"Kivat" kämppikset lapsivuodeosastolla

Onkohan mulla käynyt vain huono tuuri vai onko muilla kokemuksia hankalista/ itsekkäistä ym. kämppiksistä lapsivuodeosastolla?

Kun olin esikoisesta laitoksella, kämppis kävi muutaman kerran tupakalla ulkona. Kun se tuli sisälle, tuli tietenkin hirveä tupakanhaju mukana. Pesi hampaansa ja yritti peittää hajua. Sitten se päätti vähän tuuletella ja avasti ikkunan! Kauhea tuuli kävi sisään. Ulkona oli toistakymmentä astetta pakkasta, ja mulla oli vauva siinä mun vieressä nukkumassa omassa kopassaan. Pyysin ystävällisesti sulkemaan ikkunan, koska "mulla on vauva tässä"...

Pikkukakkosesta saavuin lapsivuodeosastolle kolmen maissa yöllä. Synnytys oli ollut hurja - hurjan nopea ja ilman kivunlievitystä. Todellakin siis kaipasin ainakin rauhaa ja hiljaisuutta kokemuksen kelaamiseen - unta en saanut muutamaan tuntiin, koska adrenaliini varmaan vielä virtasi. Kämppikseni hälytti hoitajan ja alkoi tilittää pahasta unesta, jonka oli nähnyt. Eikä asia ollutkaan sitten lyhyt, vaan juttua alkoi riittää laidasta laitaan. Välillä vähän huolestuttavampaa tavaraa, välillä ihan niitä näitä. Siis kolmen aikaan yöllä toisen yrittäessä levätä vieressä verhon takana! Eikö voisi sen vertaa huomioida toista, että olisi sitten mennyt vaikka käytävälle juttelemaan. Keskustelu oli myös sisällöltään sellaista, etten olisi halunnut kuulla, mutta ei voinut olla kuulemattakaan..

Oli mulla kivojakin kämppiksiä, mutta nämä kaksi olivat vähän huonommasta päästä.. Aika itsekästä touhua mun mielestä. Mitä muut mieltä?

 

Itselläni oli kiva huonekaveri ja hyvin meillä juttu luisti vaikka ikäeroo oli varmaan ainakin 20 vuotta.

 

mulla oli kans mukava huonekaveri, ikä eroa oli meilläkin vähä vajaa 20 v, sillä oli viides ja minulla esikoinen. ainut ikävä olis että hänen vauva huusi kokoajan hereillä ollessa ellei ollu rinnalla, ja koko ajan vauva oli vierihoidossa, että levättyä en juuri saanu mutta semmostahan se osastolla on. Oulaskankaalla on kolmen hengen huoneita mutta eivät laita muuten kuin ruuhka-aikana huoneen täyteen. Mikä on tietenki helpompi synnyttäneille.

 

Mulla oli esikoisesta mukava suunnilleen samanikänen nainen kaverina ja juteltiin niitä näitä kolme päivää.
Kuopukselta kun siirryin osastolle, eka huonekaveri teki lähtöään ja olin ekan päivän yksin ja yöllä sain seuraani about 15 vuotta vanhemman esikoisen just synnyttäneenä. Oikeen oli mukava kovaääninen savolainen (en siis asu savossa päinkään) Tämä rouva kertoi oman kamalan synnytystarinansa kaikille vierailleen ja puhelimessa saman ainakin 10 kertaa kahden päivän aikana...joten sain kuulla tunnin mittasen kauhutarinan useaan otteeseen...Muuten oli kiva täti sekin

 

mulla taas kun esikoisen kans mentiin osastolle niin siel oli vaan yks joka hiljaksiin mökötti ja valitti hoitajille millon mistäkin.... samana yönä tupsahti huone täyteen ja yksi ainut sanoi sentään huomenta ja tervehti aina!

 

Mua ei häirinnyt huonetoverit, mutta vieraat häiritsi(omat myöskin)... en olisi halunnut kauheasti porukkaa sairaalaan kun muutenkin vauva oli hyvin itkuinen, ei syönyt ja itse olin kiinni seinässä ensimmäiset päivät(kipulääkitys)... voi vitsit, inhosin sairaalassaoloa kyllä ihan hirveästi Olin sanonutkin tutuille ja sukulaisille että tulkaa vasta kotiin katsomaan, mutta ei vissiin mennyt perille
=)

 

Mulla kans käynyt hyvä tuuri. Esikoisen aikaan sain oman huoneen vaikka sinne olis mahtunut vielä 3. Mulla oli todella rankka synnytys ja koko raskauden kestänyt unettomuus niin kattoivat parhaaksi antaa mulle oman huoneen ja oli kiva.

Kuopuksen aikaan taas oli tämä Noro-virus ja siksi niin monelle kuin mahdollista annettiin oma huone pöpöjen leviämisen estämiseksi, mut eipä tosin kukaan saanut tulla käymäänkään, paitsi mies.

 

mulla oli todella raivostuttava kämppis. VAuvani itki pari yötä putkeen ja pyysin hoitajaa ottamaan vauvan edes muutamaksi tunniksi, jotta saisin itsekin nukkua 31 tuntisen synnytykseni jälkeen. Vauva palautettiin tutti suussa ja kämppis alkoi esitelmöidä mulle tutin haitoista ja tätä esitelmää kesti 45 minuuttia! Muutenkin hän neuvoi minua koko ajan, koska hänellä itsellään oli jo toinen lapsi ja mulla esikoinen. Lopuksi sain sanottua, että olen opiskellut lasten hoitoa ja kehitystä nelisen vuotta ja olen työkseni hoitanut pieniäkin lapsia..
Kämppis myös laittoi minut passaamaan häntä, koska hänelle oli tehty sectio ja hän ei siis voinut tehdä mitään itse. Hoitajatkin siitä hänelle sanoivat, että nyt jo voisit itsekin tehdä edes jotain. Kämppis kyseli minun synnytyksestäni ja kerroin omasta mielestäni melko kivuliaasta synnytyksestä, joka siis kesti tuon em. 31 tuntia ja ilman epiduraalia ja kymmenellä tikillä..Niin eikös kämppis ala vertailla omaa ekaa synnytystään ja minun synnytystäni ja hänen siis oli tietenkin paljon kamalampi ja paljon kivuliaampi. Jopa kämppiksen äiti sanoi minulle, että ei kannata puhua synnytyksestäni kuin jonain urotekona (oli siis kuunnellut kun puhuin kaverini kanssa puhelimessa), koska heidän Tiinan eka synnytys se vasta kauhea oli, oli melkein jouduttu käyttämään imukuppia kun Tiina oli niin väsynyt. Meni kyllä täti hiljaiseksi kun sanoin, että minulla oli imukuppia käyetty, koska vauvan sydänäänet heikkenivät ja oli se leikkaussalikin jo varattu..

 

mulla oli ekana yönä ja seuraavana päivänä IHANA naapuri..siis oikeesti.mua 10vuotta vanhempi esikoisen synnyttänyt nainen,oli hoito alalla töissä.nyt jos häneen uudestaan törmäisin niin varmaan kukkapuskan antaisin.hän nimittäin auttoi mulle vauvan syliin sieltä pikkusängystä ym. kun mulla tuhanne tikkiä persuuksissa enkä psytyny liikkumaan ollenkaan.Aivan ihana ihminen.

 

Mulla oli kyllä oikeesti kiva huonekaveri! Oltiin siis 2 hengen huoneessa. Tai siis kummallakin oli myös vauva, eli 4 ihmistä majaili siinä Meillä oli hauskaa. Nauroimme, katsoimme telkkaria, annettiin vinkkejä toisillemme, mitä nyt oli kumpikin sattunut lukemaan. Onneksi oli sama kaveri koko ajan, eli mentiin samaan aikaan sinne synnytyksen käynnistyttyä. Ja lähdettiin sattumalta samaan aikaan synnytyssaliin. Ja kuinka ollakaan, vauvojemme ikäeroksi tuli vain pari tuntia... Ja loppuviikko oltiinkin yhdessä kämppiksinä Lähtiessä vaihdoimme osoitteita ja ollaan kyläilty ja soiteltu puolin ja toisin sen jälkeen.

 

mulla on ollu niin hyvä tuuri, että kaikilla 3 kerralla on ollu osastolla niin väljää, että synnyttäneet on saanu omat huoneet
=)

 

Ensimmäisellä kerralla oli väljää, joten sain oman huoneen. Toisella kerralla taas ei... Kämppikseksi osui todella räkätautinen luomuhörhöilijä, joka kokeili miltä tuntuu pissata vaippaan. Onneksi Taysista pääsee seuraavana päivänä kotiin. Ja räkätauti ehti tarttua mukaan.

 

Minulla oli kiva, suunnilleen samanikäinen huonekaveri =) Olimme kahden kolmen hengen huoneessa, joten omaa rauhaa oli vaikka vierailijoitakin kävi. Oma vauvani itkeskeli enemmän kuin hänen vauvansa, toivottavasti ei kuitenkaan häiriöksi asti...

 

Minulla on takana kaksi sektiota. Ensimmäisen lapsen syntymän jälkeen olin lähes viikon sairaalassa yhden hengen huoneessa, ja aika kävi todella pitkäksi. Olisin kaivannut juttuseuraa, mutta yksin piti vauvan kanssa majailla.

Toisen lapsen syntymän jälkeen pääsin onneksi kahden hengen huoneeseen, jossa ensimmäisen vuorokauden aikaan ehti käymään kaksi odottavaa äitiä käynnistyksellä. Toisena päivänä huonekaveriksi sain mukavan ja huumorintajuisen nuoren äidin, jonka kanssa kyllä tuli naurettua ja aika kului mukavasti. Edelleen joulukortit vaihtaa omistajaa, vaikka kuopus täyttää kohta 7v.

Nyt odotan kolmatta lastani, ja aion heti sairaalaan mennessä sanoa, että en halua yhden hengen huoneeseen, vaikka tämäkin vauva syntyy mitä todennäköisemmin sektiolla. Kuusikin päivää ilman huonekaveria voi olla pitkä aika.

Kultatiuku ja Nuppu rv19+1

 

Itselläni on mollemmilla kerroilla ollut ihan ok kämppikset, toisten kanssa juttu luisti paremmin, mutta kaikkien kanssa tulin toimeen. Kysissä ei onneksi saa ylimääräiset vierailla.

Esikoisen aikaisen kämppiksen kanssa ollaan jo kolme vuotta pidetty yhteyttä. Nyt pikkukakkosen kohdalla synnytys käynnistettiin, joten kämppiksiä oli useampia. Synnytystä edeltänen yön kanssani samassa huoneessa oli ihana kämppis jonka kanssa löysimme heti saman aaltopituuden. Iältämme ole suunnilleen samanikäisiä, hän sai saman päivän aamuna neljännen lapsensa, kun minä seurasin illalla perässä ja synnytin pkkukakkosen. Synnyttäjien osastolla emme olleet enää kämppiksiä, mutta muuten kokoa ajan yhteydessä. Yhteyttä pidämme edelleen. Synnäriltäkin voi löytää hyviä ystäviä =)

 

Mulla oli muuten ihan kivat huonetoverit, paitsi ihan ensimmäiset.. Olin siis lapsettomassa huoneessa, tosin.
Sain sektion jälkeen tulehduksen ja olin ihan kuumeessa muutaman päivän. Kämppikset kuitenkin availivat ikkunaa kysymättä minulta (olin ihan jäätymässä siellä välillä jo ilmankin), pitivät valoja päällä yöllä, lypsivät maitoa yöllä huoneessa (sitä varten olis ollut lypsyhuone,tuosta lähti meteliä ja piti hereillä)..
Sinänsä ihan ok tyyppejä, mutta toisten ihmisten huomioonottaminen oli heiltä hieman hukassa..