koiraperheelliset! kysymyksiä...

Mitenkäs teillä koirat suhtautui vauvaan? (miel. ikä, rotu ja sukupuoli) Edellisiä kyselin siksi, että roduissa on eroja, meillä yksi "helppo" rotu ja yksi hankala. Kuinka totutitte koiran tulokkaaseen, muuttuiko koiran asema perheessä kuinka radikaalisti? Meillä "helpot" on isoja (n. 40 kg) ja hankala pieni (n. 10kg). Kertokaa laajasti kokemuksianne, kaikki otetaan vastaan.

Jeps, ja meillä koirat halutessaan nukkuu sängyssä. Rääpäle aina ja isot satunnaisesti. Vauvaa (siis mikäli sellainen meille suodaan) olen ajatellut nukuttaa pinnarissa. Olen herkkäuninen ja herään jopa siihen, että koira tulee sänkyyn tai hyppää alas, elikkäs todennäköisesti herään vauvan jokaiseen liikahdukseen.

 

Meillä oli kaks koiraa vauvan syntyessä. Alaskanmalamuuttiuroksia molemmat ja iät oli 2v3kk ja 8kk. Mieheni toi sairaalassa vierailtuaan vauvan tuoksuisen harson kotiin haisteltavaksi koirille ja kissoille. Kun vauvan kanssa sitten kotiuduttiin, niin koirat pääsivät yksitellen rauhallisesti vauvaa katsomaan. Nuoremman tohelon kanssa olikin hankalaa, kun duracellpupuna ei malta rauhoittua paikoilleen yhtään. Vauva ei lopulta paljoa edes kiinnostanut. Meillä ei koirat ikinä sänkyihin ole päässyt, joten vauva sai välillä nukkua ihan rauhassa vanhempien sängyllä päikkäreitä. yöt nukkuikin alusta lähtien omassa pinnasängyssään. Koirien asema ei periaatteessa muuttunut perheessä mihinkään. Mie ja mieheni ollaan lauman alfapari ja koirat ovat aina olleet lauman alimpia. Jopa kissojen alapuolella.

 

Mulla oli kaksi koiraa, Cairn-terrieri pojat. Iältään noin 12 vuotta. (koirilla ikäeroa 7 kk, sama rotu, luonne kuin yö ja päivä)

Toinen koiristamme suhtautui heti alusta alkaen epäluuloisesti tulokkaaseen. Satavarmasti molemmille koirille tulokas esiteltiin samalla tavoin ja kohdeltiinkin tasapuolisesti.

Neidin ollessa 10 kk kävi koira yllättäen kimppuun ja puri lasta.
Haava otsalla ja pieni naarmu yläluomessa. Lapsi tikattavaksi --> seuraavana aamuna 40 asteen kuume ---> haava tulehtui ---> 4 päivää Lastenklinikalla.

Tuosta onneksi selvittiin ja arpikin on mitätön ja näkymättömissä ohimolla.

Meillä sitten on tuon päivän jälkeen ollut vain yksi koira, eikä sen kanssa ole mitään ongelmia ollut.

Koskaan ei voi tietää miten koirat reagoi, joten kyllä mä tällä kokemuksella kehoitan seuraamaan tilannetta ja käyttäytymistä tosi tarkoin.

 

Neidin ollessa 10 kk kävi koira yllättäen kimppuun ja puri lasta.
Haava otsalla ja pieni naarmu yläluomessa. Lapsi tikattavaksi --> seuraavana aamuna 40 asteen kuume ---> haava tulehtui ---> 4 päivää Lastenklinikalla.

Tuosta onneksi selvittiin ja arpikin on mitätön ja näkymättömissä ohimolla.

Meillä sitten on tuon päivän jälkeen ollut vain yksi koira, eikä sen kanssa ole mitään ongelmia ollut.

Tuliko koiralle lähtö lopullisesti, vai muuttiko vaan toiseen paikkaan?

Meillä rääpäle puri mua vuosi sitten, vahingossa toki, mutta pieni varaus sen kanssa tietysti.

 

Tuo koira, joka puri oli se vanhempi koira. Itkusilmässä mä varasin sille lopetusajan...
Kävin silloin kovan luopumisen tuskan läpi.

Onneksi mun yksi kaveri otti sen ja nyt se on n. kohta 3 vuotta asunut muualla. Tuo koira täyttää huhtikuussa 15 v ja nyt on sitten pikkuhiljaa se totaalisen luopumisen aika edessä. Kunhan nyt saisin tuon kaverinkin ymmärtämään sen.

Sama kyllä taitaa tulla eteen tuolle meidän omallekin tämän vuoden aikana. Pirteä ja reipas se on vielä, mutta huomaa vanhenemisen hiipivän päivä päivältä....

 

Meillä kultainennoutaja ja mites se suhtautu... nuuhkas innoissaan ja varmaan totes, että selvä tää on perhettä =)

 

Meillä kultainennoutaja ja mites se suhtautu... nuuhkas innoissaan ja varmaan totes, että selvä tää on perhettä =)

narttukoira, ikää oli toisen syntyessä 1,5v, lisääkin tullut lapsia sen jälkeen =)

 

nosto. lisää kokemuksi kaivataan

 

Meillä rottiksia, joista tämä yksi enää jäljellä. Mitään ihmeellistä ei koirien kanssa tehty, tulin laitokselta vauvan kanssa, koiruudet sai nätisti haistella (nuolla koirat meillä ei noita ihan vauvoja ole koskaan saanut). Ei mitään sen ihmeellisempää, elämä jatkuu, esikoisen syntyessä meni meidän yksi aiemmista koirista ihan dingdong (siis hyvässä mielessä), jos vauva rupesi sängyssä itkemään illalla, niin tui koira heti ilmottamaan, että hei nyt tuolla huudellaan ja jos et samoin tein pompannut ylös alko hirveä ramppaaminen makkarinoven ja meidän välillä Itkuhälytintä ei tarvittu, koira tuli heti pihalta ilmoomaan, että hereillä ollaan, piti muutenkin kovasti silmällä pikkuneitiä, siihen ei olis kyllä kukaan voinut sormellaan pahasti kajota. Vieraat sai kyllä ihan rauhassa nostella ja räplätä.
'Nyt kun tuo jo 2v poika syntyi, oli tämä vielä hengittävä koiruus enää ainoa jäljellä oleva, ja sen sitterin viereen kun esim mun mutsi meni katsomaan, niin heti poika änkes kanssa siihen viereen, että mitäs täällä tehdään (mutta ei koskaan osoita mitään agressiota, tulee vaan paikalle). Samoin tämä jäljellä oleva on aina kovasti nuuskutellut mun vauvamasujani, että sieltä varmaan jo haistanut uudet tulokkaat. Tuo on nimittäin semoinen nokkaeläin ettei tosikaan, kaikkea imuroidaan kirsulla niin kovaa, että matoista on tyyliin hapsutkin sen sieraimissa Niin ja kaikki koirat on olleet jo täysikasvuisia lasten tullessa =)

 

Kun tulimme kotiin, koira antai vauvalle suukon samantien kun kaukalo lattialle laskettiin. ja lähti sitten kanssani hakemaan komeroon piilotettua luuta. Luu kiinnosti silloinkin enemmän kuin vauva.

 

kaks bichonia, 4 ja 6 v, lapsi nyt 1v. Ei mitään ongelmia. Etukäteen pelkäsimme miten nuorempi suhtautuu, kun on semmoinen "räkänokka". Mutta juuri tämä koira on lapsen kaveri, leikkivät yhdessä. Ja vaikka lapsi repii turkista niin vingahtaa ainostaa, ei näyki tai pure. Tosin tämä vingahtaminen on lapsen mielestä superhauskaa ja jatkaa vaan :headwall:

Meillä koirat myös saa nukkua sängyssä, lapsi ei nuku enää. Pienempänä nukkui satunnaisesti ja koirat pysyi poissa.

Ja muuten, olen TODELLA herkkäuninen ja nukun AINA korvatulpilla, mutta herään lapsen pieninpäänkin ääntelyyn.

 

Meillä kultainennoutaja ja mites se suhtautu... nuuhkas innoissaan ja varmaan totes, että selvä tää on perhettä =)

Peesi. Uros ja oli 6 v. ekan lapsen syntyessä. Lapsi saa vaikka laittaa koiran solmuun (toki aina opetettu että koiraa ei kiusata), parhaita kavereita ovat.

 

Lisään että koira ei ole koskaan saanut nukkua sängyssämme eikä kiipeillä sohvilla.

 

Meillä ei ollut mitään ongelmia sakemannien kanssa. Mies otti koirat mukaan autoon kun tulivat hakemaan minua ja toukkaa sairaalasta. Kotona koirat sai nuuskia vauvaa ja kun vauva vielä pulautti kunnon maitosatsin, niin koirat oli myytyjä. Siltähän sai herkkua.. :x

 

Meillä ei ollut mitään ongelmia sakemannien kanssa. Mies otti koirat mukaan autoon kun tulivat hakemaan minua ja toukkaa sairaalasta. Kotona koirat sai nuuskia vauvaa ja kun vauva vielä pulautti kunnon maitosatsin, niin koirat oli myytyjä. Siltähän sai herkkua.. :x

Meidän koira vetelee myös antaumuksella kaikki puklut lattioilta ja varmaan kakkavaipatkin |O jos vaan pääsisi niihin tassuiksi...

 

Meidän saksanpaimenkoira uros oli vain 5kk kun poika syntyi. Ekan kerran kun poikaa haisteli pinniksen raosta vosahti vähän kun ei nähny mikä siellä on. Sen jälkeen ei ole juuri kiinnittänyt huomiota. Poika on nyt reilu vuoteinen ja on oppinut "kiusaamaan" koiraa. Menee esin lelulla paukuttamaan päähän tai tökkii suuhun jos koira läähättää. Tietysti lasta kielletään mut eipä tuo vielä pahemmin kieltojen päälle ymmärrä tai sit ei vaan välitä. Onneks koira ei oo moksiskaan, kertaakaan ei oo ollu pienintäkään agressiivisuuteen viittaavaa elettä tms. Poika kyllä osaa myös nätisti taputtaa koiraa ja tykkää hirveästi seurata koiran touhuja.=) Hirveesti poikaa myös kiinnostaa kattoa kun koira syö. Koiralle annetaan ruokarauha, mut jos poitsu pääsee livahtamaan ruokailua seuraamaan, koira poistuu ruokakupilta eikä jää puolustamaan eväitään.

Hyviä kavereita noista varmasti kasvaa, ainakin alkeellisten palloleikkien perusteella.=)

Ja meillä ei koira tule sänkyyn eli eipä tullu siitä mitään ongelmaa.