Meille rantautuivat kihomadot viime syksynä nuorimmalle, joka on leikki-ikäinen. Alkoi ihan hirveä kuuraus, kynsien jatkuva leikkaus (edelleen kahdesti viikossa), aamuin-illoin takapuolen pesut, joka öiset yövaatteiden vaihdot, alusvaatteet vaihdettiin aamulla ja illalla, jatkuva siivous ja pölyjen pyyhintä, vessojen kuuraus jne. Jatkoin sitä koko talven ja olin hermoraunio, kädet ihan pienillä haavoilla jatkuvasta käsien pesusta. Leluja en pessyt unileluja lukuunottamatta ja pesun jälkeen nekin poistettiin kokonaan käytöstä, mutta pistin leluista varmaan 2/3 syrjään muovipusseissa ja suurin osa on edelleen syrjässä, koska on helpompi siivota. Lastenlääkärin ohje meille oli, ettei tarvitse leluja pestä vaan ne voi halutessaan sulkea esim. kuukaudeksi muovipusseihin ja laittaa pois. Lakanat pestiin hoidon aikana useaan kertaan, muuten aina kerran viikossa. Tämä koskee koko perhettä. Pesin kaikki tekstiilit ikkunaverhoja myöten. Kaikki pesevät kädet kotiin tullessa, syömään tullessa ja aina wc:ssä käynnin jälkeen. Ovenkahvat pyyhin viikottain siivouksen yhteydessä.
Söimme Pyrvin-kuurin 11 kertaa (luit oikein), enkä uskalla edes laskea kustannuksia, jotka tulivat lääkkeistä ja pesuaineista ja pyykkipulvereista, joita meni hirveät määrät jatkuvan kuurauksen vuoksi. Toukokuussa madot olivat tarttuneet minuun, perheen äitiinkin, sekä esikoiseen, mutta kuopus oli päässyt niistä jo eroon. Perheen isä välttyi tartunnalta, koska ei osallistu esim. siivouksiin tai lasten pesuihin, eikä pyllyjen pesuihin/pyyhintöihin. Meille ei auttanut mikään muu kuin se, että alkoi kesäloma ja lapset jäivät kotiin kesäkuun alusta hoidosta ja koulusta ja olimme ainoastaan oman perheen kesken! Sen jälkeen siivottiin koko kesäkuu vielä tosi aktiivisesti, pesin kaikki petivaatteet vielä kertaalleen tyynyjä myöten, matot poistettiin kokonaan lattioilta kesäksi ja syötiin vielä kaksi Pyrvin-satsia, minä itse kolme, koska olen se, joka siivoaa ja pelkäsin eniten altistuvani mahdollisille munille. Ts. meille madot ilmeisesti tulivat aina uudelleen hoidosta tai koulusta, vaikkakin esim. lapsen hoitopaikasta sanottiin, että ei siellä ole vuosiin ollut yhtään matotapausta. Luultavasti moni ei edes tiedä, että lapsellaan on matoja, koska tartunta voi olla oireeton, kuten meidän lapsella, jolla matoja näkyi vain kakkauskerroilla pytyssä, mutta pylly ei kutissut ikinä. Tosin pyllyaukon ympärystä oli punoittava matojen aikana. Minulle taas tuli niistä ihan hirveä kutina.
Sain madoista kyllä traumat, kun en ikinä ollut niihin aiemmin törmännyt. Vieläkin vahtaan omia ja lapsen ulosteita sydän syrjällä ja menen pyyhkimään lapsen peppua vessaan melkein kädet ristissä ja joka pepun kutinasta tulee kylmät väreet, että ei kai taas. Koko kesän söimme myös hirveästi raakoja porkkanoita, erityisesti valkosipulia, kaalia ja raakaa omenaa, koska niiden pitäisi olla luonnollisia madonhäätökeinoja. Punajuuri kuulemma on myös sellainen, josta madot eivät pidä. Sokerisia ruokia kehoitetaan välttämään eli herkkuja ja limuja/mehuja, koska madot elävät sokerista. Kuitupitoista ruokaa kannattaa syödä, jotta maha toimii. Pyrvin aiheuttaa ummetusta (tuli huomattua esim. lapsella, joka kakkasi enää tosi harvakseltaan vaikka mitä syötti) ja kun maha toimii kunnolla, tulevat ne madotkin ulos.
Toivon voivani unohtaa ne madot joskus. Edellistalvena samainen lapsi sai päiväkodista täitä ja niistäkin sain ikuisen kammon, vaikkeivat edes tarttuneet muihin, mutta edelleen niitä mietin ja pelkään näin syksyn tullen taas uutta tartuntaa, kuten myös uutta matohässäkkää, kun lapsi meni taas hoitoon kesän jälkeen. Niistä kuitenkin päästiin kertarysäyksellä silloin eroon ja jos nytkin pitäisi valita, kummat ottaisin mielummin, täit vai kihomadot, ottaisin täit. Niistä tietää sentään, koska niistä on päässyt eroon. Madoista ei voi koskaan olla täysin varma..
Teille kehoitan lääkärireissua, jos vaiva jatkuu kahden Pyrvin-kerran jälkeen. Lääkäri voi määrätä kihomatoihin reseptilääkettä (Vermox tjsp.), joka kuulemma on paljon tehokkaampi ja lisäksi ihan älyttömästi halvempi kuin Pyrvin. Koko perhe ottaa kukin yhden tabletin ja aski ei maksa edes 20 euroa. Itse olin vain niin väsynyt keväällä ja talvella siitä matosiivouksesta, joka ei ottanut loppuakseen, etten jaksanut edes ajatella lääkäriin menoa enää lopussa. Maaliskuussa kun kävin itse lääkärillä muun asian vuoksi, mainitsin myös lapsen jatkuneesta matohäätämisestä ja kysyin reseptilääkkeestä, niin lääkäri ei suostunut sitä myöntämään vaan kehotti vaan jatkamaan Pyrvinillä ja naureskeli vain, että madoista voi olla joskus vaikeaa päästä eroon, että se on semmoista salapoliisityötä. Seuraavan kerran, jos joskus tulee tarvetta, menen suorinta tietä lääkärille, enkä osta enää yhtään kallista Pyrvin-kuuria.
Pyrvin saattaa värjätä ulosteen punaiseksi. Meillä ainakin punaisuusaste oli vaihtelevaa, joskus vain punaista häivähdys. Lapsilla kuin minullakaan ei koskaan näkynyt matoja kuin yksi tai kaksi kerrallaan ja niitäkin harvakseltaan, ei joka kakkauskerralla. Lääkkeen oton jälkeenkään ei tullut mitään matorysäystä. Enimmillään näin kuopuksella muutama päivä lääkkeestä ehkä kymmenkunta matoa pytyssä, yleensä lääkkeen otonkin jälkeen vain joitakin, mutta tuollakin kerralla olin antanut lääkkeen kaksi kertaa viikon välein ja ne madot näkyivät siis sillä jälkimmäisellä kerralla lääkkeen jälkeen. Tosiaan kihomatotartunta ei tarkoita välttämättä, että kakka kuhisee matoja. Niitä voi näkyä yksi silloin tällöin. Madot elävät 6-8 viikkoa ja tulevat parissa viikossa muniviksi otuksiksi. Näin ollen ainakin se elinkaari 6 viikkoa pitäisi pitää hygieniasta tosi hyvää huolta, jossain luki jopa että olikohan se 12 viikkoa, jotta ehtisi mennä kaksi "sukupolvea" yli ja varmasti olisi päässyt madoista.
Toivon teille voimia siivoukseen. Itsellä oli alussa fiilis, että hyvä kun en tapetteja repinyt seinistä paniikissa. Sitten yritin miettiä, että missä niitä munia oikeasti voisi olla todennäköisimmin ja keskityin niitä siivoamaan. Ei millään pää kestäisi koko kämpän jatkuvaa suursiivousta. Mekin olisimme varmasti päässyt helpommin eroon madoista, jos lapsi olisi ollut kotona tai edes jokin pitkä loma osunut väliin, mutta kun hoitoon oli pakko viedä ja päivähoidon henkilökunta oli keskustellut neuvolahoitajan kanssa, pitääkö kaikki lapset hoitaa ja oli sanottu, että ei tarvitse. Kaikkia koteja informoitiin madoista, mutta mitä se auttaa, jos vain yksi perhe hoitaa lastaan kuukausi toisensa jälkeen ja muu hoitolapsiryhmä jatkaa entiseen malliin, ei aina edes käsiä vessareissun jälkeen pesten, lapsen kertoman mukaan.