Kirja toisesta lapsesta (Kun kolmesta tulee neljä)

Kun kolmesta tulee neljä

Tämä uusi kirja käsittelee sitä, mitä tapahtuu kun perheeseen syntyy toinen lapsi. Mitä mieltä kirjan teemasta?

 

Mitäpä mieltä tuota nyt teemasta osaisi olla. Tottahan toisen lapsen syntymä on erilainen muutos kuin ensimmäisen, kun on se esikoinen huomioitavana.

Meille on tulossa toinen lapsi, olen lukenut kyseisen kirjan ja minusta se oli melko ongelmakeskeinen. Samoin kuin monet muutkin lähteet (esim. nettiartikkelit), joissa on käsitelty toisen lapsen syntymää. Vastikään oli paikallislehdessäkin haastateltu perheitä siitä, miten toinen lapsi muutti elämää, ja kaikki kommentit oli tyyliin "liikkuminen vaikeutui", "viimeisetkin oman ajan rippeet jäi pois", "parisuhteelle ei ollut enää aikaa", "ei saanut koskaan nukkua", "esikoisesta kuoriutui riiviö" jne. Varmaan ihan totta, mutta eikö toisen lapsen syntymästä ole _mitään_ positiivista sanottavaa?

Voihan se olla, ettei meidän arkemme ensi talvena mitään muuta olekaan kuin ongelmaa, mutta toivoisin toisin Edes vähän!

 

[QUOTE="vieras";28525669]Mitäpä mieltä tuota nyt teemasta osaisi olla. Tottahan toisen lapsen syntymä on erilainen muutos kuin ensimmäisen, kun on se esikoinen huomioitavana.

Meille on tulossa toinen lapsi, olen lukenut kyseisen kirjan ja minusta se oli melko ongelmakeskeinen. Samoin kuin monet muutkin lähteet (esim. nettiartikkelit), joissa on käsitelty toisen lapsen syntymää. Vastikään oli paikallislehdessäkin haastateltu perheitä siitä, miten toinen lapsi muutti elämää, ja kaikki kommentit oli tyyliin "liikkuminen vaikeutui", "viimeisetkin oman ajan rippeet jäi pois", "parisuhteelle ei ollut enää aikaa", "ei saanut koskaan nukkua", "esikoisesta kuoriutui riiviö" jne. Varmaan ihan totta, mutta eikö toisen lapsen syntymästä ole _mitään_ positiivista sanottavaa?

Voihan se olla, ettei meidän arkemme ensi talvena mitään muuta olekaan kuin ongelmaa, mutta toivoisin toisin Edes vähän![/QUOTE]Ei se elämä sen toisen lapsenkaan jälkeen ole sen vaikeampaa kuin ensimmäisen. Asia riippuu täysin siitä miten itse asennoituu, jos mielessään jo on sitä mieltä ettei tämä tule onnistumaan varmasti menee hankalaksi. Totta kai se opeteluttaa niin vanhempia kuin esikoistakin, mutta ei se vaikeaa ole. Oikeastaan se oli paljon helpompaa monessa asiassa.

 

Ei se elämä sen toisen lapsenkaan jälkeen ole sen vaikeampaa kuin ensimmäisen. Asia riippuu täysin siitä miten itse asennoituu, jos mielessään jo on sitä mieltä ettei tämä tule onnistumaan varmasti menee hankalaksi. Totta kai se opeteluttaa niin vanhempia kuin esikoistakin, mutta ei se vaikeaa ole. Oikeastaan se oli paljon helpompaa monessa asiassa.

Tämän uskon. Silläpä tuo valivali-nurinuri-kirja palautuikin suht pian kirjastoon

 

On hyvä kumota näitä typeriä, toiseen lapseen liittyviä myyttejä.

1) Sinusta ei tule parempaa ja osaavampaa vanhempaa toisen myötä
2) Esikoisesta ja kuopuksesta ei aina ole toisilleen (elinikäistä) seuraa
3) Kaksi menee siinä missä yksikin, elämä tulee kaoottisemmaksi

 

Ja että ainoalle lapselle olisi jotekin haitallista, kun kaikki resurssit käytetään tämän hyväksi, jakamatta rahoja ja huomioita monelle lapselle. En ymmärrä miksi sitä pidetään haitallisena. Kateelliset monilapsiset perheet varmaan kylvävät tuota ajatusta.

 

Jaa, ei meillä ole tarvetta tuollaiselle kirjalle. Mun mielestä tokan lapsen kanssa on paljon helpompaa kun on jo kokemusta. Ja seuraakin tuosta 3-vuotiaasta esikoisesta on. Mustasukkaisuutta ei ole ilmennyt, esikoinen kun saa auttaa paljon vauvan hoidossa Mutta ehkä ihan hyvää luettavaa niille joilla ongelmia esim. mustasukkaisuuden kanssa.

 

Mä voisin sanoa, että ekat kaksi kuukautta oli aika haparointia ja uuden opettelua, mutta hyvin se arki alko siitä sujumaan. Toki mä olen asennoitunut jo ennen esikkoa niin, että nyt eletään ne ruuhkavuodet ja sitten myöhemmin löytyy sitä omaa- ja parisuhdeaikaa. Tokikin mä olen aina silloin tällöin ottanut omaa aikaa ja antanut sitä miehelle. Lapset on välillä olleet mummolassa tunnin tai kaksi, jotta ollaan päästy kahestaan kauppaan yms.

En mä tajua, että kenellekään lapselliselle, oli niitä lapsia sitten yksi tai kymmenen, tulee yllätyksenä se, että oma aika vähenee...