Kiittämättömät lapset... Onko tämä tavallista/joku ohimenevä vaihe? Vai kasvatus mennyt ihan pieleen?

7- ja 5- vuotiaat tyttö ja poika. Tuntuu nykyään, että niillä on kaikesta valittamista! Meillä ei ole mitään kivoja leluja. Me ei ikinä käydä missään kivassa paikassa. Meillä ei ole ikinä hyvää ruokaa.

No jos ne ovat vaikka toivoneet jotain tiettyä lelua, on saatettu ostaa synttärilahjaksi. Ja sitten ollaan iloisia? Eikö mitä: "Mä olisin halunnut kyllä toisen värisen."

Joskus olen ihan heitä ajatellen laittanut jotain ruokaa, josta ovat tykänneet, mutta sitten maristaankin taas kun siinä on joku ylimääräinen ainesosa tai jotain.

5-vuotias haluaa kerhoon joka päivä kun sitä ei ole, mutta sitten kun on viimein ihana kauan odotettu kerhopäivä - "Mä en jaksa mennä. Mä haluun ottaa vapaata tänään."

Päätettiin lähteä lomalle Lappiin - "Mä olisin halunnut johonkin ulkomaille!" Kerron, mitä kaikkea Lapissa on odottamassa - "Höh, pelkkää ihan tyhmää."

Kavereilla sitten on kaikki hienosti, heillä on pelkkiä kivoja leluja, hyvää ruokaa ym.

Ja EIVÄT sitten todellakaan ole saaneet aina kaikkea mitä ovat halunneet! Ja vinkumalla eivät ikinä mitään. Ylläolevissa esimerkkitapauksissa ovat saaneet tyytyä siihen mitä saavat tai olla kokonaan ilman. Olen myös yrittänyt selittää, miten joillakin ei ole läheskään kaikkea mitä heillä on.

Mitä ihmettä teen noiden kanssa???

 

Tuttua.

Meillä aikaslailla samanlainen 12 vuotias.
Hän on ottanut erikoisruokavalion, kun sovelletaan, ettei aina olis vaan sitä yhtä ja samaa, närppii ja närisee. MITÄ tää on ja en syö, hyyyyi, onks täs sitä ja tota.

Ei kunnioita yhtään sitä että häntä varten väsätään erikoispöperöjä.

Ehdotin juurikin ulkomaille lähtöä. Kuvittelin (tyhmä minä ), että lapsi kiljuisi riemusta. Mitä vielä?!!? En lähde. Jaa moneksi tunniksi lentokoneeseen??! En tule, ei kiinnosta. Kun sanoin, että eikö ole kiva kun saa nauttia auringosta, uida yms tekemättä mitään, niin en lähe, mee yksin! :O:O:O

Toivon todella että tämä on vain ohimenevä vaihe. Kavereilla on KAIKKI NIIN PAAAAAALJON HIENOMMIN JA PAREMMIN. Kuulemma.

 

Temperamentti.
Lapsien luonteessa on eroja, tottakai kasvatus ja kaveripiiri ja kokemukset muokkaavat, mutta saman perheen sisällä, saman kasvatuksen lapsissa voi olla hurjastikin eroja.
Meillä on karkeasti 2 kun-mikään-ei -riitä-lasta ja 2 ihan -mikä - tahansa - riittää - tekemään- onnelliseksi- lasta. Hyviä puolia vahvistamaan ja huonompia hiomaan, itse en ainakaan mikään ekspertti ole, mutta parhaani teen että pärjäisivät elämässä.

 

Mun lapset eivt ole verranneet pahemmin tai marisseet.Mutta toki ruokahan on aina pahaa. syömäkelvotonta. mutta muuten eivät vaadi ihmeempiä. enkä tee mitään erityispöperöitä, jos eii maistu niin ei maistu.

Eivät kehu että nenelläkään kaverilla olisi parempi koti tai matka tai ruoka tai lelut tai mikään.

 

Onko asetelma nyt kääntynyt päälaelleen. Te haluatte miellyttää lapsia kovasti ja lapset on tajunneet sen. Ne vaatii koko ajan enemmän ja enemmän. Nälkä vaan kasvaa syödessä ja mikään ei enää riitä.

Meillä EI KOSKAAN lapset puhuis aikuisille noin inhottavasti. Jos tulee joskus jotain mutinaa, niin silloin sanotaan, että suut suppuun nyt tehdään sitä ja jos ei kiinnosta niin jää sitten kotiin. Tai jos ei lelu kiinnosta, niin jää sitten ilman. Oppii arvostamaan asioita.

 

Hyviä puolia vahvistamaan ja huonompia hiomaan

Kiitos, tuohonhan voisin suunnata energiani seuraavaksi Pitää tietysti muistaa ne heidän monet hyvät puolensakin...

 

Onko asetelma nyt kääntynyt päälaelleen. Te haluatte miellyttää lapsia kovasti ja lapset on tajunneet sen. Ne vaatii koko ajan enemmän ja enemmän. Nälkä vaan kasvaa syödessä ja mikään ei enää riitä.

Meillä EI KOSKAAN lapset puhuis aikuisille noin inhottavasti. Jos tulee joskus jotain mutinaa, niin silloin sanotaan, että suut suppuun nyt tehdään sitä ja jos ei kiinnosta niin jää sitten kotiin. Tai jos ei lelu kiinnosta, niin jää sitten ilman. Oppii arvostamaan asioita.

No just noin meilläkin tehdään... Silti eivät ole oppineet tyytyväisiksi. Siksihän täällä ihmettelen.

 

No just noin meilläkin tehdään... Silti eivät ole oppineet tyytyväisiksi. Siksihän täällä ihmettelen.

Ainakin aloitustekstistä silti kuultaa, että lapsia yritetään miellyttää ja nimenomaan siinä tilanteessa heistä sulkeutuu tosi epäkiitollisia... Hieman vinksahtaneelta asetelma joka tapauksessa vaikuttaa. Naperoitten hienovaraista vallankäyttöä tmv.

Itse varmaan kieltäisin jo pelkästään tuommoiset puheet aika tiukasti. Ehkä jos et kiinnittäis niihin mitään huomiota, et negatiivista, et mitään. Koska noitten puheitten tarkoitus on saada sinusta reaktiota ulos. Jospa ne sitten loppuis pikkuhiljaa.

Ps. Siis en tarkoita, ettei lapsia saisi palkita ja passatakin rakkaudesta, mutta jos se silloin tuo epäkiitollisuus oikein roihahtaa, niin ehkä hetkeksi lopettaa kokonaan?

 

Ainakin aloitustekstistä silti kuultaa, että lapsia yritetään miellyttää ja nimenomaan siinä tilanteessa heistä sulkeutuu tosi epäkiitollisia... Hieman vinksahtaneelta asetelma joka tapauksessa vaikuttaa. Naperoitten hienovaraista vallankäyttöä tmv.

Itse varmaan kieltäisin jo pelkästään tuommoiset puheet aika tiukasti. Ehkä jos et kiinnittäis niihin mitään huomiota, et negatiivista, et mitään. Koska noitten puheitten tarkoitus on saada sinusta reaktiota ulos. Jospa ne sitten loppuis pikkuhiljaa.

Ps. Siis en tarkoita, ettei lapsia saisi palkita ja passatakin rakkaudesta, mutta jos se silloin tuo epäkiitollisuus oikein roihahtaa, niin ehkä hetkeksi lopettaa kokonaan?

Kerroin, että synttärilahjaksi saatetaan ostaa toivottu lelu ja JOSKUS saatan tehdä heidän lempiruokaansa, mutta ei tämä mitään jatkuvaa miellyttämistä ole. Eikä kai vallankäyttöstäkään ihan voi puhua, koska tosiaankaan eivät valituksellaan saa mitään.

Olen jo vähän kuin tottunut moneen valitukseen, enkä aina kiinnitäkään huomiota. Jos valittavat ruuasta, kerron aina rauhallisesti, että jos ei maistu, ei ole pakko syödä. Eikä siitä sen enempää. "Meilleioomitäänkivojaleluja"-valitukseenkaan en aina edes enää sano mitään.

Mutta jotain tässä varmaan on vinksallaan, yritellään selvittää.

 

Kerroin, että synttärilahjaksi saatetaan ostaa toivottu lelu ja JOSKUS saatan tehdä heidän lempiruokaansa, mutta ei tämä mitään jatkuvaa miellyttämistä ole. Eikä kai vallankäyttöstäkään ihan voi puhua, koska tosiaankaan eivät valituksellaan saa mitään.

Olen jo vähän kuin tottunut moneen valitukseen, enkä aina kiinnitäkään huomiota. Jos valittavat ruuasta, kerron aina rauhallisesti, että jos ei maistu, ei ole pakko syödä. Eikä siitä sen enempää. "Meilleioomitäänkivojaleluja"-valitukseenkaan en aina edes enää sano mitään.

Mutta jotain tässä varmaan on vinksallaan, yritellään selvittää.

Ei se lasten vallankäyttö tarkoita sitä, että jotain sillä kuvittelevat hyötyvänsä tai saavansa. Vaan sitä, että he saavat sinut yleensäkin asiaan reagoimaan.

Ja meillä ainakin lentää ruokapöydästä välittömästi tuommoisten mutinoitten jälkeen...

Ja kyllä varmaan kiinnittäisin huomiota myös siihen miten paljon ja kuinka usein lapset saavat tavaraa, juttuja, asioita. Usein ne jotka saavat eniten ovat kaikista tyytymättömämpiä...

 

Ei se lasten vallankäyttö tarkoita sitä, että jotain sillä kuvittelevat hyötyvänsä tai saavansa. Vaan sitä, että he saavat sinut yleensäkin asiaan reagoimaan.

Ja meillä ainakin lentää ruokapöydästä välittömästi tuommoisten mutinoitten jälkeen...

Ja kyllä varmaan kiinnittäisin huomiota myös siihen miten paljon ja kuinka usein lapset saavat tavaraa, juttuja, asioita. Usein ne jotka saavat eniten ovat kaikista tyytymättömämpiä...

On sinulla karu meininki, jos lapsi ei saa ilmaista mielipidettään millään tavalla, heti "lentää ruokapöydästä". Kyllä minä annan lapsille sananvapauden. Usein vielä itse kysyn lapsilta, mikä siinä on vikana, jos jostain asiasta valittavat. Lapselle tekee hyvää, kun saa perustella mielipiteitään, ja tuollaisissa tilanteissa sitä perustelua nimenomaan saa harjoitella.
Esimerkki:
"Äiti, en tykkää tästä ruoasta?".
"Mikä siinä on vikana?"
"Kun sipulit on paistettu mössöksi."

Minusta tuo on ihan hyvä perustelu. Sitten annan lapselle luvan erotella sipulit pois, KOSKA OSASI PERUSTELLA asiansa, mutta ruoka on silti syötävä. Jos ruokaa ei syö, ei siitäkään mitään varsinaista rangaistusta tule, mutta kahviaikaan jää kahvipulla saamatta, koska makealla ei mahaa saa täyttää. Huomaa: siinäkin on äidiltä perusteltu kielto.

Aloittajaakin kehottaisin pyytäämään lapsilta perusteluja, eikä perusteluksi saa riittää se, "kun muillakin on". Ehkä lapset lopettavat ruikuttamisen, kun huomaavat, että vaadit aivotyötä vastineeksi sen ruikuttamisen kuuntelulle.

 

Huhhuh. Olen sanaton, täysin sanaton. Jo on ongelma.

 

On sinulla karu meininki, jos lapsi ei saa ilmaista mielipidettään millään tavalla, heti "lentää ruokapöydästä". Kyllä minä annan lapsille sananvapauden. Usein vielä itse kysyn lapsilta, mikä siinä on vikana, jos jostain asiasta valittavat. Lapselle tekee hyvää, kun saa perustella mielipiteitään, ja tuollaisissa tilanteissa sitä perustelua nimenomaan saa harjoitella.
Esimerkki:
"Äiti, en tykkää tästä ruoasta?".
"Mikä siinä on vikana?"
"Kun sipulit on paistettu mössöksi."

Minusta tuo on ihan hyvä perustelu. Sitten annan lapselle luvan erotella sipulit pois, KOSKA OSASI PERUSTELLA asiansa, mutta ruoka on silti syötävä. Jos ruokaa ei syö, ei siitäkään mitään varsinaista rangaistusta tule, mutta kahviaikaan jää kahvipulla saamatta, koska makealla ei mahaa saa täyttää. Huomaa: siinäkin on äidiltä perusteltu kielto.

Aloittajaakin kehottaisin pyytäämään lapsilta perusteluja, eikä perusteluksi saa riittää se, "kun muillakin on". Ehkä lapset lopettavat ruikuttamisen, kun huomaavat, että vaadit aivotyötä vastineeksi sen ruikuttamisen kuuntelulle.

näinpä. Ihmetouhua joillaain, että ruokaa pitää kehua tai olla puhumatta siitä jos ei pidä.

 

[QUOTE="Lastenhoitaja";26166718]Huhhuh. Olen sanaton, täysin sanaton. Jo on ongelma.[/QUOTE]

Tulin lukemaan vastauksia, kun itsekin kuuntelen joskus narinaa teini-ikäiseltä pojaltani. Osaisiko lastenhoitaja nyt kertoa miten ongelma ratkaistaan?

 

Tulin lukemaan vastauksia, kun itsekin kuuntelen joskus narinaa teini-ikäiseltä pojaltani. Osaisiko lastenhoitaja nyt kertoa miten ongelma ratkaistaan?

Tuossa tilanteessa olis hyvä nyt kaivaa ne aivot naftaliinista ja alkaa oikein kunnolla pohtimaan missä mättää. Ei, en tarjoa valmista vastausta, vanhemman ihan oma velvollisuus on pikkasen itse miettiä. Se taitaa vaan olla se laiskuus joka on esteenä, vai mitä? Kaikki vastaukset pitäisi saada valmiina. Omia hoksottimia ei tarvis vaivata.

 

Ei oo totta! Kuin olisin itse kirjoittanut aloituksen. Lasten iät ja sukupuoletkin on melkein samat, meillä vanhempi on 8v. Kerhojutut, lelut ja kaikki. Tai noh, meillä tuo valitusvaihe on nyt nuoremmalla vahvana, isommalla ei onneksi niinkään enää. Hän valittaa lähinnä enää noissa matka/lomajutuissa. Esim. jos me mennään laivalle se on ihan mälsää, koska kaveri oli juuri ollut viikon etelässä tms. Nuorempi vinkuu monta päivää, että koska on kerho ja sitten kerhoaamuna "Mä en meeeeee.......!!!!" ja/tai alkaa temppuilla vaatteiden kanssa. Silloin totean, että sä menet, joko tulet noin tai sit puet päällesi. Varmaan kerhon väliin jättäminenkin toimisi hyvänä "opetuksena", mutta en toisaalta viitsi antaa lapselle sitä tunnetta, että hän voisi nurisemalla päättää koko perheen menoista ja suunnitelmista. Ruuan kanssa teen noin, että kuuntelen kyllä normaalia puhetta ja otan kritiikkiä ruuasta vastaan, mutta jos äänensävy on heti valittava ta muuten lapsi puhuu rumasti otan ruuan pois.

 

En usko, että lapsia voi erityisesti "kasvattaa" olemaan kiitollisia. Se tulee vanhempien esimerkistä ja muusta suhtautumisesta. Joissakin perheissä (en sano nyt että teillä) on ylipäätään sellainen negatiivinen tunnelma, että lapset kasvavat siihen, ettei osata hallita tunteita, loukataan ym.

 

Kiittämättömyys johtunee siitä, että lapset saavat jatkuvalla syötöllä leluja, pelejä ja herkkuja. Mitään ei tarvi arvostaa, koska kohtahan niitä tavaroita tulee kuitenkin lisää. Lasten ei tarvitse ansaita mitään, kaikki tulee ilmaiseksi. Ovat tottuneet saamaan haluamansa ja myöskin lasten asema perheessä on muuttunut (kontrolloivat vanhempiaan kitinällä ja kiukkuamalla).

 

Samaa täällä suurinpiirtein samanikäisten suusta. Reissuista tosin eivät ole valittaneet.

Vanhempi tyytyy kyllä ns. vähempään, mutta nuoremmalla on kohtuus kateissa varsin taajaan. Eikä meilläkään hankita tavaroita tuosta noin vain (oli siihen varaa tai ei).

Ei kai siinä auta muuta kuin käydä yhdessä läpi esim. sitä, mitä asiat maksavat, miksei tavaroita voi hankkia kuin liukuhihnalta & hakea esimerkkejä lasten omasta vinkkelistä sen osalta, miten asiat oikeasti toimivat. Esim. kenkien hinta vs. toivomansa lelun hinta ja sitten käyttötarkoitus & kesto.

Ruoan osalta olen todennut, että ruokana on tänään tätä, vain ruoka-aikana syödään, enkä ole kiinnostunut kuuntelemaan valitusta ruoasta, jota olen valmistanut. Syövät sitten sen määrän mitä syövät ja jolleivat syö, mitään muuta ei olla heti tarjoamassa & otan myös mukaan ruoanvalmistukseen, niin näkevät miten homma toimii & ovat (toisinaan) ylpeinä jopa tarjoilemassa sitä ruokaa kun itsekin ovat nähneet vaivaa sen eteen.

Mutta huoh. Ja kaikkea on yritetty, että ymmärtäisivät ruoan & vaivan arvon...

 

[QUOTE="Lastenhoitaja";26166793]Tuossa tilanteessa olis hyvä nyt kaivaa ne aivot naftaliinista ja alkaa oikein kunnolla pohtimaan missä mättää. Ei, en tarjoa valmista vastausta, vanhemman ihan oma velvollisuus on pikkasen itse miettiä. Se taitaa vaan olla se laiskuus joka on esteenä, vai mitä? Kaikki vastaukset pitäisi saada valmiina. Omia hoksottimia ei tarvis vaivata.[/QUOTE]

Eli toisin sanoen haluat vain päteä, mutta et osaa oikeasti neuvoa. Lasten kasvatuksessa ei ole valmiita vastauksia vaan normaalit ihmiset keskustelevat lasten kasvatustavoista keskenään ja pohtivat, miten eri tavoin erilaisia ongelmatilanteita voisi ratkoa.

 

Eli toisin sanoen haluat vain päteä, mutta et osaa oikeasti neuvoa. Lasten kasvatuksessa ei ole valmiita vastauksia vaan normaalit ihmiset keskustelevat lasten kasvatustavoista keskenään ja pohtivat, miten eri tavoin erilaisia ongelmatilanteita voisi ratkoa.

No "Lastenhoitaja" haluaa vaan vähän keventää omaa huonoa oloaan. Ei tuo ole keskustelua vaan vittuilua. Kyllä oikeat lastenhoitajat antaa ihan oikeita vinkkejä, jopa lähes rautalangasta käytännön esimerkein. Sitähän se lasten kasvatus on.

 

Ota lapset mukaan ruuanlaittoon (vaikkeivät heti innostuisikaan). Kerrot, että huomenna laitetaan yhdessä ruokaa, nyt pitää suunnitella mitä laitetaan. Teette yhdessä kauppalistan, etsitte reseptin vaikka netistä. Sitten yhdessä kauppaan, lapsi voi hyvin itse etsiä ainekset kaupastakin (ohjaat isossa kaupassa oikealle hyllylle). Anna lasten tehdä mahdollisimman paljon itse.
Meillä tämä auttoi siihen, että muualla on aina paremmat ruuat kuin kotona.
Synttärilahjan olen antanut rahana. On saanut itse valita kaupassa, aikuinen tietysti opastaa rahan riittämisen laskemisessa, ja lapsi itse on maksanut kassalla.
Lomien suhteen olen myös kuunnellut lasten toiveita, mutta valinnut paikan/tekemiset sen mukaan, että myös aikuisten toiveet on kuultu.
Meillä on myös keskusteltu siitä, mikä meillä on hyvin, miten puhutaan asioista (vinkumalla ei saa tahtoaan läpi), aina asiat ei mene niinkuin itse haluaa.

 

Mielipiteen esittämisellä ja käytöstavoilla on eroa... Kannattaa muistaa, että se 'yäk, pahaa' voi tulla helposti myös vieraassa ruokapöydässä suusta ulso jos se on sallittua kotona.

Lapsen 7-8v kavereista näkee heti ruokapöydässä, ketä on kasvatettu ja ketä ei. Jos lasta on kasvatettu tavoille, hän ei sano 'yäk mitä ruokaa' tai pyydä lisää sanomalla 'anna lisää' tai 'mä haluun lisää'. Saatan kyllä itse kysyä, että etkö pidä ruuasta tms. ja siihen vastaaminen on ok. Mutta se, että istutaan pöytään ja sanotaan ekana 'yäk' on todella huonoa käytöstä eikä mitään mielipiteen esittämistä.

Muutenhan me aikuisetkin voitaisiin kommentoida kylässä, että 'hyi mitä ruokaa' vai mitä?

 

Meillä päästään niin harvoin lomalle, että lapset on kyllä ikionnellisia kaikista reissuista oli ne mihin tahansa.

Leluista ja peleistä riittää valitusta, joten oletan, että ovat muista yrityksistä huolimatta saaneet niitä liian helposti ja toisaalta elävät materian ympäröimässä maailmassa, jonka vaikutuksilta kouluiässä on vaikea välttyä.

 

No "Lastenhoitaja" haluaa vaan vähän keventää omaa huonoa oloaan. Ei tuo ole keskustelua vaan vittuilua. Kyllä oikeat lastenhoitajat antaa ihan oikeita vinkkejä, jopa lähes rautalangasta käytännön esimerkein. Sitähän se lasten kasvatus on.

Ei ole ollenkaan tarkoitus vittuilla, vaan ihan tosissaan voisi pohtia myös sitä miksi kaikki vastaukset pitäis tulla kuin apteekin hyllyltä. Voihan noita palstalla pohtia yhdessä, mutta myös jokainen tahollaan sillee oikein kunnolla, ei vain pintaa raapaisemalla. Vielä kerran: vittuilu ei ole tapani. Tapanani on ajatella, pohtia, etsiä itse vstauksia. Ja mulla on ihan hyvä olo.