Ketään hoidoissa PKKS:ssä!!!

Huomenta tytöt!

Todellakin kaikilla jonkinlainen kesätauko, tosin luulen ettei kukaan meistä ole voinut jättää ajatuksia kovin pitkäksi aikaa sivuun..
Meillä on-jos en väärin muista-kaksi alkiota pakkasessa joita toivon luomukiertoon siirrettävän. Odottelen tässä menkkoja alkaviksi, edellinen kierto oli yli 50 päivää ja tämä taitaa olla sitä samaa..

Samoin kuin i_curie toivon että ehdittäisiin tänä vuonna vielä kerran tehdä yksi ivf jos siis luomusiirto ei onnistu, kun tuota lääkkeiden kattosummaa on nyt muutenkin kerrytetty ja rahat aika tiukilla nyt.

Olen lueskellut taas ajatuksia herättäviä kirjoja, joista yhden ajatuksia koitan edelleen sisäistää (joskus tuntuu että kaikki hienot ajatukset menevät lukiessa ohi, ja niihin pitää aina palata käsittääkseen ne kunnolla). "Tunteet vaikuttavat kehoosi ja aineenvaihduntaasi. Mitä mielesi ei jaksa käsitellä, sen ottaa ruumis kantaakseen. Se puhuisi sinulle, jos kuuntelisit." (kirja: Elä ihmeessä!, Hilkka Olkinuora). Tämä ajatus se minut pysäytti ja rupesin miettimään johtuuko mun pikkihiljaa alkanut selkäkipuni huolesta lapsettomuuden suhteen.. Niin se vaan ihminen on psyykkis-fyysinen olento jonka epätasapaino toisella alueella heijastuu toiseen.

Välillä tuntuu, että en jaksa enää yrittää. Monta vuotta mennyt haaveillessa. Joskus tuntuu ettei elämässä ole ollut paljon muuta kuin tämä lapsettomuus, ettei ole muistanut elää.. Ystävät ympärillä sikiää, ja minulle tulee hätä etten saa koskaan kokea tuota onnea.. Nyt on kerättävä itsensä syksyn hoitoihin ja katsottava sen jälkeen mitä saadaan tehdä ja mihin jaksetaan ryhtyä.

Mutta tärkeämpi asia! Minua kovasti kiinnostaa keväällä plussanneiden vointi (Wienna, Pulu), tietääkö kukaan kun ei niistä itsestään täällä kuulu mitään..? Voi, toivottavasti kaikki on mennyt hyvin heillä!

Mitenkäs muiden olotilat syksyn hoitojen suhteen ovat?

 

Täällä alkoi muutamia päiviä sitten uusi kierto, edellinen muodostui 39 päiväiseksi. Kroppa ei siis toimi oppikirjan mukaisesti, mutta ovulaatio ilmeisesti kuitenkin oli. Kilpirauhaslääkitys ei auta toivotun laisesti oloon, mutta toivottavasti kuitenkin arvoihin. Yritän saada välikontrolliin lähetteen, sillä syksyllä on tehtävä isoja pätöksiä. Mies hankaa vastaan ivf-ajatukselle ja minä stressaan entistä enemmän. Olen nyt muutaman päivän pähkäillyt asioita ja tänään meinaan aukaista suuni aiheesta. Asioita voidaan kyllä selvittää, mutta ilman hoitoa minä en jää. Jos mieskin haluaa lapsen (kuten sanoo), niin tietyt asiat on vain hyväksyttävä. Ylpeys on nieltävä. En käsitä, miksi tästä asiasta pitää nyt alkaa taas vääntämään, kun oltiin jo puhuttu selväksi. Luomuplussaa meille ei tule, joten vaihtoehdot ovat vähissä.

 

Heissan hunter85 ja kaikki muutkin!:wave:

Hyvää kuuluu, kiitos kysymästä! Minäkin olen miettinyt miten pulun raskaus on sujunut, toivottavasti hänkin käy kertomassa kuulumiset.
Huomenna tuleekin jo puoliväli täyteen eli 20+0, uskomatonta mutta totta!

Raskaus on ollut "raskaampaa" kuin luulinkaan, aikalailla vie kyllä voimat ja pakko on ollut hyväksyä että lepäämään joutuu enemmän kuin ennen. Kaikenlaisia hassuja oireita, mutta ei mitään kovin hankalaa tai kipeää vielä. Yllättävän rauhallisesti olen ollut, ehkä alussa oli jopa hankaluuksia sopeutua tilanteeseen kun olin jo ajatellut että meille ei lapsia tule... Ne tunteet tulivat hiukan yllätyksenä!

Voimia teille kaikille tuleviin hoitoihin, pitäkää uskoa yllä, ihmeitäkin tapahtuu! Meillehän ei juurikaan annettu toivoa raskaudesta hoitojen aikana mutta toisin kävi.
Sydämestäni toivon myös teille loppuun asti kestävää plussaa!

 

Moikka kaikille! Mahtuuko mukaan? Viime keväänä meillä aloitettiin hoidot ja tuli paljon seurailtua tätä palstaa mutta en saanut aikaiseksi kirjotella tänne. Historia meillä on sellainen että minulla on endometrioosi, tosin nykyään lievä sellainen ja munajohdin vaurio. Vuonna 2010 oli kohdunulkoinen raskaus ja toinen munajohdin poistettiin ja toinen aukaistiin samalla mutta eipä sieltä mitään luomu plussaa ole kuulunut : / Keväällä tosiaan tehtiin eka ivf josta tuli plussa ja joka kuitenkin meni sitten heti kesken ja ekasta PASista tuli negaa. Vielä olis 4 alkiota pakkasessa ja odotukset on taas todella korkeella ja olo on jo aika malttamaton tän kesätauon jälkeen! Oon yrittäny vähän jarrutella ettei tulisi sitä romahdusta sitten jos ei hoito onnistukaan..Tuossa ylempänä hunter85 kirjoitti noista tunteista ja niiden vaikutuksesta kehoon ja oon ite huomannu ihan saman että stressaan selälläni. Kesä meni ilman kipuja ja kolotuksia mutta nyt kun taas hoidot alkaa niin selkä alkaa temppuileen.. Haluan toivottaa kaikille hirmuisesti jaksamisia ja toivotaan että syksystä tulee hyvä meille kaikille!

 

Wienna mukava kuulla sinusta, Onnea odotukseen !!!! Mutta mistäs Onnellinen Pulu ??

Gizmo Tervetuloa joukkoon !!!

Kesätauko alkaa tosiaan olla lopuillaan ja arki alkaa. Tauko tuli enemmän kuin tarpeeseen, on saanut vaan olla ja pitää testailuista taukoa. Nyt odotellaan menkkojen alkua ja alkion siirtoa (joita enää 2 pakkasessa on) joka sattuu elokuun lopulle/ syyskuun alkuun.

 

wienna: ihanaa, kivaa ja upeaa! Toivon teille onnea loppuraskauteen. Kiitos kun kerroit kuulumisiasi.

Gizmo82, moikka ja tervetuloa! Vaikka tähän joukkoon toivoisinkin niin ettei kukaan meistä kuuluisi.. :attn:

Todellakin, nyt kaikille vaan positiivista fiilistä syksyn hoitoihin.
Pimeä syksy ja talvi vaativat osansa, mutta kyl nyt yritetään kaikkemme ainakin henkisesti..

 

Täällä mennään tänään kp1 ja odotellaan kovasti milloin polille voi soittaa ja varata taas aikaa, eikös poli auennut 16.8?

En millään malta odottaa että saadaan icsi 2 polkaista käyntiin.

 

Heippa taas kaikki! :wave: Niin se kesä mennä hurahti (mikä kesä???) ja paluu todellisuuteen on käsillä. Simpli, polilla on kyllä ollut puhelinajat kuulemma jo viime viikosta asti käytössä ja polikin aukeaa jo ensi viikolla. Eli puhelin käteen vaan!

Mie sain yllättävän nopeasti ajan laparoskopiaan ja se olisi edessä jo ensi viikon loppupuolella. Jännittää. Kävin kesällä tk-lääkärillä rytmihäiriöiden ja verenpainelääkityksen takia ja samalla kerroin masennusoireista. Lääkäri rukkasi vähän verenpainelääkitystä ja teetti BDI-testin, jonka mukaan olin keskivaikean masennuksen rajoilla. Vihdoin suostuin aloittamaan lääkityksen ja se oli kyllä hyvä valinta. Olo on ollut henkisesti parempi sen jälkeen ja parempia päiviä on ollut enemmän. Saa nähdä, miten tuleva syksy ja kaikki koitokset sitten vaikuttavat.

Tsemppiä kaikille syksyyn ja toivokaamme, että vihdoin kaikki me saisimme niitä kaikkein toivotuimpia uutisia...

 

Heipähei taas. Ai sinne voisi jo nyt soitella? Itellä menkat alkoi tuossa viimeviikon ke, ja kestivät kaksi päivää.. Hyvin menee. En tiijä onko mulla enää mitään hormonitoimintaakaan, aiemmin naama on kukkinut ennen menkkoja, mutta nyt ei ole vuoteen tätä ollut. Plaah. Itsellä kans tuntuis olevan jotain masennusoireiluja. Miten nuo lääkkeet vaikuttaa, "pakotetaanko" terapiaan, miten vaikuttaa hoitoihin? Olen kuin vetelä lahna joka elää samaa päivää päivä toisensa jälkeen.

 

Kiitos tiedosta Rowan. Pirauttelin ja sain ajan. Nokka kohti uutta ICSIä ja mieli avoimena. Mulla on ollut pitkästä aikaa todella kivuliaat kuukautiset, mutta olen vain kerran ottanut särkylääkkeen eli hammasta purren jatkuu yritys. Kesä meni laiskotellessa mutta nyt otin taas itseäni niskasta kiinni ja aloitin uudelleen liikunnan. Toivottavasti tästä on jotain apua tuonne miun munasarjojen seutuville. Sitten ostin kaupasta myös kromisan valmistetta, jonka pitäisi auttaa tasoittamaan veren sokerin vaihtelua, joten olen alkanut popsimaan sitä vitamiinien kera( kun muistan lukeneeni jostain että PCOS naisilla sokeri on yksi syy miksi monasarjat ovat niin monirakkulaiset). En tiedä onko humpuukia mutta kokeilen nyt ainakin..

Wienna on mukavaa että käyt kertomassa miten siun raskausetenee ja kurkit muutenkin kuulumisia.

Mutta missä on onnetonpulu? Onkohan kaikki menny hyvin...?

 

i_curie :hug: Miehän olen jo pitkin hoitojen kulkua käynyt juttelemassa P:n luona ja olen kokenut sen hyvin tarpeelliseksi. Siellähän keväällä se lääkityskin tuli puheeksi, kun masennusoireet vaan pysyivät ja tuli unettomuuttakin. Kun sitten kesällä kävin tk-lääkärillä, ei meillä ollut erikseen terapiasta puhetta, mutta lääkäri totesi, että olisi hyvä käydä jatkossakin välillä siellä polin terapeutilla juttelemassa. Mulla on käytössä Sepram (serotoniinin takaisinottaja), ja ekat kaksi viikkoa oli aika hankalia. Oli huimausta, pahoinvointia ja selkeä mielialan lasku. Sitten alkoi maailma kirkastua ja olen ollut ihan tyytyväinen. Mulla menee pieni annos, jota on kyllä varaa vielä nostaakin, jos syksyn tullen näyttää siltä. Toki pitää heti polilla ottaa puheeksi lääkärin kanssa tämä ja kysyä, käykö se hoitojen kanssa yksiin. Meillä on kuitenkin hyvin aikaa rukata näitä lääkityksiä kuntoon, kun meidän seuraava ICSI tulee kuitenkin aikaisintaan loppuvuodesta...

simpli, hyvä kun pääsette jo alkuun! Siitä se taas lähtee ja peukut pystyyn!

 

Heipsistä vaan kaikille!

Joskohan sitä kaivautuisi tännekin takaisin eli juu ei ole ylläriplussia tänne siunaantunut (kyllä ne vaan vierestä vetää : / )..
Eilen yöllä koira seuranain katselin ulkona tähdenlentoja ja toiveeni niille esitin, jospa se toive toteutuisi


Hunter Mielenkiintoisia ajatuksia, kerro ihmeessä lisää noista oivalluksista ja kirja löydöistä! Jaksamisia ja voimia sinulle. Ja se hädän tunne, I know :hug:

Mitenkäs Macyllä tilanne? Saitko puhuttua miehelle? Tsemppiä sinulle taivutteluun!

Wiennalle leppoisaa ja hyvinvoivaa loppuraskautta!

Gizmo Tervetuloa vaan :wave: Teilläkin on ollut takkuinen ja kivulias tie takana Mutta joka kerta on uusi mahdollisuus tai näin se vaan on aateltava

Lutinuskin passailee Teitä onkin nyt sitte jo monta "passilaista" tässä syksyllä. Kiva että tauko oli rentouttava

simpli mennään lähes samoissa aikatauluissa, meilläkin toinen ivf alkais. Minä vedän sinkkiä, sillä koitan tuota naamani kukkimista hillitä ja toinen minkä olen huomannut auttavan ois just sokerin yms höttöhiilareiden vähentäminen auttavan ainakin näppyläongelmaan, kait se just noihin munasarjoihin vaikuttaa.. Eikös kromi hillitse myös makean himoa?

i_curie Voi höh :hug: Toivottavasti saat jostain apua mielesi piristymiseksi, elo lahnana kuivalla maalla ei varmastikaan ole hehkeää..

Rowan :wave:


Niin siis täällä alkais mahdollisesti ens viikolla kierros numero kaksi ivf:ssä. Meillä meni se pas puihin keväällä, kun silloin pakastusvaiheessa oli tullut jotain häikkää joka mahdollisesti vaikutti niihin alkioihin ettei ne sitten selvinnyt sulatuksesta. Toivon että nyt siellä päässä kaikki on kunnossa, oli se aika iso pettymys. Mutta siitä nyt on selvitty ja ihan jopa odotan uutta mahdollisuutta

 

Melargia juu niin pitäisi, mutta en ole huomannut mitään eroa ainakaan vielä mutta eihän tuo viikko ole täysi. Ainakin pms oireet ovat olleet lievemmät eli mielialojen vaihtelu ei ole niin voimakasta ollut. Miulla on ICSI 2 suunnittelu aika 2 viikon päästä. Ei ole hajuakaan miten nyt edetään kun viimeksi oli sitä lievää hyberiä. Mutta toivon mukaan paikat näyttäisi edes vähän paremmalle kuin edellisellä kerralla kun niitä mittailtiin.

 

jos saa sivusta "vanhana konkarina" tulla kertoilee, voin illalla kirjotella tosta masennusasiasta, itsellänikin niin paljon samaa oli silloin....

halauksia teille kaikille!

 

terve kaikille:wave: kesätauon jälkeen!

Ihanaa kun taukoa on ollu koko kesä..ei oo tarvinnu miettiä mitään..mulla kierto tosin menny tosi oudoksi..välivuodot vaivannu joka kierrossa. Tätä kiertoa enää viikko jäljellä ja sitten soitto polille=) syyskuuhun sitten passi..pakkasessahan on 9kpl kavereita.

Meillä olisi häät 2vk kuluttua..tässä on viimehetken rutistus vielä jäljellä:heart:..ensviikolla ois kouluun pääsykokeetkin..

 

Melargia > Kiitos kysymästä! Tilanne on se, että toinen luomukierto venähti. Liekö ollut yritystä, myöhäisempi ovis vaiko ihan ovuloimaton. Kemialliselta tuntui, mutta en siihen tunteeseen luottaisi. Ei oikein ole mitään, millä se todistaa eikä sillä merkitystä olisikaan. Kun ei onnistuttu, ei onnistuttu.

Nyt on kierto jo aika pitkällä, ovis mennyt tai juuri tulossa. Miehen kanssa ollaan juteltu, mutta selkeää vastausta en ole saanut. Jäi sellainen puhe, että päätös pitää tehdä viikon tai viimeistään parin viikon sisällä. Itse olen jo valmis IVF-hoitoon. Mieskin tajuaa, ettei kilpirauhaslääkitys ongelmaa ratkaise. Ei kuulemma edes jaksaisi enää miedompia hoitoja, mutta IVF on korkean kynnyksen juttu. Ymmärränhän minä sen, varsinkin kun hänessä ei vikaa ole. Labran kautta kulkemiseen täytyy ylpeys niellä ja tämä asia on kipeä. Lääkekatto on kyllä ihan vähää vaille täynnä. Seuraava ei hoitoihin liittyvä apteekkireissu luultavasti vie rajan yli tai ihan siihen tuntumaan. Kallista lystiä ei siis onneksi ole luvassa ja tässä vaiheessa se ehkä hieman helpottaa päätöstä.

Sain välikontrollin ja kävin verikokeessa. Nyt sitten soittamaan aikaa hoitavalle lääkärille lääkityksen tarkistusta varten. Kovasti tuntuu olevan nyt vaikeuksia tässä tasapainon löytymisessä ja se tarvittava kärsivällisyys puuttuu. Hyvä ystäväni kertoi odottavansa neljättä vaikka se tarkoittaa todennäköisesti suurta elämänmuutosta. En ole katkera, mutta turhauttaa entistä enemmän tämä oma tilanne. Miksi jotkut saa niin helposti lisää lapsia huonoonkin tilanteeseen, kun toiset eivät saa pitkänkään toivomisen jälkeen hyvään tilanteeseen? Vähemmästäkin tässä alkaa mieli painua. Taistelen masentumista vastaan kynsin ja hampain, ehkä siinä ihan kuilun reunan tuntumssa. Voimia masennuksen kohdanneille! Ette ole heikkoja, olette inhimillisiä. Vahvuutta osoittaa myöntää tilanne ja hakea apua. Olette rohkeita naisia ja siellä pahan olon alla on vahva sisin. Itsekin olen masennuksen käynyt läpi toiseen elämäntilanteeseen liittyen ja tiedän, että epätoivoisistakin hetkistä huolimatta voi selvitä. Hienoa, että meillä on P ja lääkkellistä apua tarjolla. Ensin mainittuun olen jo turvautunut ennaltaehkäisyn toiveessa, mutta tarvittaessa se apteekin purkki otetaan tähänkin avuksi.

Kesä meni liian nopeasti, mutta onneksi poli ei ole pitempään kiinni. Päätöksen osalta olen itsekin ristiriitaisin miettein. Silti haluaisin jo varata aikaa. Asioissa edetään kuitenkin sen perässä tulevan mukaan, joten koitan selvitä tämän viimeisen sulatteluvaiheen läpi. Tämän pinon keskustelun virkistyminen varmasti auttaa. Hienoa, että olette kanssani, vaikka toivoisinkin mahdollisimman monen olevan jo onnellisemmassa osassa.

Voikaa hyvin ja nauttikaa kesän viimeisistä hetkistä, syksyn lähestymisestä ja iltojen tunnelmasta. Toivottavasti ollaan saatu kerättyä voimia ja onnistuminen n lähempänä kuin uskallamme toivoa. Lämpimät halit kaikille! :hug: (Tämmöinen fiilis tällä kertaa. :ashamed

 

tyty86 > Tsemppiä hääjärjestelyitten loppurutistukseen ja onnittelut jo etukäteen vaimo-titteliin siirtymisestä! Tsemppiä myös pääsykokeisiin!

 

Tyty millaisia välimuotoja sulla on ollu ? Missä vaiheessa kiertoa ?

Minulla on ollut kans jokaisessa kierrossa suunnilleen kp20 alkaen tuhruttelua joitakin päiviä, jotka sitten loppuvat ennen kuin varsinaiset menkat alkavat.

 

Masentelut alkaa helpottaa, kun pääsee taas etenemään. Tänään oli ultra, jossa kaikki ok, ja keskiviikkona sitten siirto, jos sattuvat alkiot säilymään hengissä. Jännittää taas se kusen pidättely, mie oon tosi huono siinä.

Tällä hetkellä höyryän enemmän toivottavasti tulevista opinnoistani, kuin lapsettomuudesta. Toivottavasti pääsen opiskelemaan, toivottavasti, toivottavasti, toivottavasti. Nyt mie tiijän missä työssä mie viihtysin pitempäänkin ja mistä tykkäisin, mie HALLUUUUUN!!!1!1!1 Oivoi, ja hui.

 

Lutinus mulla siis normi menkkojen jälkeen menee vajaa viikko kunnes rupee tuhruttaa..tuhrua kestää useempi päivä ennen ovista. Kun ovis on sen jälkeen ei mitään vuotoja..että ne tuhrut on just ennen ovista..enkä tiiä mistä taas johtuu..huoh:kieh:

Soitto polille tänään kun menkat alko..kp10 sitten polille näytille ja syyskuun alussa passi jos kaikki menee hyvin..toivon että kaverit kestäs sulatuksen. Ollaan juteltu, ja kun meijän pakkanen on tyhjä on meijän hoitokin siinä..ainakin toistaseksi..sitten alotan sen reuma lääkkeen jonka aikana ei voi edes raskautua. Mä en varmaan toista ivf:ää kestäs..

KÄvin ennustajallakin kun semmonen mulle oli laitettu kun polttareissani olin ja se sano, että meillä ei luonnollista raskautta tule. Yhden lapsen näkee vielä tulevan joko hoidoilla tai adoptiolla..vahvasti nousi adoptio esiin..ja veikkasi että mulla vois joku rakenteelinen vika olla kohdussa. Siis se ennustajahan ei tienny että hoidoissa ollaan..kysyin vaan, että tuleeko niitä lapsia tulevaisuudessa. Sano myös, että siinä 2-3vuotta vielä menee..tosi kiva:ashamed: eihän noita ennustajia voi ihan todesta ottaa..mutta jotenki se kolahti.

HUomenna pääsykokeisiin..niin jännittää..

 

Alkiot eivät selvinneet. Opiskelut eivät onnistu, koska ei tällaisten ripulipaskojen räpellyksiä tueta, eikä ole rahaa ilman tukea opiskella. Lyhyen kaavan hoito lokakuussa.

Kun tulin lääkäristä töihin, samalla oven avauksella pomo lähti kolmannen lapsensa synnytykseen. Isn't it ironic, don't you think...

 

Mikä se Päivin puhelinnumero oli?

 

i-curie:hug: voi apua..paskaa niskaan sulle ihan roppakaupalla..mä oon tosi tosi pahoillani alkioiden ja opiskeluiden puolesta..

 

i_curie :hug:

 

Miten teillä muilla on miehet suhtautuneet hoitoihin? Oletteko saaneet asiat sovittua helposti yhteisymmärryksessä vai onko täytynyt vääntää rautalankaa? Oletteko pitäneet itsellä oikeuden viimeiseen sanaan vai odottaneet, että molemmat olette valmiita seuraavan askeleen ottamiseen?

Stressaava tilanne meillä. En edes osaa kuvailla tunteitani ja tilannetta. Tämä saattaa sittenkin olla suhteemme koetinkivi, joka ajaa eri suuntiin. Ahdistaa suorastaan.