Poltin 22 vuotta, viimeiset vuodet puolentoista askin tahtia, baarisauhuttelu vielä kauheampaa... Takana muutama enemmän tai vähemmän onnistunut (minuutti- tai päivä- tai jopa viikko)lakko, mutta kun aloin odottamaan esikoistani 38 vuotiaana, tuli kertastoppi tupakoinnille. Nyt olen ollut kaksi vuotta polttamatta ja luulen olevani tarpeeksi vanha ja viisas, etten koskaan sorru edes siihen kuuluisaan "vain yhteen". Tavallisesti en edes mieti asiaa, mutta jossakin syvällä alitajunnassa kytee vielä käsittämätön ajatus, että tupakoijilla on hauskempaa. Hah! Kiloja on noin viisi enemmän kuin pari vuotta sitten, mutta ne voivat yhtä hyvin johtua tuosta lapsukaisestani kuin elimistön myrkyttämisen lopettamisesta. Ja elämäntavat ovat tässä muutenkin remontissa, joten kyllä se vitonen vielä nollaksi muuttuu.. Kuntoilukin on nyt mukavampaa, kun ei tarvitse puuskuttaa joka mäennyppylässä, eikä tupakkayskästä ole tietoakaan. Tsemppiä kaikille lopetusta yrittäville. Kun minä, paatuneista paatunein, rapakuntoinen ja tervakeuhkoinen, onnistuin, onnistut sinäkin ja helposti!