
Olen todella pahoilla Jetta, voimia raskaaseen aikaan ja tuleviin päätöksiin :flower:


Iloisemmissa merkeissä, Onnea katrinaisen perheelle!!!
Ja tsemppiä myös sinne sairaalaan miss_piggylle, ei taida huolet päättyäkään tähän raskausaikaan :) pikaista kotiutumista!
 
  • Tykkää
Reactions: miss_piggy
Kertokaas oi viisaammat mikä on normaalimäärä kipuilua näillä viikoilla?
Järkky kipu vasemmalla alavatsassa, tuossa suurinpiirtein munasarjan kohdalla. Ihankuin siellä olis golfpallo joka painaa. Välillä äityy kipuilemaan oikein kunnolla ja jomottelee ja vihloo vaikka kuinka vaihtaisi asentoa tai muuta, välillä tuskin tuntuu muutakuin liikkuessa.

Nimim. Onko syytä huolestua?

Ja 18+0 poks!
 
Jetta :hug: ei ole sanoja. Paljon voimia koko perheelle.

katrinainen: Mielettömästi onnea prinsessasta! Teillä ollaankin sitten täsmällisiä :)

miss_piggy: voi ei :/ toivottavasti pääsette pian kotiin ja normaaliin vauva-arkeen mukaan.

Mites Praia ja zannukka, joko on poksahdettu? Kaiken logiikan mukaan ainakin Praia on saanut nyytin käsivarsilleen?

wanted Keväthän lähestyy kovaa vauhtia ja ensi kuussa ollaan virallisesti ensimmäisessä kevätkuukaudessa.. Kyselenkin jo nyt että onkohan kenelläkään intoa ruveta päivittelemään tota listaa?
 
Pahoittelut Jetta :(

Onnea Katrinainen! :)

Miss_piggylle ja pojalle pikaista kotiutumista! :)

Vekkuliina Kyllä mullakin aina välillä tulee semmoisia kipukohtauksia alamahan sivuille, esikoisestakin muistan aika kovia kipuja, mutta kiinnikkeet siellä vain venyy ja paukkuu :) Jos alkaa vaivaamaan, kannattaa soittaa neuvolaan ja kysellä sieltä.

Huh. Rankat viimiset 6 päivää ollut tässä, kun esikoinen sairastaa ilmeisesti jotain virusperäistä flunssaa :/

Ihanaa kuitenkin, kun masuvauvan potkut on alkanu tuntumaan selvästi istuessa :heart: Ja tyttöä sylissä pidellessä tulee mahassa mojovia mielenosoituksia, jos esim. tytön jalka painaa mahaa :D

Mulla on jo siis melkoinen maha näille viikoilla, 18+3. Näyttää vähintäänkin yhtä isolta kuin esikoisesta rv22 :O Mutta nyt mulla on kyllä vähän tuota vararavintoa navan kohdalla, kun viimeksi olin lähes rasvaton, mikä varmasti korostaa kokoa. Täytyypä laittaa masukuva tuonne masukuvaketjuun ;)

Vielä pikkusta reilu kaks viikkoa rakenneultraan.

-pansku- 18+3
 
Moi kaikille!

Oon hullu ja uskaltaudun jo näin aikaisin tälle puolelle tuolta yrittäjien pinosta. Lauantaina pärähti siis yllättäen plussa testiin. Yllätys sinänsä, että oli valemenkat päällä, mutta outojen tuntemusten (tuaan kanssa juotu viinilasi kihahti täysillä päähän) tein testin varuiksi. Tänään digillä sain Raskaana 2-3, joten päätin et nyt varaan neuvolat ja kaikki, en aio elää pelossa vaikka speksit on mun kohdalle melko huonot.

Ennen esikoista oli siis yksi km viikolla 7, ja nyt vuoden sisään kaksi km, toinen viikolla 7+ ja toinen kkm todettiin vasta viikolla 12+0, jolloin sikiö vastasi noin viikkoa kymmenen. Siitä sitten kaavintaan ja oli aika kova kolaus, kun ehdin jo niin pitkälle ja nähdä viikkoja vastaavan sikiön jo varhaisultrassakin. ostettiin oikein asuntokin sillä ajatuksella että toinen on tulossa. Mutta nyt oon joulun jälkeen jo vähän enemmän toipunut ja yritetty ollaan enmmän tosissamme. ja nyt siis tärppäsi ja jännitämme kuinka tässä nyt sitten käy. Tulee kyllä pelko olemaan läsnä varmaan ainakin siihen saakka jos/kun liikkeet tuntee päivittäin (ja tiedän kyllä kokemuksesta että sitten vahtaa aivan hulluna....)

Mutta siis, jospa sitä uskaltaisi liittyä joukkoonne tummaan. Nyt olisi kai (riippuen minkä kierron mukaan lasken) 4+4 tai 4+6, joten valitsen sen 4+5 ja la olisi tuolloin 23.10. Synnärin taidan pitää ainakin toistaiseksi salassa ettei tutut tunnista. :)

23.10. -- Mäkimeirami-- 31v -- KM 6/11, KM 5/13, KKM 10/13 -- 2.lapsi
 
Jetta Pahoittelut keskenmenosta :'( :hug: Ei ole sanoja, joilla lohduttaisi, muttatoivotabn oikein paljon jaksamista teidän koko perheelle!

Miss_Piggy Voimia sinne sairaala arkeen ja toivottavasti pääsette pian kotiin :heart:

Uusille tervetuloa!

(.) Tänään taisi poksua Rv 27. Hurjan npeasti aika menee, ihan älyttömän nopeasti. Kohta on jo Toukokuu! Vauvalle emme ole hankkineet juurikaan mitään, viellä. Tosinn isoveljen vauvakamat on kaikki mieltein tallessa, joten sen puoleen ei ole kiirusta edes. Yhden Fleesepuvun ostin, joka puetaan päälle, kun sairaalasta kotiudutaan.

Tänään käytiin ostamassa mulel ja miehelle sänky. Ollaan nukuttu parvessa, mutta useamamn viikon olen uinunut tuolla sohvalla. Parven pohja on ollut kova ja se on käynyt lonkkiin. Lisäksi poju ei minua herätä vaan kipeää parveen! Ja tästä syystä mun unet on olleet aika kehnoja, vaikak sohav onkin ihanan pehmonen. Lauantaina poika tuppui siskonsa parvesta, naamalteen :( Luojan kiitos ei kuhmua kumosempaa käynyt, mutta siinä olisi voinut vaikka henki mennä. Nyt meidän parvi on poissa käytössä ja tuon vanhimman parven raput on tehty turvalliseksi meidän 2v 7kk ajatellen.

Potkut vaan voimistuu täällä ja on todella omituisen tuntuista kun poika kopsuttelee mun lantioluihin! Se muljuminen ja krompsuminen on toisinaan jopa tosi ällön tuntusta :D

Vaikka pieni ei ole syntynyt viellä, niin mä jo stressaan ihan kaikkea ja menetyksen pelko on aivan hirmuinen. Ollaankin miehen kanssa sovittu, että hankimme kätkyhälyyttimen pinnikseen, jotta kykenen nukkumaan edes jotenkuten ensimmäiset kuukaudet. Mulla kun on taipumusta valvoa ja vahtia unta ensimmäiset 4kk :/

Joosukka ja MiniMuru 27 *poks*
 
  • Tykkää
Reactions: Maikkki
Kiitos -pansku- soitinkin neuvolaan ja vakuuttivat olevan ihan normaalia. Pissanäytteen pyysivät tuomaan ettei ole virtsatietulehdus uusimassa, mutta puhdasta näytti :) Jännää miten kovia ihan normaalit asiaan kuuluavat kivut voi olla. Miten kaikki ei panikoidu täysin? :D

Tervetuloa Mäkimeirami mukaan, toisena toistuvia keskenmenoja kokeneena toivon kyllä sydämmeni pohjasta, että täällä myös pysyt! :heart:

Ja Joosukka mun mielestä aika ei taas mene ollenkaan nopeaan, vaan matelee kuin seniili mato kohti turvallisia viikkoja :D Mutta kiva, että susta tuntuu että aika lentää ja kohta teillä on jo pikkuinen. Toivottavasti menetyksen pelko helpottaa, kun uusi tulokas saapuu. Ei kuullosta mukavalta pelätä ensin koko raskausaikaa lapsen menettämistä ja sitten vielä sen jälkeenkin. Vaikka appiukko kyllä sanoi, kun raskaudesta kuuli, että se on pelkkää pelkäämistä sitten seuraavat 30 vuotta ja tuskin loppuu sittenkään. :p

Oho lähti liian aikaisin unohdin kokonaan mainita, että kävin tänään diabetes hoitajalla ja joudun aloittamaan insuliinihoidon noin kuukauden päästä :( Ei johdu minusta enkä voi asiaan syömisilläni vaikuttamaan, koska syönnin jälkeisarvoista yksikään ei ollut koholla. En myöskään ole ylipainoinen. Sensijaan melkein kaikki paastoarvot olivat koholla. Harmillista, mutta mitä vaan vauvan hyväksi. Siitä pistelystähän pääsee eroon heti synnytyksen jälkeen :)

18+2
 
Viimeksi muokattu:
miss_piggy
Synnytyskertomus pikaisesti ja tiivistettynä ennen kuin palaan sairaalaan:

Lapsivesi meni siis kotona aamuyöllä 10.2 noin klo 03 samaan aikaan limatulpan kanssa. Heti lähdettiin sairaalaan ja olin jo 4cm auki. Jäin osastolle ja mies lähti kotiin. Aamulla alkoi joskus 8-9 aikaan kauheat supparit jotka oli koko synnytyksen kauhein vaihe. Ei auttanut lämpimät geelityynyt, eikä kipupiikki.
Synnytyssaliin menin 11:15 ja ilokaasua hengittelin, ei apua. Viimein sain epiduraalin joka vei kaiken kivun, ja supparit tuntui vain paineena takapuolessa. Aika pian olinkin auki jo 10cm. Mies kävi välillä salissa ja välillä kävi kotona. Hän ei halunnut olla synnytys-hetkellä salissa mikä sopi mulle, joten oli kotona sen aikaa ja ilmoitin hänelle kun vauva oli syntynyt että saa tulla :D Parempi näin kun ponnistusvaihehan oli aika tukala.
Ekoja kertoja kokeilin ponnistella 15:00 aikaan mutta vauva ei ollut laskeutunut tarpeeksi. Suppareita kiihdytettiin myös lääkkeellä ja epiduraalin annostusta pienennettiin. Viimeinkin noin klo 17:30 sain luvan alkaa ponnistelemaan. Ponnistaminen onnistui ihan hyvin epiduraalista huolimatta. Kokeilin puoli-istuvaa asentoa, olin kontallani, kyljelläni ja jakkaralla. Jakkara oli paras. Sitten siitä takaisin puoli-istuvaan. Vauva kun olikin iso jässikkä niin ei meinannut tulla millään ulos ja kyllähän se kirpaisi kun pää oli ulkona ja kätilöt kiskoi vartalon ulos, mutta varsinaista kipua ei tuntunut, vaan inhottava paineen tunne ja venytys.
Poika oli maailmassa 18:48, minulle ei ainuttakaan repeämää (ehkä epi-no treenilaitteen käytön vuoksi :D) ja häpyhuuleen vain yksi tikki :)
 
Hei, kaksi keskenmenoa puolen vuoden sisään, eilen tein plussatestin. Sekava tunne, kun ei uskalla iloita, mutta silti niin ihmeellistä... Missä vaiheessa olette uskaltaneet luottaa siihen, että vauva pysyy kyydissä?
 
Suuri Kiitos kaikki ihanaiset tuesta jota on nyt tullut roppakaupalla :heart:

Miehen kanssa tuossa juteltu monet kerrat nyt tästä tilanteesta ja itsekin googlannut kaiken mahdollisen netistä mikä vaan liittyy keskenmenoihin. Eihän se nyt normaalia ole, että kolme kertaa putkeen kesken menee. Nyt vasta sitten törmäsin siihen tietoon, että verenhyytymistekijöillä voi olla suurikin merkitys keskenmenoihin ja minulla kun on jo vuosia sitten todettu, että sillä rintamalla kaikki ei ole niin kuin pitäisi. Veri on paksua ja hyytyy nopeampaa kuin keskiverto ihmisellä ja näin ollen tulppariski on olemassa. Onko täällä nyt ketään muita joilla sama vaiva olisi ollut ainakin epäilynä keskenmenoihin? Tässä nyt sitten pyörittelen ajatusta mielessä, että menenkö käymään gynellä niiden veriarvojen kanssa ja kysyn mielipidettä jatkon suhteen vai olisiko tämä nyt sitten lopullisesti tässä. Tietty ensin pitäis saada ne tutkimustulokset lääkäriltä. Jotenkin muistelisin, että antoi kyllä mulle mukaan tulokset silloin kun kävin kuulemassa tuomion, mutta en nyt ole sitten mistään sitä paperia löytänyt. Tämä nyt taas oli tällainen pieni oma napainen purkautuminen

-Jetta-
 
JETTA (en saa bouldattua) mun edesmenneen veljen vaimokkeella oli tuo hyytymistekijä. Hällä kävi niin ikävästi, että asia selvisi vasta, kun meinasi itse kuolla ollessaan toisen kerran raskaana. Ensimmäinen lapsi kuoli hällä Rv39 kohtuun, kun istukka irtosi ja oli ollut hyytymiä istukassa. Toinen lapsi menehtyi Rv 20, mutta hällä oli hyytymien lisäksi myös vaiukea kromosomipoikkeavuus, jota kantois ekä veljeni että hänen avokkinsa (ja kuulemma oli parempi tsäänssi voitata lotossa, kuin että kaksi tuota poikkeavuutta kantavaa eksyisi yhteen :/ ).

Nyt edesmenneen veljeni entisellä vaimokkeella on kaksi lasta ja on piikitellyt itseään molemmissa raskauksissa. Joillakin, joilal tuo hyytymisasia ei ole "kovin vakava" on hoitaneet ilmeisesti asperiini/disperiini puolikkaalla sitä raskausaikana..ainakin rapakon takaa. Eli tuo vopi hyvin olla syy keskenmenoon.
 
simssi Onnittelut plussasta! :) Vastauksena sun kysymykseesi voisin sanoa etten missään vaiheessa tätä raskautta usko voivani luottaa täysin siihen, että vauva todella saadaan syliin asti. Kolmen peräkkäisen keskenmenon jälkeen huokaisen helpotuksesta joka ikinen päivä, mikä päästään etiäpäin tässä odotuksessa. Toki silloin kun ylitin rv:t 9-10 (jolloin edelliset on menneet kesken) ja rv:n 12 (jolloin ollaan ns. "turvallisemmilla vesillä") aloin hengittää ihan pikkiriikkisen vapaammin. Mutta siis edelleen, päivä kerrallaan tässä mennään ja ei voi muuta kuin toivoa parasta. Sitä toivon siis sinullekin! :)

Jetta Eikös sun pitäisi nyt kolmen perättäisen keskenmenon jälkeen tutkimuksiin? Multahan on ne verikokeet kaikki otettu ja niihin sisältyi mm. hyytymistekijäkokeet. Ilman muuta kannattaisi vaatia näitä verikokeita otettavaksi uudestaan (vaikka siis onkin jo jotain todettu) ja kysyä lääkärin mielipidettä. Sehän voi hyvinkin olla syy noihin keskenmenoihin ja verenohennuslääkitys esim. piikkinä voi auttaa raskautta jatkumaan loppuun saakka. Voimia edelleen kun painit vaikeiden kysymysten äärellä! :heart:

(.) Välillä mulle tulee tosi epäuskoinen olo koko tätä raskautta kohtaan. Nyt kun pahin krooninen väsymys on väistynyt ja turvotus ja huono olo myös, niin tuntuu välillä niinkuin en olis raskaana ollenkaan. Onneksi dopplerilla kuultu jumpsutus puhuu raskauden puolesta! :D Jännityksellä vain nyt odotamme sitä rakenneultraa, johon on vielä noin 5 viikkoa.

MiNalo ja natiainen 15+5
 
Jetta Mä syön disperiniä yhden tabletin päivässä 100mg verenohennus lääkettä. Mulla ei löytynyt mitään vikaa, vaikka 3 keskenmenoa takana niin gyne sitten ehdotti, että alotettaisiin noilla jos niistä olis jotain apua, sanoi kyllä että voi syödä rv 13 asti, mutta neuvolatäti sanoi että voi syödä vielä loppuun asti. En tosiaan olisi edes uskaltanu lopettaa niitä.

Muoks. Kävin äsken neuvolassa ja sielä sf mitta oli vain 26 ja neuvolatäti sanoi sen johtuvan että vauva on aika alhaalla. Viiteen viikkoon oli sf siis kasvanut vain 2cm. Vaikka sanoi että ei tarvi stressata, mutta kyllä tuo säikäytti, ens viikolla olis sitten jo lääkärineuvola.

Miwwi 33+0
 
Viimeksi muokattu:
Jetta minulla on todettu kohonneet hyytymistekijät ja niitä epäillään noiden aikaisten keskenmenojen aiheuttajaksi. Piikitän joka ilta Innohep nimistä hepariinivalmistetta jonka lisäksi olen raskauden ajan sisätautilääkärin erikoisseurannassa. Kannattaa ehdottomasti vaatia pääsyä tutkimuksiin! Julkisella puolellakin selvittävät nuo kromosomipoikkeamat ja hyytymistekijät :) Tsemppiä ja onnea matkaan!

Simssi paljon onnea plussasta! :) MiNalon kanssa samoilla linjoilla siitä, että pelko on aina läsnä.

19+0 poks!
 
Viimeksi muokattu:

Yhteistyössä