Kohdunulkoinen vai vieläkö on toivoa??

Lopetin cerazetten käytön 19.6. eli puolisentoista kuukautta sitten,
toiveissa pikku kakkonen.
Kesti todella kauan, kuukauden verran ennen ensimmäisiä vuotoja,
jotka alkoivat 17.7. ja kestivät neljä päivää.
Aluksi vuoto oli runsasta, mutta kahden päivän jälkeen hiipui
pieneksi tiputteluksi.
Nyt 29.7. minulla alkoi töissä sattua mahaan, vasemmalle puolelle
ikäänkuin nivusiin. Lähdin kotiin ja soitin työterveyslääkäriin.
Kävin tiistaina työterveyslääkärillä, joka ei osannut sanoa kipujeni syytä,
laittoi verikokeisiin ja pissanäytteen antoon.
Illalla kipu helpotti 600mg ibuxinilla.
Lääkäri soitti keskiviikko-aamuna tulokset-> raskaustesti positiivinen!
Lähete naistentauteihin, jonne pääsinkin samana päivänä.
Siellä ultrasivat eikä näkynyt mitään, kohtu tyhjä. hCG 833 joten seurantaan
vaan, jos kivut pahenisivat niin takaisin.
Perjantaina soittivat kotikuntani yksiköstä, että maanantaina pitäisi tehdä
työterveyslääkärin määräämä ultra. Selitin käyneeni siinä jo keskus-sairaalassa ja että maanantaina olisi verikokeet taas.
No hoitaja käski heti verikokeeseen ja soitti 13.45 että heti tänne ultraan,
hCG noussut 1463.
Lääkäri ultrasi eikä löytänyt mitään, vähän nestettä vatsaontelossa vain(?)
ja oli sitä mieltä, että saisin piikin metotreksaattia ja jotain toista mitä
käytetään keskeytyksessä.
Odoteltiin verikokeen tuloksia, kun lääkäri pyysikin juttusilleen; ei annakkaan
nyt lääkkeitä koska arvo onkin lähes kaksinkertaistunut parissa päivässä
ja antoi toiveita normaalista raskaudesta.
Maanantaina seurataan taas verikokeesta hCG:n suuntaa ja mahdollisesti
loppuviikosta ultrataan josko näkyisikin jo...
Voiko kyse olla enään normaalista raskaudesta vai elättelenkö turhia
toiveita? Tuo lääke vaan kuullosti hurjalta--> ei saa yrittää 3-12kk toista!
Olisikos kellään mitään kokemuksia tuosta piikistä?
Olen kauhusta kankea vaikka yritän näytellä tyyntä...pelottaa..

 

Jos arvo kaksinkertaistuu oikein, luulisi olevan vielä toivoa matkassa. onko lääkäri arvioinut millä viikolla sinun pitäisi olla? 6+:han pitäs näkyä jo sykekin.
Minulla ei ko. lääkkeestä ole kokemusta, mutta kohdunulkoisesta kyllä.
Nestettä vatsaontelossa jo hcg:n ollessa parisataa, hcg 409 kohdalla mentiinkin jo suoraa tietä leikkaussaliin (vatsaontelossa 6dl) verta. Tuntuu kummalta että olisi hcg jo noin suuri ilman kaameata kipua/runsasta nestettä vatsassa?
Itseltä poistettiin toinen munatorvi.

 

Kiitos vastauksestasi...
Ei ollut kipuja kuin sillon tiistaina.
Ja nekin kivut helpottivat kun otin sen ibuxinin.
Lisäksi silloin tiistaina oli myös vatsa ihan kuralla ja oksetti. Epäilinkin itse mahatautia...
Ainoa "oire" on nyt vatsani kamala turvotus, kuin viimeisillään olisi!
Muistinko sanoa että silloin tiistaina alkoi myös vuoto? Ensin oli punaista (aika tummaa), joka on jatkunut rusehtavana koko viikon. Tänään aamulla tuli taas punaista, tällä kertaa kirkkaampaa vuotoa.
En saanut viime yönä nukuttua kun ajattelin vaan asioita...
Jos tämä selkeästi on kohdunulkoinen, eikö se pitäisi ottaa pois ettei aiheuta enempää
tuhoa? Voinkohan varmasti saada lapsia vielä joskus??
Lääkäri ei puhunut viikoista mitään...aika hankalaakin varmaan, koska minulla ei ole
mitään tietoa mistään kierrosta. Söin 2v. cerazettee jolloin en vuotanut lainkaan...
Ainoa vuoto ennen tätä oli silloin 2vkoa sitten...
Olen yrittänyt taputella mahaa ja pyytää että jos olet väärässä paikassa niin tule kiltti
nätisti ulos tai jos olet oikeassa paikassa niin koita jaksaa ja ole kunnossa...
Huomenna taas verikoe, pelottaa...
Siitä kai selviää joudunko ottamaan sen piikin jolloin voi haaveet haudata pitkäksi aikaa.. :'(

 

Kohdunulkoinen pyritään ottaa pois mahdollisimman aikaisin, minulla vasta sitten kun koko toinen munatorvi oli kaiketi revennyt, kun vatsaontelossakin oli tuo melkoisen suuri verimäärä.
Mulla oli viikkoja n.8-9(?) kun huomattiin sen olevan ulkoinen, jokunen vk aiemmin piti olla keskenmeno jossa kaikki oli tullut nätisti ulos. eli vaikea se on tilanne kai lääkärillekkin ...
Kohdunulkoisesta minulle kipuun viitaten sanottiin myös että niin kauan ei ainakaan vaaraksi asti ole kun kipu lähtee särkylääkkeellä.
Viitaten äskeiseen tarkennan että minun kipuni hetki ennen leikkausta,eli kovimmillaan, vaati Tramalin suoraan pistoksena lihakseen..(se on vahva lääke)


Lapsensaannista tiedän ainakin sen verran että minun tilanteessani kun oikea munatorvi vaurioitumisen vuoksi leikattiin kokonaan pois, on hyvin pieni todennäköisyys että sama toistuisi..kun jäljellä vain terve puoli Prosentit uusimiseen kai vähä korkeammat jos sinne jää arpia.
Minulle kyllä sanottiin lohduttavasti että sen ei pitäisi kovinkaan monissa tapauksissa vaikuttaa millään tapaa lapsen saamiseen, toivon että ainakin sen suhteen et menetä toivoasi!

Saitkos jo uutta tietoa? :hug:

 

Tilanteeni oli täsmälleen sama, myös kakkonen oli ja on edelleenkin toiveissa. Minun raskauteni oli kohdunulkopuolinen, mutta se ei ollut torvessa vaan aivan sen torven ja kohdun "risteyskohdassa" eli kornussa. Siksi kipuja ei ollut, kun torvihan huomattavasti ahtaampi paikka.
Minun hcg ehti nousta päälle 2000, kunnes monen, monen ultran jälkeen (olin myös saanut kiireellisen lähetteen laparoskopiaan+kaavintaan) kohtu todettiin täysin tyhjäksi ja sainkin piikin metotreksaattia. Ilmeisesti olin vuotanut kohdun tyhjäksi, mutta tuonne kornuun oli jäänyt vielä jotakin, joka hcg:tä nosti. Tilanne ei koskaan satavarmasti selvinnyt minulle eikä lääkäreillekään.
Raskautta olisimme saaneet yrittää heti seuraavien menkkojen jälkeen, mutta suuri kysta esti sen. Tuo metotreksaattiannos on niin pieni, ettei sen takia tullut raskautumiskieltoa, näin ainakin meillä, mutta olen ymmärtänyt, että käytännöt vaihtelevat eri paikkakunnilla.

Olisi todella mukava kuulla miten sinulla jatkossa menee (vaikka asia niin vaikean raskas onkin), nämä piikkihoidot tuntuvat olevan melko harvinaisia, itse en ainakaan vuosi sitten kohtalokaveria löytänyt vaikka kovasti koitin etsiä. Että tule kertomaan miten kävi, yv:täkin saa laittaa jos siltä tuntuu!
Tietenkin normaalin raskauden mahdollisuuskin sinulla on, että peukkuja siihen!

Kovasti voimia ja jaksamista sinulle :hug:

 

Täällä odotelen lääkärin soittoa tulisilla hiilillä.
Hoitaja kertoi sen verran, että arvo oli laskenut hiukan...nyt kai 1320.
Nyt itseä huolettaa nämä pienoiset raskausoireet, eli etova olo ja rintojen arkuus.
Hoitaja lupasi että lääkäri soittaa minulle heti kun ehtii.
Haluan kyllä saada hoitoa, ettei tilanne pahene...
Nämä päässä pyörivät ajatukset on kamalia...sitä ihan odottaa koska tapahtuu jotain...
Toivottavasti lääkäri ei jatka tilani seuraamista vaan tekee jotain...
Nyt tuota vuotoa jatkunut melkein viikon, aamuisin tulee enempi ja punaista ja
sitten iltapäivällä ruskeaa pyyhkiessä...
Ja maha on edelleen kuralla, mutta vessassa käynti sattuu mahaan..johtuukohan
siitä vatsaontelossa olevasta nesteestä?
Ilmoittelen taas kun tiedän lisää...se ainakin taitaa olla varmaa että ulkopuolella on?
Nyt mietin onko tuo piikki parempi vai se leikkaus? Jos valinnan varaa on..

Ja kiitos tuesta, ihanaa saada puhua jollekkin..muuten hajoo pää..

 

Minä sanoisin, että piikki oli helppo. Seuraava päivä pistoksesta oli aika kauhea, huono-olo ja huimus, sairasloma tuli kyllä todella tarpeeseen.
Pistosta ei voida antaa, jollei olla ehdottoman varmoja, ettei elämää mistään löydy. Minä itkin sitäkin, että sinne ne sen pienen myrkyttävät, mutta ei se onneksi niin mene. Koitan uskoa siihen, että tuskin tämä menetetty pieni olisi kohdussakaan pystynyt elää.
Mutta käsittääkseni kaikilla metotreksaatti ei toimi ja sen joutuu sitten uusia. Minulle lääkäri sanoi, että tilanteen näkee vasta viikko pistoksesta, onko toiminut oikein, eli hcg laskussa. Minulta vei kuukauden, että arvo oli sen vaaditun alle2. Koko prosessi oli pitkä, plussatestistä "terveen" hcg:hen yhteensä 3kk.
Myös minulla oli raskausoireet ja maha kuralla, vuotoa myös. Jostakin jälestäpäin luin, että lenkkeily ja vessassa pynnäys ottaa kohdunulkoisessa kipeää, minulla oli ne molemmat.

Peukkuja!!

 

Niinhän siinä sitten kävi että leikkaukseen jouduin..
Noin tunti lääkärin soiton jälkeen maanantaina tuli yhtäkkiä todella oksettava olo ja
alkoi kamalat mahakivut.
Soitin uudestaan lekurille joka käski lähteä heti keskus-sairaalaan.
Kivut yltyivät vain kokoajan ja huusin miestä ajamaan kovempaa ja kirosin kaikki muut autoilijat.
Pääsin heti pitkäkseni ja sain tipan katta kipulääkkeen.
Yömyöhään minut siirrettiin osastolle tarkkailuun, verenpaineita otettiin 1-2h välein
ja verikokeet 3krt kun seurattiin mitä Hb näytti.
Aamulla kymmenen aikaan vietiin leikkaussaliin, jossa oli poistettu toinen munatorvi.
Lääkärit olivat tyytyväisiä leikkauspäätökseen koska vuotoa oli ollut leikkauksen
aikanakin vatsaonteloon.
Eilen pääsin sairaalasta ja nyt yritän toipua...sekä henkisesti että fyysisesti.
Kauanko se on teillä vienyt aikaa?
Eiköhän tämä tästä hiljalleen..

 

Henkisen puolen käsittely voi vaatia aikaa paljon, minulla se ei kestänyt pitkään, kun olin menetyksen tunteen käynyt jo viikkoja aiemmin.
Fyysinen puoli taas..jotkut selviää muutaman pv kivuilla ja se on sitten siinä, mutta minä olin samaisessa leikkauksessa 2,5 viikkoa sitten ja vieläkin kipuilee. Lääkärin kanssa keskusteltu asiasta, mutta sanoi minun tilanteessani kestävän vielä aikaa ennen kun vatsanpeitteet yms sisältä paranevat kivuttomiksi.
Jokusen päivän kesti leikkauksen jälkeen kun en pystynyt käyttämään vatsalihaksia ja toiselta puolelta vatsaa hävisi tunto..siel oli isoin haava.

Nyt pientä kipuilua lukuunottamatta kuitenkin itse jo ihan tolpillani
Yksi haavoista tulehtuikin, ja syön antibioottia, mutta siitä kuulema johtunee hidas parantuminenkin.

Voimia sinulle! Saa laittaa yv:tä jos haluat jutella saman kokeneen kanssa. :hug:

 

Voi, rankimman kautta päättyi sinun raskautesi!
Kovasti jaksamista sinulle! :hug: