Koira ihmiset....suosituksia???

Ottaisin australianterrierin.

 

Cockerspanieli pieni ei hauku turhia viisas helppo kouluttaa jne....

 

[QUOTE="Kutri";24595685]Cockerspanieli pieni ei hauku turhia viisas helppo kouluttaa jne....[/QUOTE]
Yksi aggressiivisimmista roduista kylläkin

 

[QUOTE="pölyhousu";24594278]Mä suosittelisin tibbeä.Eli tiibetinterrieriä.[/QUOTE]

ei terrierejä missään nimessä lapsiperheeseen, ovat arvaamattomia. perhoskoirat? ovat kyllä haukkuherkkiä ovikellolle ja jos näköyhteys ulos muille koirille mutta tosi ihania lapsille

 

Shetlanninlammaskoiraa olisin ehdottanutkin. Aivan ihania koiria =)

varaudu älyttömään turkinhoitoon ja karvaan....

 

Jos olette jämäkkiä kouluttamaan ja myös sitoudutte kouluttamaan niin suosittelen lapsiperheeseen ehdottomasti staffia. Ei hauku, helppohoitoinen kaikinpuolin, todella sopeutuvainen eritilanteisiin, ympäristöihin ja ihmisiin. Todella ihmisrakas erityisesti rakastaa lapsia. Jaksaa ja HALUAA leikkiä lapsen kanssa. Haluaa olla mukana kaikessa. Voisin kertoa vaikka kuinka paljon hyviä ominaisuuksia. Mutta googlettele rotu ja tutustu! Staffordshirenbullterrieri siis!

 

No kyllä lapsiystävällinen koira enemmän sitä sietää kun hyvin varauksellinen koira, joka ei lapsista piittaa pätkääkään.

Toki tuo ei tarkoita, että lapset saisi rääkätä koiraa, mutta vaikea on omassa talossa elää, jos on heti vaara, että jos lapsi hieman kiskaisee korvasta tai astuu hännänpäälle vahingossa, niin koira hyökkäisi kohti..

jos tätä pohdit alle kouluikäisten kyseessä olessa odota vielä muutama vuosi... mikään koira ei välttämättä äkilliseen tilanteeseen oikein suhtaudu jios siihen liittyy KIPUA. Kivusta koira - kiltti ja koulutettukin voi purra.

 

[QUOTE="vieras";24596032]Jos olette jämäkkiä kouluttamaan ja myös sitoudutte kouluttamaan niin suosittelen lapsiperheeseen ehdottomasti staffia. Ei hauku, helppohoitoinen kaikinpuolin, todella sopeutuvainen eritilanteisiin, ympäristöihin ja ihmisiin. Todella ihmisrakas erityisesti rakastaa lapsia. Jaksaa ja HALUAA leikkiä lapsen kanssa. Haluaa olla mukana kaikessa. Voisin kertoa vaikka kuinka paljon hyviä ominaisuuksia. Mutta googlettele rotu ja tutustu! Staffordshirenbullterrieri siis![/QUOTE]

ei helvetti mitä rotuja täällä ehdotetaan lapsiperheelle. ne on niin puollustustietoisia että syövät lapsen kaverit tulevaisuudessa.....

 

[QUOTE="vieras";24596071]ei helvetti mitä rotuja täällä ehdotetaan lapsiperheelle. ne on niin puollustustietoisia että syövät lapsen kaverit tulevaisuudessa.....[/QUOTE]
Staffista ei ole vahtikoiraksi, jollei sitten tarkoita oman perheen "puolustamisella" vieraiden naaman nuolemista ja hännänheilutusta.

 

Palasin tähän ketjuun kun tässä päivän mietin ja kysyin vielä kaveriltani joka ongelmakoirakouluttaja. Ainakin kolme pikkukoirarotua nousi joita EN suosittele; perhoskoira, chihuahua ja pinseri. Terrierit myös hieman varauksella, ainakin tuo jackrussell, ehkä westie tai australianterrieri voisivat olla helpompia...

 

[QUOTE="vieras";24596017]ei terrierejä missään nimessä lapsiperheeseen, ovat arvaamattomia. perhoskoirat? ovat kyllä haukkuherkkiä ovikellolle ja jos näköyhteys ulos muille koirille mutta tosi ihania lapsille[/QUOTE]

Tiibetinterrierissä ei kyllä ole terrieriä kuin nimessä. Rotu on lähempänä paimenkoiraa.

 

[QUOTE="vieras";24596025]varaudu älyttömään turkinhoitoon ja karvaan....[/QUOTE]

Juu, kerran kuukaudessa tai harvemmin turkin harjaaminen on kyllä todella työlästä .

 

Ainakin kolme pikkukoirarotua nousi joita EN suosittele; perhoskoira, chihuahua ja pinseri.

Tarkoittanet kääpiöpinseriä? Pinseri on ainakin mainio keskikokoinen palveluskoira.

 

[QUOTE="pinni";24592252]Cavaliereilla on tosi paljon perinnöllisiä sairaksia. Suosittelen lukemaan rodun JTO:n ja miettimään sen jälkeen kaksi kertaa, haluaako ko rodun.[/QUOTE]

Tätä peesaan. Kaverilla on 7 v. yksil jolla todettiin just sydänvika ja niillä on ihan oikeesti tosi paljon kaikkia perinnöllisiä vaivoja. Ja haukkuvat. Kyseinen koira on myös kova nylkyttämään jalkaa.

Ite kun en tykkää hirveestä karvanlähdöstä niin tykkään meidän omasta rakkaasta whippetistä: älyttömän lapsirakas ja "huomaamaton" mutta hellyydenkipeä koira, joka tykkää juoksemisesta ja leikkimisestä, mutta ei halua ulos kun on koiranilma

 

[QUOTE="vieras";24596017]ei terrierejä missään nimessä lapsiperheeseen, ovat arvaamattomia. perhoskoirat? ovat kyllä haukkuherkkiä ovikellolle ja jos näköyhteys ulos muille koirille mutta tosi ihania lapsille[/QUOTE]

Älä yleistä! Meidän terrieri ei todellakaan ole ollut arvaamaton. Olemme opettaneet lapset ihan pienestä siihen miten eläimiä käsitellään, eikä koskaan ole sattunut mitään.

Ap:lle: brassissa on myös se hyvä puoli ettei niistä lähde karvaa kuin 2krt vuodessa.

 

Joopa joo..Tällainen " mainio palveluskoira" pinseri raateli oman kääpiöpinserini Minulla juurikin kääpiöpinsereitä ja alle kouluikäisiä lapsia, eikä ongelmia ole ollut. Kääpiöpinsereiden kanssa olen elänyt koko elämäni ihan pikku lapsesta saakka.

 

Keskikokoinen tai iso villakoira, cotton tai corgi.

 

Yksi aggressiivisimmista roduista kylläkin

Meillä on cockerspanieli eikä kyllä ole agressiivinen ihmisille eiokä toisille koirille, mutta jois on luu tai ruokaa kyllä puolustaa omiaan siis toisilta koirilta ei ihmisiltä. Meidän cockeri on kyllä ollu paljon toisten koirien ja ihmisten kans tekemisessä ja varsinkin lasten kans ja ei ole ollut mitään ongelmaa rakastaa kun sitä hoidetaan jne... meillä on kuitenkin kolme koiraa tällä hetkellä ja meidän cockeri on kaikista kiltein....

 

Jaa-a, rotuja on monia joita suositella mm. kultainennoutaja.
Meikäläisellä on sellanen PK Collie karvakasa.
Ei hauku, ei paimenna, ei haasta riitaa muitten koirien kanssa.
On kiltti, ystävällinen, hellyydenkipeä ja RAKASTAA hakea palloa. :heart:
Joten itse suosittelisin Collieta, kun Shettis on aikas pieni ainakin omasta mielestäni... Mut kuten paimenkoirilla yleensä, myös Collieilla saattaa ilmetä paimentamista eli autojen perään haluaisi lähtee (haukkuu jne) sekä lapsien jne. Meillä käyny hyvä tuuri ku meidän Collie ei paimenna autoja eikä lapsia eikä polkupyöriä jne... On hiljainen. Ainoastaan haukkuu unissaan ja joskus harvoin kun leikkii itsekseen leluillaan. Mut noh ehkä meillä on tällanen harvinais tapaus tämän rodun suhteen.

 

tiibetinspanieli..tutustu rotuun netistä löytyy paljon tietoa.
ihana rotu,terve ja ei haukkuherkkä,rakastaa lapsia,
turkki on helppo..

 

jos tätä pohdit alle kouluikäisten kyseessä olessa odota vielä muutama vuosi... mikään koira ei välttämättä äkilliseen tilanteeseen oikein suhtaudu jios siihen liittyy KIPUA. Kivusta koira - kiltti ja koulutettukin voi purra.

No onneksi meillä on sellainen koira, mikä ei kyllä pure perheenjäseniä, vaikka tulisi sitä kipuakin.

Kyllä se vaan on niin, että sen lapsiperheen koiran tulee väistää ennemmin kuin käyttää hampaita lapsien kanssa ja kaikki koirat eivät sovellu sellaiseksi. Sellaista sisäkoiraa ei ole olemassakaan lapsien kanssa, mitä voi valvoa niin, ettei ole ikinä lapsen lähellä/tiellä, ettei tule esim. hännän päälle astumista tjms.

Ja mulla ei ole mitään perinteistä perhesohvakoira vaan käyttölinjainen saksanpaimenkoira, joka ei epäröi käyttää hampaita tarvittaessa. Omaa vaan ei purra, ei vaikka sitten kipua toisikin... Vingahtaa ja lähtee tarvittaessa pois.

 

[QUOTE="Elli";24592193]Meidän perheellä on haaveena ostaa koira ens kesänä, MUTTA vielä ei olla täysin varmoja mikä rotu olisi paras meille. Meillä on 1 kouluikäinen ja kaksi pienempää lasta. Haaveena olisi lapsiystävällinen, ei haukkuherkkä ja suhteellisen pienikokoinen koira. Tykkäämme ulkoilla/lenkkeillä paljon ja turkin hoito ei myöskään olisi ongelma (siis jos pidempi karva).

Mitä rotua suosittelisitte ja mitä rotua ette ja miksi???
Ollaan mietitty alustavasti esim. jackrusselia, shetlanninlammaskoiraa tai cavalier kingcharlesinspanielia[/QUOTE]

Ilman sen kummemmin muita vastauksia lukematta, sanon, että KÄPPÄNÄVILLIS.

Meidän muru on oppimis- ja miellyttämishaluinen, pienikokoinen, ei ayö eikä sitä muodoin myöskään pasko paljon, tyytyy pienempäänkin lenkkiin jos ei ehdi pitkälle,mutta tarvittaessa jaksaa hölkyttää vaikka 10:n, innostuu lasten kanssa koulutussessioihin aina, oppii nopeasti temppuja, mikä on lapsille ihanaa, on ihana kainaloinen lapsille kun heille niin sopii ja kun mukerot on sängyssä, on sohva ja telkku meidän (eli isi, äiti ja koiruli). Karvahan sillä kasvaa, mutta hyvällä trimmauskoneella sen saa pidettyä (leikkaus 4 krt/vuos)i sopivan lyhyenä. Ei lähde karvaa. Mitä muuta... se on täydelinen nassukka.

 

[QUOTE="vieras";24592238]cava, mutta on melko haukkuherkkä kuten kaikki pienet rodut

LAIVAKOIRA![/QUOTE]

Ai niin! Meidän käppänävillis ei hauku, muuta kuin äärimmäisissä tilanteissa!

 

No onneksi meillä on sellainen koira, mikä ei kyllä pure perheenjäseniä, vaikka tulisi sitä kipuakin.

Kyllä se vaan on niin, että sen lapsiperheen koiran tulee väistää ennemmin kuin käyttää hampaita lapsien kanssa ja kaikki koirat eivät sovellu sellaiseksi. Sellaista sisäkoiraa ei ole olemassakaan lapsien kanssa, mitä voi valvoa niin, ettei ole ikinä lapsen lähellä/tiellä, ettei tule esim. hännän päälle astumista tjms.

Ja mulla ei ole mitään perinteistä perhesohvakoira vaan käyttölinjainen saksanpaimenkoira, joka ei epäröi käyttää hampaita tarvittaessa. Omaa vaan ei purra, ei vaikka sitten kipua toisikin... Vingahtaa ja lähtee tarvittaessa pois.

Tää on ihan totta, että koiran PITÄÄ väistää lasta/vauvaa. Meillä harjoiteltiin sitä niin että "kävelytin" vauvaa koiraa päin. Monta kertaa päivässä otin vauvan käsistä kiinni ja kävelin hänen kanssaan asuntoa ympäri ja aina välillä koiraa päin. Koira oppi nopeasti homman nimen ja oppi väistämään vauvaa.

 

Tää on ihan totta, että koiran PITÄÄ väistää lasta/vauvaa. Meillä harjoiteltiin sitä niin että "kävelytin" vauvaa koiraa päin. Monta kertaa päivässä otin vauvan käsistä kiinni ja kävelin hänen kanssaan asuntoa ympäri ja aina välillä koiraa päin. Koira oppi nopeasti homman nimen ja oppi väistämään vauvaa.

Yksi mikä kanssa on ihan hyvä ohjenuora on se, että jos lapsi menee koiran lähelle ja itse huomaa koirasta, että sen olo on epämiellyttävä, niin sanallisesti käskee koiran aina pois siitä.

Meillä tosin tuo väistäminen on tullut luonnostaan tällä koiralla.