koiraihmisille!!

kenen oppeja noudatatte koiran kasvatuksessa/koulutuksessa?vilander,rugaas,kaimio...pehmeitä vai vähän kovempia keinoja?vai teettekö niinkuin itse tykkäätte ja katsotte parhaaksi? =) ihan mielenkiinnosta kyselen =)

 

Toisen kanssa mennään positiivisen vahvistamisen kautta, toisen kanssa kovemmin pakottein, kenen oppeja lienevätkään..

 

Ihan omia oppeja ja maalaisjärkeä. Ja teen niin kun kotona on tehty koirien kanssa --> kilttejä ja tottelevaisia ollunna.

En usko että mitään oppia voi täysin noudattaa koko ajan. Ja toisaalta jos ei mitää tolkkua koirista ja niiden koulutuksesta ole, niin eipä ne kirjatkaan enää auta..

 

Mä luotan itseemme. Jos ongelmia tulee niin mietitään uusiksi.

 

Rugaasin opit on ainaki ihan järkeenkäypiä mutta ei meillä kenenkään oppeja olla sen enempää noudatettu, lähinnä tervettä järkeä... mikäli sen voi noihin laskea...

Mutta pehmeitä arvoja ehdottomasti jos niihin kuuluu puhumalla opettaminen. Väkivaltaa ei missään tilanteessa eikä missään muodossa. Joskus järjellä ei niin tunnu heti tulevan tuloksia, mutta 4 koiraa kasvattaneena (eikä niitä ihan helpoimpia rotuja) kuitenkin pidemmällä aikavälillä tosi hyviä tuloksia on tullut.

Monestihan noihin on hermot menny mutta silti on jotenkin järjen kautta koitettu selvitä eikä ikinä ole tarvinnu kättä kohottaa vaikka rotuina on ollu niin rotikkaa kuin dobermanniakin ja muita "tappajakoiria". Itelleen siinä vaan hallaa tekee jos sille tielle lähtee.

 

Meidän koiralle toimii toisina päivinä vain kovat otteet. Ja sitten taas joskus kehumalla/palkinnoilla saa aikaan paljon enemmän ja ääntä korottamalla koira vain hämmentyy. Siis kannatan kultaista keskitietä!

 

Ihan omin opein ollaan kaikki kasvatettu/koulutettu.

 

Ihan vaan kokemuksen mukaan. Ja kun "kouluttaa" sakemannia, ajokoiraa ja lapukkaa niin ei taida yhtä ja oikeaa tapaa olla.

 

Vilanderista ollaan vähän montaa mieltä. Koirille sopii eri jutut, riippuu miten pehmeä koira, koulutuksessa käytetään sitä, mikä eniten vetoaa, toisille se on ruoka toisille leikki. Ei voi sanoa yhtä metodia, tai siis se on aika yksisilmäistä. Lähdetään siitä, miten saadaan koira tekemään haluttu asia oikein ja siitä mikä on koiran mielestä paras palkka siitä asiasta. Hyvin yksinkertaista.
Henk. kohtaisesti olen sitä mieltä, että mihin taito koulutuksessa loppuu, siitä väkivalta (pakottaminen/karjuminen/rankaiseminen) alkaa. Tämän tosin jotkut käsittävät niin, ettei koiraa saa rangaista mistään. Nahasta vaan kiinni, jos pahojaan tekee...

 

mulla pisti silmään kun rugaas sanoo että uroskoira merkkaa sen takia että se kokee itsensä epävarmaksi ja pelkää...meillä on sit sen mukaan tosi pelokas uros,se merkkaa puut,oksat,kävyt,kivet ym.... sehän pelkää sit ihan kaikkee

 

mulla pisti silmään kun rugaas sanoo että uroskoira merkkaa sen takia että se kokee itsensä epävarmaksi ja pelkää...meillä on sit sen mukaan tosi pelokas uros,se merkkaa puut,oksat,kävyt,kivet ym.... sehän pelkää sit ihan kaikkee

Ja meidän lapukka tekee ihan samaa! Eikä varmasti ole pelokas tai epävarma, pikemminkin päinvastoin...

 

Omin opein, tietty etsin aina vinkkejä kokeneimmilta. Riippuu ihan koirasta millä "kädellä" se kasvatetaan, toi belgi esim. vaatii aina välillä vähän tujakampaa muistuttelua kun taas mutsin pembrokea olen aina kohdellut hyyyyyvin pehmeästi. Mun belgi toimii paljon paremman kovilla otteilla, eli kielloilla ja käskyillä. Jos sille lepertelee yhtään liikaa, menee kunnioitus kokonaan. Tämä ei kuitenkaan tarkoita sitä, että koiraa pakotettaisiin kaikkeen vaan mukana aina kun mahd. paras motivaatio koiralle.
Ei koiran kasvatusta voi oikein yleistää, keinot ja tyyli riippuu ihan koirasta.

 

mulla pisti silmään kun rugaas sanoo että uroskoira merkkaa sen takia että se kokee itsensä epävarmaksi ja pelkää...meillä on sit sen mukaan tosi pelokas uros,se merkkaa puut,oksat,kävyt,kivet ym.... sehän pelkää sit ihan kaikkee

Ja meidän lapukka tekee ihan samaa! Eikä varmasti ole pelokas tai epävarma, pikemminkin päinvastoin...

juu ei tää meidänkään uros todellakaan pelokas tai epävarma,päinvastoin...!!

 

Omin opein, tietty etsin aina vinkkejä kokeneimmilta. Riippuu ihan koirasta millä "kädellä" se kasvatetaan, toi belgi esim. vaatii aina välillä vähän tujakampaa muistuttelua kun taas mutsin pembrokea olen aina kohdellut hyyyyyvin pehmeästi. Mun belgi toimii paljon paremman kovilla otteilla, eli kielloilla ja käskyillä. Jos sille lepertelee yhtään liikaa, menee kunnioitus kokonaan. Tämä ei kuitenkaan tarkoita sitä, että koiraa pakotettaisiin kaikkeen vaan mukana aina kun mahd. paras motivaatio koiralle.
Ei koiran kasvatusta voi oikein yleistää, keinot ja tyyli riippuu ihan koirasta.

meilläkin koirat on ihan erilaisia =)
toinen tajuu het ja toinen koittelee ja koittelee...perille menee ainoastaan hieman kovemmalla koulutuksella...!mua kun mietityttää just toi et nää yleistää kaikkiin koiriin just joko ne pehmeet tai kovat keinot...ja meilläkin noi koirat on täysin erilaisia keskenään.niihin on suhtauduttava ihan eri tavoilla =)

 

vilander. hän pitää koiraa koirana, niinkuin pitääkin, ja niin mekin

 

vilander. hän pitää koiraa koirana, niinkuin pitääkin, ja niin mekin

Meillä koirat on vaman vertaisia perheenjäseniä ku kaikki muutkin. Hieman eri säännöillä tosin mutta silti. Ja hyvin sujuu vaikka ovat jättiläisrotua.

Kuulostaa siltä että teillä ne koirat todellakin on koiria.

 

vilander. hän pitää koiraa koirana, niinkuin pitääkin, ja niin mekin

Meillä koirat on vaman vertaisia perheenjäseniä ku kaikki muutkin. Hieman eri säännöillä tosin mutta silti. Ja hyvin sujuu vaikka ovat jättiläisrotua.

Kuulostaa siltä että teillä ne koirat todellakin on koiria.

Väitän, että koira on onnellisempi koirana kuin perheenjäsenenä - noin kärjistetysti ja yleistäen. Tai voihan koiraa ajatella perheenjäsenenä, mutta mitä koiramaisempi on kohtelu, sen selkeämpää koiralle itselleen. Ihmismäinen hösäys vain hämmentää koiraa, vaikka pintapuolisesti näyttääkin siltä, että kaikki sujuu hyvin.

Rugaas ja Kaimio ovat herättäneet positiivisia ajatuksia, ja viimeksi innostuin Cesar Millanin kirjasta. Sen tv-ohjelmista en tiedä paljoakaan, mutta kirjassa on paljon hyviä ajatuksia.

 

vilander. hän pitää koiraa koirana, niinkuin pitääkin, ja niin mekin

Meillä koirat on vaman vertaisia perheenjäseniä ku kaikki muutkin. Hieman eri säännöillä tosin mutta silti. Ja hyvin sujuu vaikka ovat jättiläisrotua.

Kuulostaa siltä että teillä ne koirat todellakin on koiria.

no mut mitäs muuta koirat on kuin koiria...?? =) ei niitä voi ihmisiin verrata =) vaikka rakkaita omistajilleen ovatkin :heart:

 

Mulla kun koira oli niin koirana sitä kohdeltiin ja alin asema laumassa oli ainoa ja ehdoton paikka- positiivisessa mielessä koiralle
En noudattanut mitään erityisiä oppeja- kasvattajan hyvien ohjeiden mukaan alkutaival mentiin.

 

Itse yritän kouluttaa ensin lempeästi ja maalaisjärjellä. Ellei se mene perille, ammun.

 

tässä mun mielestä tosi hyvä kirjoitus:

http://www.koiraneuvola.fi/modules.php?op=modload&name=News&file=article&sid=5

ja onhan se oikeesti niin että susilaumoissakaan ei ne ylemmät opeta/lahjo alempia tekemään jotain lihapullilla tai herkullisimmilla ruhon paloilla...