Kiukkuketju

Vaikka pahin kiukku on viikossa laantunut, täytyy silti kertoa...

Mieheni tapasi kolmea lähintä miespuolista kaveriaan ja yksi (43v) kertoi, että hänen kihlattunsa on raskaana 3. kuulla. Toisen ystävän vaimo tuli vahingossa raskaaksi kolme vuotta sitten, samaan aikaan kuin minä, mutta meille tuli keskenmeno ja kaveri sai kolmannen lapsensa. Kolmas ystävä, joka on mieheni lähin ystävä, tiesi ainoana mieheni ystävänä meidän ivf-hoidosta ja sen jälkeisestä keskenmenosta nyt tammikuussa. Tämä rakas ystävä oli sitten todennut kaverin raskausuutisen jälkeen, että se on sitten niin, että minun mieheni on heistä ainoa, joka ei tiedä miten lapsia tehdään. Ja alkanut vääntää vitsiä aiheesta. Tajunnut jonkin ajan päästä törkeät puheensa ja pyytänyt anteeksi. Pian tuon jälkeen satuin soittamaan miehelleni (olin itse matkalla) ja hän oli todella vihainen, loukattu ja surullinen. Tuon kuultuani minäkin. Mieheni on aika kiltti luonne, luulen että hän voi tälle ystävälle antaa anteeksi.

Tuntuu niin uskomattomalle, että aikuinen ihminen voi olla noin ajattelematon. Tämä ystävä tietää, että olemme toivoneet lasta kuusi vuotta ja minulle on tullut kaksi keskenmenoa.

Että tällainen tarina...

 

Vituttaa kun homman eteneminen (hoidot) on siirtyny jo 1,5 VUOTTA, enkä koskaan päässy edes kokeileen niitä kevyempiä keinoja, sillon ajoissa kun ne ois vielä voinu tehotakin..ja ois voinu välttyä joutumasta näihin kaikkein pahimpiin :headwall: ja nyt mitään muuta mahdollisuutta ei enää oo! Ei edes sitä (toivotonta) luomuyritystäkään kun joutuu sen prrkeleen paisetaudin takia lamauttaan lääkkeillä kaiken!!
Vituttaa että tän kaiken paskan takia on tapahtunu niin paljo muutakin (mm. erot) jota tuskin ois tullu jos kaikki ois menny heti alkuun kohtuullisessa ajassa normaalisti ja ihan putkeen. Henkistä tukee ei hirveesti oo kun (ex)ukko hokee vaan että ei halua edes lasta tälläseen tilanteeseen :'( eipä varmaan ikinä tuu oleen tilannetta että odottas lasta KAKSISTAAN ja kumpikin yhtä paljon. Kanava vaihtuu heti kun jossain sairaalaohjelmassa kuvataan synnytystä ja sitä äklöonnellista perheidylliä. H**vetti!!
Vaikka eipä se raskausaikakaan enää sellasta tulis oleen nyt kaiken tälläsen uuvutuksen jälkeen, tuskin siitä uskaltas koko aikana juuri iloitakaan, jos edes uskookaan.. Joo, menee taas yltiöoptimistiseks, turhia pohdintoja jo jostain raskaudesta.. hei haloo, maa kutsuu.
Eipä sitä ois 3 vuotta sitten mitenkään uskonu vielä tähänki pisteeseen joutuvan, ja nyt ei oikein jaksa enää uskoo että niilläkään kovin pian ainakaan mitään tulee. Jotenki tuntuu että kai toi eka ivf on vaan sellanen "harjottelukierros" koko karulle ja piiiitkälle hoitohistoriikille...Vittu. Kävi miten kävi, katkeruus ei tästä akasta katoo koskaan!! :ashamed:

 

Mua ahistaa jo nyt tuleva äitien päivä... viime isänpäivänä mieheni sai haukut siitä ettei hän ole isä, vaikka veljensäkin on jne... No, eihän toi mies nyt siitä nokkiinsa ottanu, mutta minä otin! Hyvä ettei itku tullut siinä kahvipöydässä. Samoin kaikki muut kahvipöydässä istujat vaan naureskelivat. (tosin eivät tiedä yrityksestä)

NO, entäs sitten äitien päivänä? Jos joku s***ana uskaltaa mulle tulla sanomaan jotain tuommoista niin en kyllä vastaa teoistani. Muutenkin tältä samalta ihmiseltä saa joka kerta kuulla siitä että miten niitä lapsia tehdään ja että kyllä sun mahan pitäisi olla jo niin ja niin iso ja koittakaahan nyt tehä asialle jotain.... vi**u!

 

Täällä ei tunnelmat oo varsinaisesti kiukkua, enneminkin masennusta :'(

Kun eräs tuttuni tuossa ilmoitti odottavansa yllätysvauvaa..
sanoi että no eihän tämä ihmekkään, kun eivät uuden miehensä kanssa edes käyttäneet ehkäisyä. Näin niin vauvoja vaan tupsahtelee sellaisten ihmisten elämään jotka ei edes asiaa suunnittele.
Kaksi parasta ystävääni on raskaana, ja toisen kanssa vielä viime talvena katseltiin kateellisena ohimeneviä masuja, ja toivottiin et kohta se on meilläkin.
No hän on raskaana ja minä jäin rannalle ruikuttamaan. Tuntuukin että ei ole ketään kenen kanssa tästä voisi puhua, kun ei tavallaan haluaisi mennä kaatamaan tätä raskaana olevien ystävien niskaan, onhan heillä kuitenkin oikeus olla onnellisia omista raskauksistaan.
No miehestä nyt ei paljon juttuseuraa saa, toki hän kuuntelee, mutta ei nää tilannettamme vielä lapsettomuutena.
Noh 6.5 on eka lekuri aika, jolloin mulle tehään tutkimukset. Tietenkin on pieni toivonkipinä ettei sinne tutkimuksiin tarvisi mennä, vaan sais perua ajan ja varata ekaa neuvola aikaa..
Mutta pessimistinä se ajatus ei paljon valtaa saa..

Noh tulipaha avauduttua!

 

Kirjoitampa pitkaan aikaan. Onneksi kiukku on laantunut hoitojen jatkuessa, tai ehka sen kanssa on paremmin oppinut elamaan. Tanaan tosin sain taas taysraivarit. Puoli tuntia ennen alkionsiirtoon lahtoa yksi entinen laheinen kollega soitti ja hihkuen kertoi mulle ensimmaisena ja henkilokohtaisesti hanen toisesta raskaudestaan! Wopiee. Hittoako mina sen raskaudesta iloitsemaan. Oli jopa jouluna paattanyt yrittaa toista lasta ja nyt on jo neljannella kuulla.

Tama on ihan kasittamatonta, huomenna syntyy kaverille lapsi (keisarinleikkauksella), viime viikolla kuulin raskausuutisen, toissa viikolla kuulin toisen, kolme viikkoa sitten kuulin yhden, kaksi vauvaa syntyi plots vaan kuukausi sitten kahdelle kamulle, loppua ei tule ja tikittavia aikapommeja on edelleen monta kaveruuspiirissa. Vauvoja syntyy joka puolella ja viela ihmiset valittavat etta tulee vaaraan aikaan tai haluan tyton jolla on kihara tukka ja se harrastaa taitoluistelua. Voi luoja jos kaikki tietaisivat mita ongelmia meilla on ratkottavana!

Meidan kavereista ja tutuista on tullut 23 raskaaksi tai saanut vauvan 1.1.08 alkaen!!!! Eli meille oikeasti sataa naita uutisia keskimaarin joka kolmas viikko. Yritetaan kylla kulkea silmalaput silmilla ja korvatulpat korvissa miehemme kanssa ja tehda kaikkemme vauvajuttuja valttaaksemme, mutta naita tunkee joka tuutista. Olen jopa sanonut kaverille etta emme voi nahda heita, emme kesta raskaanaolevia ja vauvajuttuja talla hetkella. Voi helvetti, 23. uutinen tanaan! Nama ei ole viela mitaan kummin kaiman serkkuja, naista 23 uutisen aiheuttajasta 16 oli meidan haissa. Prkle. Jaksa siina sitten valehdella onnea ja iloa ja leperrella niille jotain paskaa. Ostaa pikkulahjoja ja kirjoitella allon varisia kortteja - kun ei jaksa niin ei jaksa. En kylla ole yrittanytkaan leperrella niille jotka meidan lapsettomuudesta tietavat.

Oma 2. ICSI ei tuottanut yhtaan alkiota pakastimeen, kaksi saatiin tanaan siirrettya. Tanaan sain siis nama uutiset kuulla. Tietysti tama on suuri harmi etta siina oli se yritys ja jos ei talla kertaa tarppaa niin taas paasee piikittelemaan. Voi kun ois haikara mut silta saastanyt ja edes yhteen PASsiin munia antanut pakastettavaksi.

Niin, valilla on enemman kestamista kuin toisina paivina. Joskus kiehuu niin yli etta toisetkin saa karsia. Ja varmaan tulee kiehumaan niin kauan kuin se vauva sielta jollain ilveella tulee!

Taytyy nyt iloita taas seuraavat piinapaivat naista kahdesta hienosta plastokysta-alkiosta - tulevista kaksosistamme siis!

 

ahistaa jo pääsiäinen suvun parissa! piinailut menossa ja haluisin vaan mököttää kotona :kieh: hermo!

ja toisekseen hermostuttaa, kun ei punktion jälkeen vielä päässy kunnolla liikkumaan ja sitä ennen olinkin sitten ihan saatanan pitkään flunssassa, joten tuntuu että "koko" talvi on menny ihan piloille! ei päässy hiihtämäänkään kun vaan muutaman kerran. ja lihonutkin oon! ja tää on sitten ihan pinnallista paskaa, kun oikeitakin ongelmia on ( = eli siis ei sitä vauvaa tule...) ja oon nyt sit lomalla tän viikon ja tuntuu että menee lomakin pieleen kun ei huvita mikään. murehin vaan vanhoja ja tulevia:headwall:

nyt kyllä lähen pyörälenkille vaikka mikä tulis!

 

Ihana ketju!

Oli pakko tulla myös purkautumaan.
Miksi juuri mun pitää käydä kaikki asiat vaikeimman kautta? Miksi mun sisäelimet kasvavat, jtkin hemmetin rihmastoa, joka pilaa meidän lapsitoiveet? Miksi juuri minä olen joutunut käymään läpi lukuisia leikkauksia? Eikö tällä kivulla ole enää mitään rajaa, vaan sen pitää vielä henkisestikin lyödä maahan? Kärsi, kärsi kirkkaimman kruunun saat. Vaan missä se kruunu? Eipä tietenkään yhtään missään.
Kaverit saavat lapsia tuosta vain... niks naks. Meikäläinen on pian lääketieteen ammattilainen, näin omakohtaisen kokemuksen kautta. Hoitoja ja hoitoja, puukkoa aina välillä. Lääkäriinkin tarvitsisin jo jonkun BONUS-kortin, olenhan vaki-asiakas. :headwall:
Huoh, kun helpotti! Kiitos hyvästä ketjusta!
Pakko silti sanoa yksi positiivinen asia tässä suossa on se, että en ole kuoleman sairas. Siitä kiitollisena.

 

Pakko myos itse avautua tanne. Ikaa jo 39, molemmat johtimet tukossa joten luomuilulla ei raskaaksi. No, sain mina 18-vuotiaana aikaiseksi kohdun ulkopuolisen. Sen leikkauksen takia, kait ne johtimet arpeutuneetkin umpeen. Nyt ensimmainen ivf ja plussasin. Ei millaan meinannut uskoa todeksi. Voiko muka meikalaisella onnistua nain hyvin?! Juu, no tietenkaan ei. Menihan se sitten kesken. Mutta annetaan tuolle saalittavalle hieman toivoa ja lytistetaan se sitten oikein kunnolla. Nain joku tuolla jossain miettii, hieroo kasiaan yhteen ja hykertelee. Mahtava idea! Mika tai kuka tuo joku sitten on. Sita en tieda. Kohtalo tai mika lie. Vois jo valita jonkun muun paanayttelijan tahan draamaan...

 

Sama homma täällä, virallisesti määriteltynä 'munatorvivaurioinen'... ettei riitä että tää kirottu mahotauti tekee yksinkertasesta asiata näin vitun vaikeen, se tuhoo paikat ja vie lopunkin toivon normaalista elämästä. Jos ei muutenkaan seksi oo jaksanu kiinnostaa aikoihin niin nyt siinä ei ainakaan oo enää mitään jännää tai mielekästä. Jotenki ne tukkeutuneet putket anto lopullisen kuoliniskun koko seksuaalisuudelle, olematon osa-alue elämässä! Eipä sitä tunnu enää edes Naiseltakaan kun ei pysty tuleen panemalla paksuks. Joku maho friikki jota ei oo mitään hyötyä jyystää..
Jotenki ruvennu inhottaan surkeen kehon kattelukin tai että siihen joutuu koskeen, ja välttelen mm. suihkussa käyntiä! :x Ei kehtais mennä muiden kans saunaan ku joutuu esitteleen littanamahaa leikkausarpineen ja häpeen tätä mahoutta. Vihaan tätä elimistöö joka ei voi toimia niinku pitäis!!

 

Pakko oli nyt kirjottaa, kun alkaa suoraan sanottuna v******maan. IVF takana ja tuoresiirto tehty, mutta vuoto alko ja ottaa niin pirusti päähän. Voi h*****tin h****i!!! Mitään positiivista en tosiaan tässä tilanteessa nää ja oikeesti pää leviää ja kiukuttaa niin paljon, että en tiedä mitä tehdä. Kaikki ongelmat pitää kasautua yhteen parisuhteeseen...! No olishan se lapsen saaminen kyllä aivan liikaa pyydetty...vituttaa!
Taas pyhinä joudutaan kattoo tuttavaperhettä jossa kaks lasta ja voi voi kun elämä on rankkaa ja lapset on sairaana ja blaa blaa. Ja sitten vituttaa viel toinen liian läheinen, joka oli raskaana ja teki abortin. Ei edes kertonu isälle asiaa ja vieläkin salaa sitä. Kertoi vaan saaneen keskenmenon. Ja pahinta tässä on se että halusivat lapsen ja kokivat keskenmenon ja kun tuli uudestaan raskaaksi...hän teki jotain niin hirveää!!!!!!!!!!!
En voi olla edes ton kyseisen ällötyksen kans tekemisissä. En ymmärrä miten ihmiset voi olla noin julmia...!!!! Eivät idiootit tajua, että lapset ovat lahja, eikä mikään tavara, jonka voi heittää pois, kun sitä ei halutakkaan.

(Meillä viime IVF:stä yks hieno poika joka nyt 1,5v ja aateltiin yrittää vielä pikkusisarusta ja ymmärrän jos teistä tuntuu, että en "saa" valittaa, koska meillähän on jo lapsi.)

No eiköhän tässä ollu jo tällä kertaa kaikki...menen tästä toipumaan masennuksesta....

 

Mua v***taa lääkärien viivyttely! 1,5 v ollaan yritetty saada kakkosta alulle ja lääkärit lykkäävät vaan clomeja ja femareita kuuri kuurin perään....Mua V***AA kun lääkäri peruu ajan sairauden vuoksi ja saan seuraavan ajan 2 kk päästä, jonka jälkeen ei kerkiä enää hoitoja aloittamaan kun alkaa kesätauko!!!!!AAARGH!!
Mua V****TAA kun meillä ei ole mahdollisuutta lähteä hoitoihin yksityiselle, koska tässä kaupungissa EI OLE sellaista!!!
Ja eniten, kaikkein ENITEN mua V***TAA se , että kerran olin jo raskaana, mutta se meni kesken, MIKSI, miksi , miksi???
Ja yks kaveri pani vaan jotain äijää kerran ja simsalabim, tuli raskaaksi!
Ja ne kommentit, että "ei meidän vaan tarvinnut kun katsoa toisiamme silmiin niin olin jo raskaana" tai "kyllä se teillä vielä tärppää kun on sen aika"...V****STAKO sitä tietää tärppääkö enää ikinä!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!

 

Kiusa se pienikin kiusa: Perjantaina tuli vuotoa ja luulin että nyt ne alkoi taas, kp 28 jälkeen. Mutta la ja su EI PISARAAKAAN, joten ehdin jo haaveilemaan, että jos sittenkään ei alkaisi ollenkaan.... kokonaisen valvotun su-mayön jälkeen päätin että teen testin viikolla kuitenkin jos ei ala kuulumaan. Ja niin maanantaina sitten tuli taas :'(

 

3. IVF tuoresiirto, tänään pp12 negaa :headwall: :'( :headwall:

AHISTAAAHISTAAHISTAA!!!

 

Teidän kanssasisarten viestejä lukiessa enpä voi muuta todeta kuin, että ihan kuin joku kirjoittaisi mun tuntoja sanoiksi paperille...
Miten voikaan v....ttaa tää elämä, kun tuntuu, että ei oo koskaan alkanutkaan, kun tätä lasta tehdään ja yritetään vuositolkulla; ensin lääkäri sanoo, että odotetaan vielä ja taas odotetaan vielä, kun olette niin nuoria, just ja joo. Sitten kun aletaan hoitoja, niin syötetään lääkkeitä kuukausitolkulla ilman mitään kontrollia, kunnes... hermo menee ja käydään yksityisen klinikan puolella, jossa ihana lääkäri sentään ymmärtää yskän, toteaa, ettei hei noin kauan voi niitä clomeja putkeen ilman välikiertoja puputtaa, ja hei, ihan oikeasti sulla alkaa kello tikittää ja yli kolmen vuoden yrittämisen jälkeen teillä on n. 0-2% mahdollisuus raskautua luomusti...no sehän piristää...
:'(

No nyt kuitenkin saatiin hommiin vauhtia, ja nyt tämä yksi inssi vielä ja heti seur. kiertoon sitten ivf. saapahan ainakin ennen kesää jotain tolkkua, tuleeko meille ehkä ikinä pieniä vai ei. Ja mitään muuta elämääkään kun ei osaa, eikä pysty suunnittelemaan, kun vain mietitään, tuleeko vai ei, ja onko tämä kaikki uhraus, henkinen väsymys ja parisuhteen koettelu sen arvoista.

Voimia kaikille, jaksetaan vielä yrittää, jos jonain kauniina aamuna se aurinko toisi meille sen ihanan uutisen tullessaan! :heart: Voimahalaus :hug:

 

Voi Soja :hug: :hug: :hug:

 

soja :'( :hug: :hug:

Juu, mä oon jo jotenkin luovuttanu koko työnhausta.. ensinnäkin en tältä viime vuosien masennukselta oo jaksanu paljo hakee, ..ja toisekseen, kukahan nyt tällästä epätoivolla raskaaksyrittävää maholehmää viittis ottaa, jolla tulis jo pelkästään yrittäessä jatkuvia poissaoloja lääkärissä ravaamisista enemmän ku tarpeeks...no, ainakin on helppo välttää paskat paikat jos väkisin koitetaan tyrkyttää kun vaan avautuu kaikesta!

 

Vanha, maho, kiukkuinen lehmä täällä jälleen avautumassa!

Kolmannen ICSI:n eka PAS= nega. Yllättävää... Viides siirto, negaa joka keralla. Kyllä syö niin HEL**TISTI!!!! Sais tän nuppinsa pysyyn kasassa kesän yli, niin vois sitte yrittää ne viimeset pakkaspallukat. Sitten en tiiä enää jaksaako/onko varaa yrittää niiden jälkeen, vaikka alkioiden on todettu olevan hyviä ja elinkelpoisia. Missä se vika sitten on, PRKL????!!!!

Ja yhdyn täydellisesti, kaikilta osin ja kaikkiin bittersweetin tuntemuksiin!

 

Vituttaa, kun töissä on neljä tyyppiä kertonut raskaudestaan ja siellä ollaan nyt niiin raskaana. Ajattelin, että edes töissä saisin olla rauhassa, mutta sehän oli liikaa pyydetty. Meillä on sitäpaitsi 30 henkeä töissä, joten toi 4 on aika paljon. Lisäksi yt:t tulossa, eikä näden raskaana olevien jälkeen sitten olekaan paljon vaihtiksia kekä pistetään pihalle...

 

Nyppii, että klinikalla lääkäri saa mut aina ja joka kerta itkemään edessään puhetyylillään ja rohkaisevilla huokailuillaan: "Kyllä se varmasti tästä, kun saadaan ensin sut kuntoon" ja "Kyllä vuoden sisään yleensä ensiyrittäjillä tärppää" --- No, joku siellä mättää kun ei ovuloinnista huolimatta tärpi eikä ovulaatio löydy ikinä kotitesteillä ja perse vuotaa punaa ihan milloin sattuu ja miten kauan sattuu ja loppuu jos loppuu ennen uutta "kiertoa". Ja vuosi on kulunut eikä mitään tapahdu :'( Mulla raastavinta on se, että sanotaan ettei ole mitään mitä voi korjata, mutta ei millään tätä toiminnan epänormaaliutta pystytä selittämäänkään. Ei oo normaalia, mutta ei voida tehdä mitään. Palataan asiaan kun lääkekuurit on ohi.

Ja oikeesti hei, miten vauvakuume saa olla, että rupeaa hankkimaan vauvalleen vaatteita ennen kuin penska on suunnitelmissakaan, kuten osa tutuista kuumeilijoista? täällä on muotina nyt vauvanvaatekotikutsut, en tosiaan lähde mukaan moisiin istumaan ja suremaan. Kammottavalta ajatukseltakin tuntuisi, että hommaisi hulluna vaatteita ja leluja vauvalle, jota ei vielä ole edes tulossa..kummittelevaa suorastaan! :x

Jäyhis: Voi sua :hug: Odottelun odottelukuukaudet on kyllä ihan tuskaa! mieli repii laidasta laitaan kiertojen ja pettymysten mukana. Niin pitkä kesä edessä, että ihan puistattaa..
Tytti82:Niinpä :hug: kiva lyödä lyötyä: koskapa sulle ei ole vauvaa tulossa, niin et tartte työpaikkaakaan.. oi hemmetti että välillä tuntuu kaikki niin epäreilulta. On ihan paskapuhetta, että kaikilla ois samat lähtökohdat elämässä ja kaikki maalaa itte taulunsa.

 

bittersweet, voisko sun vaivat johtua endosta, onko sitä tutkittu?
Mulla oli kans pitkän aikaa kaikenlaisia omituisia oireita, mm. välivuotoja, mutta lääkärit senkun vähätteli eikä suostunu laittaan tähystysjonoon, vaikka ite tiesin ettei kaikki oo tosiaankaan kunnossa.. kunnes sitten viime keväänä asia vihdoin varmistu, ultrassakin jo näkyi pesäke munasarjassa.

 

risupesä: Nuo tod oudot vuodot (onpas lausehirviö ) sai minutkin epäilemään samaa, mutta koska pesäkkeitä ei näkynyt ultrassa eikä varjoaineella, eikä kivut ole koskaan mitenkään ihmeelliset, lääkärit (tk & gyne) eivät usko että endosta vois olla kyse. Joten kai se on uskottava. Yleensä vuotoa tulee ihan hurjana pitkin poikin kiertoa, ja viime kierrossa sitten ei tullut kuin 3 pvänä niin että joka päivän välissä oli 2 tyhjää päivää tosi helppoa laskee uuden kierron alkupäivää.

Ja sitten tikutan taas ovistestejä hurjana, kun toissapäivänä oli jo 18mm rakkula, ja ovis pitäs kuulema olla ihan näinä päivinä. Kolme negatestiä tehnyt perjantaista lähtien, ja alan uskomaan ettei noi kotitestit oikeesti näytä mulle koskaan yhtään mitään. Kun eivät oo ennenkään näyttäneet, yhtäkään ainoaa +testiä en ole saanut aikaiseksi vuodessa :'(. ARGH.

 

Mulla ei myöskään koskaan oo ollu mitään pahempia kipuja, oon aina pärjänny ilman kipulääkkeitä. Menkatkin on nykysin niukemmat kun joskus nuorena, ja olin lukenu että endo usein aiheuttaa pikemminkin runsaammat vuodot. Näiden takia halusin itekin alkuun uskoo ettei endoa vois olla. Ultrassa se ei näy, muuten kun jos on pesäkkeitä munasarjoissa. Ovulaatioita on aina näkyny tulevan ja kierrot on säännöllisiä. Joskus sain ovistestiin plussaa, toisinaan en, testiviiva jäi hiukan hailakammaks (vaikka silti semmosesssakin kierrossa ultralla näkyi ovis/keltarauhanen! ).
Täyden endon poissulkevan varmuuden voi saada vaan laparoskopialla. Toisaalta, hoitojahan voi alkaa tekeen, oli varmistettu tai ei mulle asian varmistuminen anto jonkinlaisen helpotuksen ja vastauksen kaikkeen, vaikka ei se mikään mieluisin diagnoosi ollukaan.
Loppukierron ennenaikaset vuodot voi johtua myös progesteronin vajeesta, onko sitä hormonitasoo jo mitattu?

 

Progen arvot on kuulema ok, tuloksia en tähän hätään muista. Väestöliiton gyne oli vakaasti sitä mieltä, ettei endosta voi tosiaankaan olla kyse, joten koetan nyt olla hermoilematta edes sitä. Palaamme tutkimuksiin syksyllä, jos ei kesän aikana clomi+luge anna edistystä. Pidän kuitenkin asian mielessä myöhemmän varalta..

Ja sit vielä Ahistus: 99% varmat ovistestit ei näytä yhäkään mitään, ja oon 100% varma ettei tule näyttämäänkään, mutta jatkan määräyksestä tikuttelua vielä huomisen ja sitten alkaa luget. Ovuloin, mutten ovuloi. Just joo. Taidan mennä kiskomaan siideriä vitutukseen.

 

Mahtava mahtava ketju!
Mummoni läksytti minua viimeksi, että voisi sitä jo ruveta keskittymään lasten tekoon eikä uraan, kun äitini ei pääse ikinä mummoksi. Kiitos neuvosta, eipä olisi tullut mieleenikään. :headwall:

 

Kieltämättä korpee, kun ystäväpiirissä puhutaan ja todellakin toteutetaan tätä että "päät imme hankkia lapsen", "ensi vuonna muutamme siinä ja siinä kuussa mutta seuraavan lapsen täytyy syntyä sitä ennen" ja "hankimme kolmannenkin mutta sen taas täytyy syntyä siihen ja siihen mennessä että saa riittävät rahalliset korvaukset" .. voi jee.. tulee mieleen kuin puhe olisi jostain -meinasin sanoa lemmikistä, mutta enpä sanokaan -kuin esineestä tai jostain materiasta. Kuinka mieli tekisikään oikaista että kun ei niitä lapsia hankita -niitä saadaan jos hyvin käy.