kodinhoitovinkkejä??? ahdistaa!

Mulla on "asuntoanoreksia". Hinkkaan ja puunaan paikkoja, tahdon et paikat on ku Avotakasta... Muuten tunnen itteni toisen luokan kansalaiseks. Muiden kodeista en välitä, onko sotkuista, tää ongelma on vaan itseni kanssa...

Yhdistelmä kaksi kissaa, vauva + toinen tulossa ja tietysti mies ei oikein sovi siihen.. Voin ihan pahoin kun mulla on niin pakkomielle pitää paikat puhtaana, väsyttää, ei huvita ollenkaan, tahtoisin vaan rentoutua, nauttia olostani, ulkoilla ja touhuilla mukavia, mut koko aika on joku p*rk*leen piuha jossain vinossa, pölyt pyyhkimättä, sohvalla muruja...

Miten saisin pääni järjestykseen tän asian kanssa? Miten voisin opetella olemaan välittämättä epäjärjestyksestä? Ollaan koitettu ottaa käyttöön että perjantai on siivouspäivä, mut jos oon viikon siivoamatta (siis ihan oikeesti siivoamatta, imuroimatta yms) ni lattiat on täys tahroja ja tummassa lattiassa näkyy jokanen kissankarva. Tyttö möyrii lattialla ja en tahdo et vetelee kaikki roskat huiviinsa.

Mä en todellakaan voi jatkaa tätä, kun odotus väsyttää, tää koko p*ska ahdistaa mua niin kauan et en tahtois edes olla kotona! Puhumattakaan sit kun kakkonen syntyy (tammikuussa), tuskin on sit aikaa miettiä minkäänsortin asioita moisia, mut se pakkotunne varmaan pysyy...

Neuvokaas nyt mua, millai pidätte kaaoksen hallinnassa! (tai ainaki paikat hieman helpommin paikallaan...)

 

Kuulostat ihan minulta ;-D En siedä edes roskia lattialla saatika pölyä. Lemmikkejä ei onneksi ole sillä karvoista sekoaisin totaalisesti. Pidän kodin yleisilmettä siistinä moppaamalla kuivalla mikromopilla päivittäin ja pitämällä tasot puhtaina. Lapset kyllä sotkevat ja aina olen harjan ja rikkasiivilän kanssa hiekkaa harjaamassa. Tämä on kyllä ärsyttävää, mutta olen hyväksynyt sen yhtenä (monista) hankalista luonteenpiirteistäni ;-D

 

Mä olen ihan samanlainen, meillä on pieni tyttö ja vauva, valtava tontti pukkaamassa rikkaruohoa ja iso talo jota pitää puunata. Koko ajan pitäis duunata jotain, että ei tuntis itseään saamattomaksi.

Toisaalta, kun ei laske kämppää räjähdyspisteeseen, on se siivoaminen aina helpompaa. Mottoni on "vie mennessäs, tuo tullessas", eli iso osa siivouksista hoituu elämisen ohella kun ottaa aina ohikulkiessaan tavaran paikalleen. Jotkut pitävät minua vinksahtaneena järjestyshulluna, mutta itse saan tyydytystä täydellisestä puutarhasta (ja rikkaruohojen nypinnästä) sekä siististä kodista. Muuta mulla ei elämässä olekaan

 

Niin no mä tiedän et tää on mun tapa koittaa hallita jotain. Lukioaikana olin bulimikko, nyt siitä siis jo monta vuotta mut ilmeisesti sitä siirtää asioita vaan eri malliin. Mun äiti ja mummo on ihan järjettömiä kloriittihirmuja, mä en siis TAJUA miten ne pitää paikat NIIN nuoltuina.. No tosiaan ei ole elukoita, ja ei tietty lapsiakaan enää.. Mut en mä silti tietenkään noista luopuisi vaan tästä!!!!! Täytyy varmaan jossain terapiassa tätä koittaa avata, kun siis päässä vaan sumenee ku on niin paha olla sen kans. Ennen musta oli kans ihanaa ja tyydyttävää saada villakoirat imaistua pölypussiin, mut nyt on vaan semmonen "mitä järkee tässä on, ku ne on ihan just takas!" ja ettei mun työllä ole mitään arvoa.